Maisemanvaihdos. Arjesta irtautuminen. Rutiinien rikkominen. Hetkeksi kaiken tutun taaksen jättäminen. Niillä on aina ollut minuun jonkinlainen eheyttävä vaikutus. Kuin uudestisyntynyt, tai ennemminkin ehkä uusin, tuorein ajatuksin kotiin palannut. Sellainen olo minulla oli jo pienenä tyttönä hiihtolomilla Teneriffalta takaisin tullessani.
Se, että en saa toteuttaa aamurutiinejani täysin samalla tavoin lomamatkalla kuin kotona, syödä samalla pienellä lusikalla mikropuuroannosta Koiramäki -kulhostani (:D) tai mönkiä sänkyyn välittömästi sähköpostin tarkastamisen jälkeen. Se, se on minulle oikeasti aika mullistavaa: vähän kuin painaisi minussa sijaitsevaa refresh-nappulaa, mutta samalla myös valmistautuisi vastaanottamaan sisälläni syttyvän mellakan kaiken tutun ja totutun vastustamisesta. Maisemanvaihdos ja kotiinpaluu ovat aina osoittaneet minulle, kuinka hitsin kangistunut olen oikeasti ollutkaan: en vetreä ja superpallona sinne ja tänne sinkoileva nuori aikuinen, ennemminkin yhteen asentoon jämähtänyt mummeli. Rutiinit ovat tiettyyn pisteeseen asti tosi kivoja (kuten aiemmin olen kertonutkin), mutta niiden lamauttavaa vaikutusta on todella vaikea torjua – tai edes tiedostaa kuin vasta pakkoirtautumisen edessä.
Meidän loma Turkissa oli vähintäänkin minua päivittävä kokemus (okei, myös päivettävä).
Oikein tuntui, että refresh-nappulaa klikkailtiin jatkuvasti ja päivitetty Elina avautui paljon useammin kuin vain aamuisin. Sen lisäksi, että toin tuliaisena itselleni sen uuden laukun, yhden huivin, muutaman käsikorun ja matkamuiston meille kotiin, tarttui Turkin lämmöstä jotakin paljon arvokkaampaakin – olihan se MK-laukku kuitenkin pelkkä feikki, heh.
Oikein tuntui, että refresh-nappulaa klikkailtiin jatkuvasti ja päivitetty Elina avautui paljon useammin kuin vain aamuisin. Sen lisäksi, että toin tuliaisena itselleni sen uuden laukun, yhden huivin, muutaman käsikorun ja matkamuiston meille kotiin, tarttui Turkin lämmöstä jotakin paljon arvokkaampaakin – olihan se MK-laukku kuitenkin pelkkä feikki, heh.
Nimittäin. Ymmärsin aurinkotuolissa lötkötellessäni ja täydellistä lepoviikkoa viettäessäni, ettei minun tarvitse aina ja jatkuvasti joka tilanteessa astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Voin pysytellä sillä. Se on sallittavaa, jopa suotavaa, oikeastaan miltei pakollista jaksamisen kannalta. Eikä sillä ole minkäänlaista yhteyttä laiskuuteen. Aina ei tarvitse koetella itseä, puskea väkisin eteenpäin, ylös ja kohti parempaa.
Olen halveksinut helpoimman kautta menemistä, periksi antamista ja totaalista luovuttamista. Sitä, että en haasta ja retuuta itseäni tai laita itseäni kapuamaan sitä ylämäkeä. Tajusin kuitenkin, ettei koko elämän tarvitse suinkaan olla sitä oman mukavuusalueen ulkopuolella seikkailua, vaikka itseni haastamisesta nautinkin. Se, että vaikkapa salilla pusken verisuonet pullottaen tankoa ylös ja todellakin retuutan itseäni kaukana leppoisasta olosta, ei tarkoita, ettenkö seuraavana aamuna voisi mielitekoani kuunnellen jäädä lötköttelemään sänkyyn ja lukemaan kirjaa lenkille lähtemisen sijaan. Kun teen, teen tosissani. Pätee myös rentoutumiseen ja mielitekojen kuunteluun.
Bing. Koko ajan ei tarvitse olla tekemässä jotakin. Kaiken ei tarvitse aina olla tarkoin suunniteltua – ja toteutettua. Spontaanisuus on hieno taito. Hetken mielijohde oikein hyvä asia. Turkkilaisen taksikuskin minulle tarjoaman suklaapatukan syöminen alas vuorelta körötellessämme auton diskovalojen vilkkuessa oli unohtumaton kokemus. Vain ja ainoastaan hetkessä elämisen ansiosta. Sillä hetkellä tunsin olevani enemmän Elina kuin pitkään aikaan.
Kelatkaa, kuinka coolia elämä olisikaan, jos oikeasti osaisi heittäytyä elämän vietäväksi ja ottaa vastaan kaikki sen tarjoama, pystyisi heittämään tarvittaessa järjenäänen nurkkaan nanosekunnissa?
Expect the unexpected. Be ready for anything.
Elämä pitää itse kokea;
Päivittynyt ja päivettynyt Elina kiittää ja kuittaa. 🙂
Elina Heidi Rinkeli 
Tätä oli ihana lukea. Sitä aivan liian helposti tuppaa jämähtämään niihin rutiineihin ja tapoihin – niistä irti päästäminen omassa ympäristössä tuntuu pelottavalle ja sitä kautta jopa mahdottomalle. Ulkomailla, tai muuten muualla kuin kotona ollessa, herää ajatus ettei se kaada maailmaa, vaikka ne rutiinit rikkoutuisikin 🙂
Ja hiukan olen kateellinenkin, kun pääsit Turkkiin.. Pakko myöntää. Haaveilen nimittäin Turkkiin pääsemisestä kovasti tällä hetkellä.. 😀
TykkääTykkää
Ihania kuvia mahtavaa kuulla että sulla oli onnistunut loma ❤ !
TykkääTykkää
Huikee haba! Ja ihana kuulla että loma on ollu mukava! :]
TykkääTykkää
Ihana kirjoitus! Loma tekee aina hyvää ja vielä enemmän se antaa, kun huomaa että silloin ihan oikeasti saa lomailla. Tekee sitä mistä tykkää ja nauttii omasta hyvästä olosta. Tästä tekstistä välittyi se mitä itsekin ajattelen.. 🙂 Tänään juuri huomasin, etä yritin patistaa itseäni vielä uuteen treeniin illaksi, mutta kappas kun tajusin, että ”hei tänäänhän on mun synttärit, ei tarviikkaan” niin johan oli hyvä mieli alkaa laiskotella. Hain kaupasta herkkuja ja vietetään kavereiden kanssa iltaa. Ja siitäkin on hyvä mieli, lupa olla laiska :))
Ihania kuvia ja tuli hyvä mieli sun sanoistasi. Kiitos siitä 🙂
TykkääTykkää
Ihan totta! Ei silloin tällöin ”laiskottelu” ole sitä varsinaista laiskuutta, ennemminkin vain lepäämistä. 🙂
Ja Marissa, ONNEA näin jälkikäteen! Todellako sulla oli synttärit? :O Kyllä nyt vähintäänkin omana synttäripäivänä pitää vain rentoutua, herkutella ja nauttia!
TykkääTykkää
Haha. 😀 Oli kyllä ihanaa!<3
TykkääTykkää
Olioli:))<3
TykkääTykkää
Ihana, että oli ihana lukea, hih. Mun mielestä oli ihana kirjoittaa. 🙂
Hei äkkilähtöjä vain tsekkaamaan: jos vaatimukset majoituksen ja muun suhteen eivät hivo taivaita, niin Turkkiin (ja ulkomaille muutenkin) pääsee oikeasti aika edullisestikin! 🙂
TykkääTykkää