Aivan ensimmäiseksi haluan täsmentää, etten ole mikään todellinen romantikko.

 

Muistan edelleen, mikä oli ensimmäinen lukemani kirja: sellainen lehmäkirja. Tai oikeastaan vihkoläpyskä. Olin saanut sen kummitädiltäni, lehmätilalliselta. Ala-asteella saatoin viettää koko kesälomapäivän sisällä kirjoja lukien ja kirjallisuusvihkoon arvosteluja tehden. Kuvituksia, kuvauksia, arviointeja, tarkaa kirjanpitoa luetuista kirjoista. Jotain hyvää se kolmannen luokan pelottava noita-akka (opettaja) sai aikaan. Tein monta, monta vuotta kolmosen jälkeenkin vielä kirjallisuusvihkoa – ihan omaksi huvikseni. Lukemista en ole lopettanut vielä tänäkään päivänä, toisinaan koulukirjat ovat vain omineet silmäparit itselleen.

 

Forget Edward and Jacob, Travis is out of this world.  Luvattiin pokkarin takakannessa. Kai se nyt oli pakko napata kainaloon ja kiikuttaa kassalle. Vaikka en olekaan mikään rakkausstoorien suurkuluttaja. Toisinaan vain, pienissä annoksissa. Ennemminkin kiinnostukseni sijoittuu sen typpisten aiheiden välimaastoon, joita esimerkiksi elokuvissa Black Swan sekä  Kaunis mieli ja The deep end of the ocean käsitellään. Syvyyttää, jotakin psykologista, ehkä jopa tositarinaan pohjautuvaa. Sellaisiin kirjoihin tartun epäröimättä. Toki joskus sitä chick littiäkin.

 

Mutta palatakseni Edwardin ja Jacobin unohtamiseen, kirja Walking Disaster by Jamie McGuire sen lupasi. Ja hyvin onnistui lupauksen täyttämäänkin. Kirjan minä-kertoja, Travis Maddox, johdattaa lukijan miesten ajatusmaailmaan. Find out what men really think. Varsinkin mitä tulee elämän monimutkaisimpaan tunteeseen, rakkauteen. Travis on jonkin sortin tappelijapukari, an underground fighter, ja tuuliviiri naisten suhteen. Yhtenä iltana yksi ja seuraavana toinen. Kunnes tapaa tytön nimeltä Abby Abernathy…

 

Äitimuorin lausumat sanat kuolinvuoteellaan ole valmis taistelemaan ollessasi varma, että olet löytänyt tosirakkauden (tai jotain sinnepäin), tämän abbyrakkauden tajuaminen, tytön temperamentti ja kielteiset tunteet poikaa kohtaan sekä lopulta molemminpuolinen sulaminen kuitenkin monien mutkien ja ongelmien kautta. Vähän kliseistä, myönnettäköön. Kirjaa lukiessa ei tullut kuitenkaan missään vaiheessa sellainen olo. Ei edes teiniolo, kuten Twilighteja lukiessa. 😀 Tiedä sitten johtuiko kerronnan miesnäkökulmasta, juonen muista osasista vai mistä. Kirjan viimeisten sivujen jälkeen jäin vain kaipaamaan lisää.

 

Kirjakaupassa lisää lukemista haeskellessani törmäsin sattumalta kirjaan nimeltä Beautiful Disaster. Tajusin sen olevan sama tarina, vain naisnäkökulmasta Abbyn kertomana ja ilmeisesti Walking Disasteria edeltävä. Ihan mielenkiintoista sinänsä, sillä Travisin kerronnassa tosiaan oli aukkoja, jotka Abby luultavasti omassa kirjassaan täydentää. Tai toisinpäin, jos haluaa lukea kirjat ilmestymisjärjestyksessä.   

 

Itse luin kirjan englanniksi, enkä oikeastaan tiedä, onko sitä vielä suomennettu, koska ilmestysmisvuosi näyttäisi olevan 2013. Kuitenkin siitä olen varma, että suomennos on ainakin tulossa. Luultavasti jossain vaiheessa elokuvakin. 😀

 

Ei liian ällöä ja siirappista, vaan pehmeän särmikästä. Sanoisin. Imaisee mukanaan. Ainakin minut.