Uncategorized
Ihan vain jotta muistaisin:
Puunaa kotikolo (eli tiskaa keittiön vuori, ulkoiluta Hello Kittyä, yritä käyttää pölyhuiskua mahdollisimman huomaamattomasti ja suuntaa koiran ajatukset sen sijaan sängyn alla lojuvien sukkien etsintään.)
Hinkkaa myös ne ketsuppitahrat pois seinästä.
 
Käy metsästämässä treenisalin pukuhuoneen roskakorista toinen salihanska ja heitä sen sijaan pois se oikea pari hanskoja, eli ne vanhat ja rikkinäiset.
Ulkoiluta pikkutuholainen ja ongi Kilppari kaapin takaa.
Laita avaimet takin taskuun nyt heti.
Maksa oven avauksesta koitunut lasku. Älä enää ikinä irroita pelkkää kotiavainta muusta nipusta ja sido sitä kiinni lenkkareihin – edes lenkin ajaksi. Koska seuraavalla kerralla ulos astuessasi avainnippu on mukana, mutta kotiavain ei.
 
Muista kahvihetki kaverin kanssa puoli kolmelta. Tee kaikki yllä mainittu ennen lähtöä. Kröhöm.
Valmistaudu illan treffeille. 🙂

1. Lötköpötköt. 2. Jos ei muut, niin ainakin trapetsit ovat vahingossa kehittyneet. 😀

3. Jossain päin Suomea pukukopissa. Tarkalleen Loviisassa. 4. Parasta töissä on ilmaiset kukat. 😉
Hurjan mukava olo, vaikka aurinko ei tänään paistakaan. Pähkinöiden syömisestä tulee aina kiva fiilis. 🙂

9 thoughts on “

  1. Ja minä kun luulin että avaimen solmiminen lenkkareihin on outoa, mutta näköjään muutkin harrastavat sitä. Jes!

    Itselläni on hauska muisto ensimmäisiltä ”avain kengännauhoissa” -kerroilta. Olin sitonut avaimen kenkään ja astunut jo ovesta ulos, kun muistin, että MP3-soitin jäi sisälle. En millään jaksanut väkertää avainta irti kengännauhoista ja taas näprätä sitten taas takaisin, eikä mieleeni jostain syystä tullut, että sen kengän voi riisua ja nostaa siihen avaimenreiän kohdalle, ikään kuin suurena avaimenperänä 😉 Fiksuna ja laiskana tyttönä pidin siis kengän jalassa ja avaimen kengässä ja yritin nostaa jalan tarpeeksi ylös saadakseni avaimen lukkoon. Avain meni reikään jotenkin väärässä kulmassa enkä heti onnistunut avaamaan ovea vaan jäin siihen jumiin, ja eiköhän juuri sillä hetkellä vastapäinen naapuri käytävän toiselta puolelta astunut asunnostaan ulos. Olin vasta muuttanut kämppään enkä siis vielä tuntenut yhtään naapureitani, joten yritin siinä vain coolisti moikata samalla kun jalka oli kiinni ylhäällä avaimenreiässä 😀 Naapuri katsoi mua melko pitkään ja poistui hitaasti paikalta, haha.

    Ps. Söpöt lötköpötköt ja hymyilyttävä pähkinäfiilis! 🙂

    Tykkää

  2. Miksi en oo ikinä tajunnu, että avaimen voi solmia kenkään? 😀

    Elina, kerro lisää Kilpparista? 😀

    Tykkää

  3. Hahah, että nauroin. :'D Tosin täytyy tunnustaa, että on itsellänikin joskus samanveroisia aivoituksia, joten ehkä pitäisi pitää vaan naama peruslukemilla!

    Tykkää

  4. Kilppari on kokenut kovan elämän. Sitä on retuutettu, revitty, ravisteltu ja heitelty. Se on vielä toistaiseksi yhtenä kappaleena pieniä vuotokohtia lukuunottamatta. Se parka on nykyisin tönkkö kuin mikä – kuolasta nimittäin. Ei siis ihmekään, että se on aina kadoksissa. Piilossa raukka. Ei se tiennyt Epsaniasta muuttaessaan, millainen tulevaisuus Suomessa odotti. Ei enää mitään lomailua. Itse asiassa se värvättiinkin alunperin aivan toisiin hommiin.

    Mutta onneksi voi ottaa aina neulan ja lankaa, parsia Kilpparin kasaan. Sillä en tiedä, kuinka eräs hauva tulisi toimeen ilman lempparipehmoleluaan (heti Minnin jälkeen). Heh. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s