Uncategorized

Kalori kertaa kalori on vain enemmän elämää.

Ja silloin nähdessäni sen ihan oikeasti hajotti…
 
Vaikka minä en normaalisti koskaan hajoile, mikään ei ole mielestäni ihQ, enkä lagaa ikinä.
 
…usko tähän yhteiskuntaan oli aika koetuksella. Niin, ehkä paremminkin usko tulevaisuuden terveeseen yhteiskuntaan.  
 
Se tuntui niin älyttömältä, etten voi käsittää, voiko siitä ihan oikeasti olla hyötyä jollekulle. Ei ainakaan niin paljon, että se kumoaisi sen kaiken lietsoman pahan, ahdistuksen ja vinksahtaneen ajattelun. Koska ei kai normaalin ihmisen tarvitse sellaista niin tarkasti edes ajatella ja tietää? Tai ylipäätään kenenkään. Miksi ihmeessä kaiken on oltava niin tiukassa kontrollissa? Miksi pidetään yleisesti hyveenä sitä, että järki (tässä tilanteessa suoranaisesti hulluus, mielestäni) kykenee syrjäyttämään poikkeuksetta halut? Ohoi, minne katosivat tästä hektisestä, suorituskeskeisestä ja paineiden musertamasta maailmasta mielihalut?
 
Yksi ranskalainen x g painaa x kcl ja on x % aikuisen viitteellisestä päivittäisestä energiantarpeesta.
 
Niin siinä luki. Eriteltynä yhden ranskanperunan kalorimäärä. Kätevää, sanoisi ehkä joku. Oksettavaa, sanon minä. Voin nähdä sieluni silmin, kuinka teinityttö nyppii lautaselleen viisi ranskalaista ja ynnää päässään kalorimäärät. Vielä mahtuisi puolikas…
 
Ymmärrän, että tässä(kin) on kaksi ääripäätä vastakkain, joista toinen ehkä voi kai sitten jollain tapaa hyötyä kyseisenlaisista merkinnöistä, ainakin se voi auttaa realisoimaan asioita. Mutta on myös se toinen valitettavan kasvava ääripää, joka tunnutaan unohtavan täysin, kun lätkitään purkkapusseihin, teepaketteihin ja porkkanasäkkeihin kalorimääriä – jopa yksittäisille salaatinlehdille ilmoitetaan omat energiamääränsä. Yleisesti ottaen tokaisu syötkö sä muka pelkkiä kaloreita, eiks kyllästytä aina se sama ei ole enää vain huvittava lausahdus, vaan koko ajan enemmän ja enemmän täyttä totta. Aamupalaksi syödään kevyt 200kcl tehoseikoittimella surautettuna ja päivälliseksi 450kcl höyrytetyssä muodossa, viikonloppuisin ehkä öljyssä paistettu reilu 500kcl, jos villiksi heittäydytään.
 

 
Ja kun taidon on kerran oppinut, ei sitä ihan hevillä unohda. Tosin itse en suostu puhumaan taidosta, ennemminkin kirouksesta. Kirouksesta ei pääse eroon noin vain. Olisi kätevää, jos päässä sijaitsisi jonkinmoinen play-nappula. Laskurin päässä saisi hiljennettyä halutessaan ja sitä voisi käyttää tarpeen tullen. Mutta se jatkuva raksutus, sitä ei pysty täysin sivuuttamaan edes aktiivisella ajatustyöllä. Tai sitten se vie vaan hurjasti aikaa.
 
Minä en suostu enää laskemaan kaloreita. En edes miettimään päivittäistä energiantarvettani. Olihan se aluksi aika pelottavaa, kun se laskuri päässä tuo toisaalta turvantunnettakin. Mutta nykyisin pakottaudun väkisin ajattelemaan, että syön iltapalaksi leipää ja rahkaa, en 60+60+150. Nykyisin myös perustelen haarukallisiani sillä, että minulla on nälkä. Inhottavina satunnaisina hetkinä kokiessani huonoa omaa tuntoa syömisestä, rääyn sisälläni mutta kun minun tekee mieli. Ja kaikki hiljenee hetkellisesti päässäni. Myös se raksutus. Olen hiljaisuudesta hyvin onnellinen.
 
Eikö ihmismielen muistikapasiteetti olekin rajallinen? Loppupäästä tai vähemmän tärkeistä jutuista alkaa unohtamaan asioita uusien tullessa tilalle, niinkö? Monet kerrat kemian kirjan kanssa istuessani olen miettinyt, josko pystyisin vapauttamaan sen turhasta täyttyneen muistitilan vaikkapa normaalipotentiaalijutskille. Sen sijaan, että osaan laittaa kaupan ruisleivät kalorimääriltään järjestykseen pienimmästä suurimpaan, haluaisin mieluummin osata ulkoa metallien jalousjärjestyksen ilman taulukkokirjaa.
 
Toisinaan mieleeni putkahtaa kaiken tämän keskellä, lieneekö se kalorilaskurin hiljentäminen kuitenkaan järkevää. Etekin silloin, kun selailen fitnessintoilijoiden kaikenmaailman mikro- ja makrojakaumia sekä kalorimääräsyklittelyjä. Kun minulla on se tietopankki päässä, mutta he joutuvat käyttämään jotain Finelliä. Välillä tuntuu miltei väärältä olla hyödyntämättä sitä pääomaa mielessäni.
 
Mutta sitten muistan sen ranskanperunan. Jos olisin kuunnellut silloin joskus itseäni, enkä laskeskellut sen puolikkaan ranskiksen energiamäärää, noin niin kuin kuvainnollisesti, ei kehoni varmaankaan olisi alkanut syömään omia aivojaan, enkä ehkä olisi laahustanut paikasta toiseen kuin koliseva kummajainen.

Tänään syön kylmää maksalaatikkoa lounaaksi, koska minun tekee sitä älyttömästi mieli.


Pst. Kiitos niin hurjasti viime postauksen kommenteista!<3 Olen ollut niin innoissani niistä, jokaisesta. 🙂

13 thoughts on “Kalori kertaa kalori on vain enemmän elämää.

  1. jäätävää toi ranskanperuna 😮 en ees ymmärrä, ketä voi sen YHDEN perunan kalorimäärän tietäminen hyödyttää 😀 hmmm.

    ihana että nykyään et enää syö tyylillä 60+6++150 ja ainiin se mehukeitto +20 ja kurkkukin kymmenen, vaan ihan vaan ruokaa 🙂 on se aikamoista opettelua, mutta itekin sen polun käynyt ja parempi näin! kyllähän se ”tieto ja taito” (kirous..) siellä varmaan enemmän tai vähemmän aika pysyy, mutta voi olla jotekin välittämättä siitä kaikesta tiedosta ja yrittää vaan keskittyä kehon ja mielen tuntemuksiin, tehdä valinnat sitä kautta:)

    Tykkää

  2. Kirjoitat aivan totisinta totta! Itseänikin suututtaa kun kaloreita painotetaan nykyisin aivan liikaa. Pakko on syödä että jaksaa:)

    Tykkää

  3. Ihana postaus 🙂 Kuten aina..! Kalorien laskeminen on niiin turhaa, mutta kun se laskuri päässä raksuttaa eikä siitä pääse eroon.. Kuten sanoit, kirous se on. Mä toivon että joskus vielä pystyn syömään ilman että se on sitä 75+75+130 tyyliä. On upeaa lukea että siitä kuitenkin voi pääst eroon, niin kuin sä ilmeisesti olet 🙂

    Tykkää

  4. Numeroita on joka paikassa ja vaikka se on nykyään hyvä asia (on niin paljon ihmisiä muualla maailmassa jotka kärsii liikalihavuudesta, koska eivät tiedä mitä huono ruoka sisältää) niin siltikin se on meille huonoa tietoa. Varsinkin joku yksi ranskalainen. Too much informtion. Eikö se voisi vain olla ruokaa?

    Itse syön nykyään nälän ja lihaksen kasvun toivossa. Hehee, nälän lisäksi on siis toinenkin motivaation 😉 Aina se ei onnistu, koska jotenkin siellä päässä se laskuri yhä toimii. Odotan, että se joku päivä irrottaisi paristot itsestään, mutta sitä ennen siihen on vaan kai tottuttava. Olenkin tottunut. Toisaaltahan se on hyvä olla olemasa, koska osaan myös syödä enemmän kun tiedän miten kevyitä syömäni ruoat ovat ja niillä ei kasva. Pitää siis syödä lisää 🙂

    Ihanaa päivää elina ❤

    Tykkää

  5. Jälleen kerran niin hyvä teksti!
    Itselläkin on joskus raksuttanut päässä vähän turhankin tihuvaan tahtiin. Kun sen kerran oppii, niin sitä on todella vaikea hiljentää. Nykyisin en myöskään enää halua laskea kaloreita. En usko siihen, että kaloriteoria olisi kaiken kattava. Jokainen ihminen on erilainen ja elimistö käsittelee energiaa eri tavalla. Huh.

    Onneksi laskurin hiljentäminen helpottuu päivä päivältä 🙂
    Olet ihana esimerkki siitä miten ihminen voi syödä terveellisesti, mutta ei kuitenkaan tiukkapipoisesti. Asenteesi on mahtava!
    Ihmisen kuuluu syödä että jaksaa 😉

    Tykkää

  6. Jep. 😀 Ja todellakin parempi näin! Kehon ja mielen tuntemukset, sepä se. Keho on yllättävän viisas kokonaisuus. Kyllä esimerkiksi nälälläkin oma, tarkka tehtävänsä, viestittää energian tarpeesta. Niihin tunteisiin luottaminen vaan voi joskus olla haastavaa.

    Ai niih, unohdin mehukeiton. ;D

    Tykkää

  7. Näinpä, pakko on syödä ihan senkin vuoksi, että pysyy elossa. Nykyisin kalorit ovat vain jotain mörköjä, joista on päästävä eroon. Kummallista, kun tarkemmin ajattelee. 😀

    Tykkää

  8. Kyllä sen hiljennettyä saa, sinäkin aivan varmasti. Ensin on vain opittava olla noteeraamatta sitä. Aikaa, aikaa. 🙂

    Ja kiitos! ❤

    Tykkää

  9. Niin, totta. On se toinen ääripää. Heille varmasti onkin hyödyllistä merkinnät. En tietenkään sitä kiellä. Mutten yhäkään näe järkeä sille yhden ranskalaisen energiamäärämerkinnälle. 😀

    Siis joo! Nälkää juu, mutta se lihaskasvu! :'D Totta tosiaan myös se, että toimii se laskuri toiseenkin suuntaan. Pitäisköhän hakea vielä jotain sapuskaa, lihaksille meinaa…hehe.

    Samoin Marissa!<3

    Tykkää

  10. Juuri näin! Jokainen ihminen on erilainen. Se tuppaa minulta unohtumaan usein. Ja tosiaan, en itsekään usko kaloriteorian olevan kaiken kattava. Tai siis, voihan sama energiamäärä täyttyä eineshamppareista tai sitten puhtaasta, ravitsevasta ruoasta, mutta luulen, että esimerkiksi olo mahassa voi olla aika erilainen…

    Hihi, kiitos.<3 Helpottuu, helpottuu ja se on ihanaa!

    Tykkää

  11. musta on surullista, et nykyään kaikissa ruoka-aineissa on se energiasisältö siinä paketin kyljessä. ihan niinku ihmiset ei pärjäis ilman sitä tietoa, montako kaloria suuhunsa laittaa. syömishäiriöitäkin ois luultavasti vähemmän, jos ei ois tehty niin helpoks selvittää ruoan energiasisältöä…
    ja miks ihmeessä pitää johonkin suklaalevyyn tai karkkipussiin merkitä niiden kalorit? niitä edes pysty hyvällä omallatunnolla syömään, kun siinä paketissa kirkuu se 500kcal/100g 😀 kuka muutenkaan karkkia syödessä haluaa laskea jotain kaloreita?
    mä olin kaupassa töissä vähän aikaa, ja sillon kyllä nauroin, kun ladoin kissanruokapusseja hyllyyn ja huomasin eräässä paketissa tekstin, jonka mukaan yhdessä kissanruokanapissa on 2kcal. siis oikeesti, johonkin se raja pitäis sentään vetää. ei kai ketään oikeesti kiinnosta, paljonko eläinten ruoassa on kaloreita? :—–D vai pitäiskö kissojenkin ruoasta laskea tarkkaan kalorit, ettei ne vaan pääsis lihoamaan?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s