Sunnuntaina kahviteltiin. Kahvi maistui ilman keksejäkin.
Koska.
Sen lisäksi, että olin todella väsynyt.
Hörppimisen lomassa puhuimme minulle ja Santulle uuden asunnon!
Olen niin innoissani muutosta, sillä rakastan asunnossa lisäneliöiden lisäksi;
Valkoisia ikkunanpuitteita.
Keittiön baaritiskiä – omien sanojeni mukaan.
Ikiomaa parveketta, jota meillä ei nykyisessä kolossa ole.
Sijaintia.
Vaaleaa, harmahtavaa parkettia.
Näkymää keittiöstä olohuoneeseen. Asunnon avaruutta: ikkunoita on kolmeen eri ilmansuuntaan.
Okei. Nostan kädet ylös ja myönnän. Ehkä eniten kuitenkin rakastan astianpesukonetta. Ei enää tiskivedessä lionneita mummokäsiä ja pehmenneitä kynsiä, eikä maitolasin pohjaan juuttuneita könttejä (yök, I know!) tai hervottomia tiskivuoria.
Olen tehnyt jo paljon suunitelmia uutta kotia ajatellen. Ensinnäkin, kenkäteline on hankittava. Toiseksi, aion alkaa kokkailemaan erilaisia sapuskoja ihanassa keittiössäni (tähän asti se kun on ollut lievästi rajoittunutta). Kolmanneksi, aion hankkia vanulapuille kauniin purnukan. Ja pähkinöille kivat kannelliset kipot. Neljänneksi, aion alkaa juomaan teetä, tai tarkemmin ottaen kofeiinitonta rooibosta, koska haluan ottaa käyttöön teepusseille tarkoitetun säilytysrasiani.
Toisaalta on haikeaa muuttaa meidän ihkaensimmäisestä omasta kodista pois. Muistan vielä, kun kirjoitin reilu vuosi sitten kolosta tänne blogiin. Hyvinhän se on palvellutkin. Ei mitään muuta vikaa kuin pienuus. Ja kuumuus. Niin ja se astianpesukoneettomuus.
Ajatella, että kohta minun ei tarvitse enää kököttää hipihiljaa lauantaiaamuna kello kuusi keittiön jakkaralla. Voin sen sijaan heittäytyä vaikka sohvalle ja katsella aamuyön tsättiä äänettömällä! 😀 Luksusta! Tosin sohvaa ei vielä ole, eikä hermoja telkkarin turhuuksiin. Pikkuhiljaa nekin hankitaan.
Terveisiä nimimerkillä Ikean-reissua-odotellen.
Elina Heidi Rinkeli 
Onnea uuteen kotiin, jee! 🙂 <3 Muuttaminen on koukuttavaa. Vaikka sitä kaikkea pakkaamista ja purkamista ynnä muuta muuttostressiä vihaa, niin siinä on aina jotain ihanaa, kun pääsee jälleen aloittamaan uudelleen. Mä olen ainakin koukussa. :D
Terveisiä täältä kodista numero 25. :')
TykkääTykkää
Onnea uudesta kotikolosta! ❤
TykkääTykkää
oi onnea! ja haha mä niin ymmärrän sua: astianpesukone :D<33 tää on ihan kauheeta kun meijän kesäasunnossa EI SITÄ OLE ja on taas pitänyt tottua jäätäviin tiskivuoriin (koska kummatkin välttelee kaikin keinoin tiskaamista) ja niihin mummokäsiin ja joskus jopa kaapista löytyy astioita, jotka eivät ole puhdistuneet kunnolla HYI. hehee cant wait että saan taas turun asunnon ja tiskikoneen takaisin mun elämään:D
TykkääTykkää
Voi ihanaa, onnea uudesta kodista! 🙂 Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun pienemmästä asunnosta pääsee muuttamaan isompaan, varsinkin kun pieni asunto on ollut oikeasti PIENI. Me asuimme vuoden verran yksiössä, ja voin kertoa ettei ollut nautintoa kummankaan puolelta, kun minun nukkumaanmenoaikani on noin klo 19-20 ja poikaystävä sen sijaan tapaa valvoa tietokoneella istuen myöhään yöhön asti. Yritäpä siinä sitten nukkua metrin päässä!
Kämpän avaruutta arvostan minäkin, se tuleekin olemaan ehkä tärkein kriteeri sitten joskus kun on aika etsiä uutta kotia. Mahtavaa kyllä että teitä onnisti! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos!<3 Ja totta tuo, että yksiössä etenkin tuo vuorokausirytmien yhteensovittaminen on haastavaa. :D Meillä ei niinkään iltaisin, mutta aamuisin...
Tuntuu, että avara asunto luo itsellenikin sellaisen avaran ja vapaan olon: ajatus kulkee, touhuan paljon, kokeilen uutta. Plus siisteyttä on helpompi jotenkin pitää yllä. 😀
TykkääTykkää
Hihi, kiitti! ❤ Ja astianpesukone todellakin. <33333
TykkääTykkää
Kiiiitos!:)<3
TykkääTykkää
Jeejee, kiitos Heidi!<3
Hehee, vähän on vielä kirittävää, tämä taitaa olla mun viides kerta, kun muutan. 😀 25 kertaa on jo aika huikea (kun ottaa huomioon vielä muutot ulkomaille!). Mutta muakin juuri viehättää tuo ”puhtaalta pöydältä” uudelleen aloittaminen. Vähän kyllä hirvittää pakkaaminen ja tavaroiden raahaaminen – työpäivien päälle. Kaipa sekin on ihan asennekysymys. 😀
TykkääTykkää