Tuuli vinkuu
ja naapurin koira perässä.
Istun säkkituolissa
kahvikuppi kädessä.
Sisällä jyllää
myrskyn tavalla.
Täällä näin,
täällä sydämessä,
sielun kodissa.
Piilottelee, pakoilee,
melkein jo kurkkii
sitä ei nää,
sen tuntee.
Tiedän,
mussa on kapasiteettia,
jotain erikoislaatuista.
On vain odotettava
bussipysäkillä.
Nimikkotie,
jossain mullekin varmasti on.
Elina Heidi Rinkeli 