Uncategorized
 
 
Tuuli vinkuu
ja naapurin koira perässä.
Istun säkkituolissa
kahvikuppi kädessä.
Sisällä jyllää
myrskyn tavalla.
Täällä näin,
täällä sydämessä,
sielun kodissa.
Piilottelee, pakoilee,
melkein jo kurkkii
sitä ei nää,
sen tuntee.
Tiedän,
mussa on kapasiteettia,
jotain erikoislaatuista.
 
On vain odotettava
bussipysäkillä.
 
Nimikkotie,
jossain mullekin varmasti on.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s