Uncategorized

Done.

Parantuminen on ollut

 
raakaa työtä
 
uudelleen oppimista
 
omaan itseensä jälleen tutustumista
 
ja ajatusten tiedostamista
 
tuen vastaanottamista
 
ulos kasvamista
 
mutta myös
 
väsymistä
 
sekä kyllästymistä

eniten kuitenkin rohkeuden löytämistä

Muistilista siitä, mihin mä olen pystynyt.

11 thoughts on “Done.

  1. Olen sitä joskus yrittänyt itselleni määritelläkin. Mielestäni sellainen kauhea pohdiskelu ”koska ja milloin voin sanoa olevani terve” on ehkä aika turhaa. Tunnen itseni terveeksi, mutten vielä koko aikaa täysin vanhaksi Elinaksi. Luulen, että sen kyllä tuntee, kun on aivan täysin parantunut, koska kun on aivan terve, ei tarvitse kyseenalaistaa omia ajatuksia (parantumisesta)(nimenomaan) syömishäiriöajatusten pelossa – muuten ehkä kyllä.

    Sellainen yksi konkreettinen merkki on omasta mielestäni unohtaminen: ei enää muista sitä ajatustenjuoksua, miksi teki ja ajatteli niin ja näin. Unohtamista edeltää ihmettely: miksi ihmeessä tein niin ja näin.

    Tykkää

  2. Minun mielestäni kanssa on ehkä hiukan ”turhaa” odotella sitä lopullista parantumista, koska eihän sitä voi oikein määritellä. Jokainen voi tehdä sen itse omalta kantiltaan 🙂 Mutta mielestäni olennaista ei myöskään ole palata samanlaiseksi kuin on aikaisemmin ollut, sinä siksi ”vanhaksi Elinaksi”, josta paljon puhut. Minun käsitykseni mukaan tie toipumiseen on nimenomaan uuden, kehittyvän itsen löytämisessä eikä vanhaan hapuilussa. Toki siitä ”vanhasta minästään” on hyvä etsiä niitä muistoja, millaista oli ennen sairastumista.

    Tykkää

  3. En tarkoitakaan puhuessani vanhasta Elinasta, että palaisin yksi oikoisesti ja ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä siksi vanhaksi Elinaksi – sehän nyt olisi höpsöä. Olin tuolloin nuori tyttö, nyt ajateltuna ihan lapsi. Tottakai nyt 20-vuotiaana olen muuttunut väistämättäkin, kasvanut ja toivottavasti viisastunutkin.

    Minä tarkoitan vanhalla Elinalla sitä oloa, että tunnen olevani kotona. Sitä, että ole aidosti ja rehellisesti sellainen Elina kuin Elina oikeasti vielä mummonakin on. Se tunne ei muutu, vaikka vuosia karttuisi, mielipiteet muuttuisivat, kokemuksia kertyisi jne.

    Nämä ovat vähän tällaisia asioita, että vaikea pukea sanoiksi ja mennä takuuseen, ymmärsikö toinen nyt todella, mitä oikeasti tarkoitin. Tajusin kuitenkin sinun pointtisi ja se on kieltämättä ihan totta. 🙂 Mutta minä en tällä vanha Elina -löpinälläni ole ihan tarkoittanut sitä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s