Uncategorized

Pieni ompputarina.

 
Kun lenkkijalka alkaa vipattamaan,
on sen vastustaminen vähintäänkin haastavaa.

Kipeäksi en suostu uhallakaan,
nuhainen ainoastaan,
oli silti tyydyttävä talsimaan.
 
Lääke mihin vaan,
rento pyrähdys ulkosääs’.

Parantaja totta vie,
tottako tämä lie:
 
”Mikä mut tavoittaakaan,
vieno omenien tuoksu pihamaan!”

Nuhanenä nyt historiaa,
tervekin täysin kohta varmaan.
 
Tällä tarinalla halusin vain opettaa,
yllättävän pienetkin asiat voi ilostuttaa.

*Olin nappaamassa yhden lenkkievääksi, mutta muistettuani, etten ole vielä apple thief pro -tasoa, jätin omput suosiolla puuhun.

 
Edit// Äiti kertoi luettuaan tämän teksin, että haistelin kuulemma jo pienenä syksyisin omppuja ulkona. :–)

4 thoughts on “Pieni ompputarina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s