Mielestäni on hirmuisen jännä miettiä, kuinka ihmiset kokevat eri asiat niin kovin eri tavoin. Ihan aistinvaraiset, mutta myös tunnemaailman jutut. Joskus on vaikea käsittää, miksi joku reagoi asiaan tietyllä tapaa. Koska itsehän en varmasti tuosta loukkaantuisi. Puhtaat väärinkäsitykset ovat toisinaan selittäviä tekijöitä, mutta joskus on kyse yksinkertaisesti vain siitä, että toinen kokee esimerkiksi pelkän ystävällisen huomautuksen paljon raskaammin kuin vaikka itse. Ihmiset ovat erilaisia: toiset kovakuorisia, toiset taas hyvinkin herkkiä . Jotkut taas esittävät paksunahkaista, mutta ovat sisimmässään hyvinkin haavoittuvaisia sitä kuitenkaan ulospäin näyttämättä.
Äitini ei meinannut uskoa, että ihan oikeasti ketsupin töräytys tekee punajuuripihveistä mielestäni vieläkin herkullisempaa. Samoin kuin minä en voi uskoa, kuinka purkkimandariinit ovat Santun mielestä herkkua. Muistan vieläkin, kuinka meidän treffatessamme ensimmäisiä kertoja hänen eväänsä piknikillemme oli juurikin yksi mandariinipurkki. Minulla oli sentään kelmuleipä. 😀
Myönnän, että itse suhtaudun asioihin usein pelkällä tunteella. Aika dramaattisestikin toisinaan. Odotan aina pahimpaa ja uskon hyvään vasta sen konkretisoiduttua. Ei se ole pessimismiä, en vain uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tiedän, että olen ärsyttävä, kun koputtelen otsaani ja vaadin läheisiänikin koputtamaan. Koska entä jos… Otan herkästi itseeni ja minun vaikea vain sivuuttaa asioita, jättää huomiotta ja unohtaa. Pyörittelin erästä asiakaspalautettakin mielessäni useamman päivän, vaikka se ei koskenut minua, eikä palautteen saaja itse edes ottanut asiaa yhtä raskaasti.
Koen asiat hyvin voimakkaasti ja toiselle mitättömän pieni asia saatta nostattaa omassa päässäni suuren tunnemyrskyn. Toisinaan mietinkin, miltä näytän ulospäin: pystyykö kasvoiltani lukea helposti sisäiset myllerrykseni vai näytänkö vain kivikasvolta? Onnistunkö peittämään hymyllä huoleni uskottavasti? Ainakin toivon, etten näytä kovin kyrsiintyneeltä töissä inhottavan asiakkaan kohdattuani. 😀
Vähän oudompia mieltymyksiä:
*Tomaattitonnikala-maissi-raejuustosörsseli on taivaallista, kun siihen lisätään vielä thousand island -salaattikastiketta.
*Syön aina ruisvuokaleivän reunat ensin ja siten, että pursotan ketsuppia reunalle ennen haukkaamista. Huomio, ainoastaan Realin tyyppisissä ruisleivissä, ei revityissä, kuten Ruispalat. 😀
* Mitä enemmän lisukkeita sitä parempi: pelkkä Skyr esimerkiksi tuntuu liian ”tyhjältä”, joten usein lisään siihen vähintäänkin mehukeittoa, toisinaan mustikoita, raejuustoa tai vaikka omenapaloja. Tosin nämä uudet maut ovat sen verran herkullisia, etteivät kaipaa ainakana toistaiseksi lisukkeita.
* Eräs kerta valmistin meille ruokaa, eli lämmitin valmiita muonia mikrossa. Kippasin Santulle tämän mummin tekemän makkarakeittoannoksen lautaselle: perunaa, juureksia, hookoonsinistä mitä ilmeisemmin ja…mitä ihmettä?! Yksittäisiä makaroneja! Moisesta en ennen ollut kuullutkaan. 😀
* Eilen Santtu näytti minulle mielenkiintoisen kuvan netin syövereistä: banaania, jotain muroja ja sekaan kostukkeeksi ei maitoa, vaan Pepsi Maxia. Yök. Täytyy sanoa, että yöks, vaikka Maxin suuri fani olenkin. Haha. Muistan, kun pienenä teimme kaikenlaisia juomasekoituksia ja joskus laitoimme limusekoitukseen jäätelöpallon lillumaan. Hrrr. En muista oliko kovinkin hyvää. 😀
* Tonnikalaa ja mansikkahilloa. Ensimuistoni Santusta noin kolme vuotta sitten. Onneksi hän löysi sittemmin tonnikalat öljyssä.
* Mielestäni ei ole millään tavoin outoa törkätä puurolautasellinen pakastimeen ja syödä se kylmänä ja jähmettyneenä. Eikä mitään ihmeellistä ole ketsupin laittamisessa kasvissosekeittoonkaan. Tosin yksi työkavereistani ihmetteli kyllä pakastevihannes-raejuusto-ketsuppimössöänikin, joten kai toiset sitten syövät hiukan siveellisemmin. Ja sivistyneemmin. 😀
Onko teillä joitain outoja mieltymyksiä? 😀
Elina Heidi Rinkeli 
Mä söin aikoinaan tonnikalan aina sinapilla. Joku kerran sen tavan mulle opetti ja katsoin kyllä pitkään ja vähän kieroon. Mutta sitten maistoin. Enkä koskaan enää syönyt ilman sinappia, jos suoraan purkista vetelin. Nam. Nykyään en sitten tietysti syö enää tonnikalaa ollenkaan, saati käytä sinappia. 😀
TykkääTykkää
Aika erikoisia yhdistelmiä, vaikka mm. sun rakkautes ketsuppiin oli kyllä jo ennestään tuttu 😀 Pienenä tuli tehtyä tota jätskiä ja limpparia sekaisin! Siitä tuli aluksi pirtelön tapaista herkkukuohua, kunnes se kuohu laski ja jäljelle jäi ällöttävä jäätelön sekainen limsa. Meillä sitä kutsuttiinkin oksennukseksi, nam 😀
Pakko kysyä mitä hilloa sulla on noissa? Ihanan näköstä! 🙂 Ei oo sellasta kiiltävää mihin aina itse törmään hilloissa..
-s
TykkääTykkää
hihi pakko sanoa että melko erikoisia osa ;D toi leipä ja ketsuppijuttu varsinkin, hauskaa 😀 mulla on kyllä niin, etten koskaan halua skyrriin mitään! se on niin hyvää pelkästään:D tavalliseen maitorahkaan taas lisään vaikka mitä, välillä tuntuu että rahka ei enää edes pääosassa ole. ja vaikka ketsuppia käytän paljon niin kasvissosekeittoon en voisi sitä ikinä laittaa! 😀
muuten, sä syöt sitä sokeroimatonta ketsuppia eikö juu:D ainakin monissa kuvissa on. nyt on tullut uusi jossa lukee ”vähemmän suolaa ja sokeria” ja se siis on vähäsokerisempi mutta siinä ei ole aspartaamia tai muita makeutusaineita! 🙂 ite oon siirtynyt nyt siihen, niin ajattelin vinkata! 😀 haha ja maistuu vielä paremmalta jopa, jotenkin tomaattisemmalta ja aidommalta!
TykkääTykkää
Ketsuppi. Syön sitä kaiken kanssa: salaattikastikkeena, leivän päällä, dippinä sipseille ja vihanneksille (jopa tomaatille), jne 😀 😀 Vanhempani eivät yhtään ihmetelleet, kun iltatähtemme kastoi nakit ketsuppiin ja nuoli sitten ketsupin pois…jaa, mistäköhän lienee oppinut? 😉
TykkääTykkää
PS. Siis leivän reunojen kastaminen ei kuulosta yhtään oudolta vaan täysin normaalilta! 😉 Heh.
TykkääTykkää
Okei, tonnikala ja sinappi. Kuulostaa hassulta. En tiedä, uskaltaisinko kokeilla. 😀
TykkääTykkää
Oksennus tosiaan on aika osuva ilmaus, haha. 😀
Joissain kuvissa on Lidlin sellasta Linessa-hilloa(joka ainakaan ei ollut kiiltävää)koska Santtu sai sitä synttärilahjaksi kaveriltaan (tonnaripurkin lisäksi). 😀 Toisissa kuvissa on Den Gamle Fabrikin (50% vähemmän sokeria, enemmän marjoja) mansikkahilloa. Se on hyvää!
TykkääTykkää
No juu, vähän outoja ehkä. 😀 Uudet Skyrrit on sen verran hyviä (varsinkin uuniomena), etten itsekään niihin raaski mitään lisäillä. Mutta toi vaniljan koostumus ja maku muuttui yhdessä vaiheessa kitkeräksi, joten siihen lisäilin vähän kaikkea. En sitten tiedä, onko vanilja uusissa purkeissa kokenut jonkin tuotekehittelyn, täytyy testata! 😀
Hei, Senja kiitos vinkistä! Noi aspartaamit ja muu moska siinä ketsupissa vähän hirvittääkin, kun käytän sitä niin paljon. Ja onhan se tosiaan vähän sellasen keinotekoisen makuistakin…
TykkääTykkää
Haha. Jee! Sielunsisko. ;D Koitin kerran pursottaa salaattiin, mutta jostain syystä tuli yökkörefleksi. Vähän kyllä ihmettelin. 😀 Mutta hei, ketsuppi-kermaviilidippi dippivihanneksille voisi toimia, tuli mieleen sipsidipistäsi, hehee.
TykkääTykkää
Joskus tuntuu, että saan omista – oikeastaan päinvastaisista – mieltymyksistäni vähintään yhtä kummeksuvia kommentteja kuin mitä tuosta ketsupin lisäämisestä kaikkeen ilmeisesti saa. Oma lempparini on nimittäin täysin maustamaton ruoka! ❤ Tarkoittaa siis, että kun vaikka teen kotona kanaa, lihaa, kasviksia, pastaa tai perunoita, en lisää ruokaan yhtään mitään mausteita enkä soosseja, edes suolaa, enkä _ainakaan_ sitä ketsuppia 😀 Sen verran kuitenkin tajuan, etten tarjoa samaa muille...
TykkääTykkää