Uncategorized
Itseään voi aina kehittää ja parantaa, hillitä ja hiukan miettiä. Muttei alkuperäistä voi koskaan täysin muuttaa. Eikä se ole tarkoituskaan. Luulisin. On turha yrittää sulloutua tiettyyn muottiin, millään tapaa, edes toisten vuoksi. Onnellisin on se, joka hyväksyy itsensä alkuperäisenä. Näkee omat epäkohdat hienoisina kauneusvirheinä ja ainutlaatuisina vivahteina. Sillä itsensä kehittäminen voi kääntyä myös vastaan. Muutokseen on harmillisen helppo kadottaa minuus. Alkuperäinen on se oikea ja silloin ollaan hyvin lähellä omaa itseä, eli onnea. Luulisin.
Eikö se tosiasia, että jokainen kuolee joku päivä, ole riittävän hyvä syy nauttia täysin rinnoin nyt kaikesta siitä, mitä on – ainaisen epäkohtien etsimisen sijaan? Minä aion elää jokaikinen päivä tästä edespäin niin, että sydämestä ottaa ja hengitys salpautuu silkasta onnesta olla elossa. Toivon, että sinäkin.

I’ve got life. Life can be whatever, what you want it to be. You need the key. Just give me time to find.
-Alkuperäisiltä ajoilta. Palauttaa jo unohdettuja palasia. Hassua, kuinka yksi, satunnaisesti kuultu kappale voi tuoda mieleen niin vahvoja muistoja ja tunteita. Minulla on eräs kappale hukassa. Lapsuudesta. En muista muuta kuin, että siinä laulaa jonkinlainen kuoronkuuloinen, kappaleeseen tai kokoonpanoon saattaa liittyä sana memory, memores tai jotain sinnepäin ja musiikkivideolla oli ehkä jonkinlaisia harmaisiin tai harmaansinisiin kaapuihin pukeutuneita vaeltajia. Niin ja että siitä nimenomaisesta kappaleesta tulee mieleen heti kulunut, raapustuksia täynnä oleva pyöreä olohuoneen pöytä, nakkikastike ja kirkas kattovalo pimeänä iltana.

6 thoughts on “

  1. Voi että! Muistelin, että tuo biisi liittyy jotenkin nuoruuteeni, ja kun klikkasin sen soimaan niin hymy nousi korviin. Hiprakka-iltoja yläasteikäisenä naapurikylän discossa, naurua ja tanssimista. Muistan, miten tämä kappale oli jostain tuntemattomasta syystä se, joka nostatti fiiliksen korkeimmalle. Kädet ylös, silmät kiinni, hymy huulilla ja tyttö tanssii. Silloin sitä tunsi olevansa niin ELOSSA; villi, vapaa ja huoleton. Ennenkaikkea onnellinen.

    Sama kutkuttava fiilis nousi muistojen avulla mieleen nytkin tätä kuunnellessa. Kiitos Elina! 🙂

    Tykkää

  2. Mulle tuli mieleen sellainen muusikkopoppoo kuin Gregorian. Mielestäni niitä vastaavia poppoita oli silloin kyllä useampikin, mutta tämä oli ainoa, jonka nimen nyt muistin.

    Ja asiaa oli taas tässäkin postauksessa. Lisää tätä! -kohta ruksittu.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s