Eniten minua herättelee tähän elämään tosiasiat, faktat ja oikeat tapahtumat. Vaipuessani oman pääni sisälle – haaveilemaan tai murehtimaan, kuinka vain – helpoiten palaan takaisin todellisuuteen ja hetkeen kuulemalla jotakin hyvin tunteita nostattavaa. Useimmiten järkytys toimii parhaiten. Toisinaan saatan kulkea viikosta toiseen robotinomaisesti rutiineja seuraten, sen enempää toimintaani kuin koko elämääni ajattelematta. Olo on kuin sumussakävelijällä, vaikka ulkoisesti muille esiintyykin ihan tavallinen Elina. Yhtäkkiä sen jonkun voimakkaan kokiessani vain huomaan, että kaksi viikkoa on mennyt, eikä minulla ole minkäänlaisia erikoisia muistijälkiä kuluneista päivistä.
Tunnottomuutta. Ei suinkaan negatiivisuutta ja masennusta, muttei kyllä ilon ja onnen täyttämääkään. Ainoastaan tunnottomuutta. Koen, etten noina päivivä kykene ikään kuin koskettamaan elämää.
Lopulta aina kuitenkin havahdun. Ei ikään kuin vaan aivan kuin ravistelisin rajusti päätäni ja märät hiukset piiskaisivat kasvojani. Hei haloo idiootti, päässäni soi ja se jää pääkoppaan kaikumaan. Aina välillä minulta kysytään, mikä minua auttoi parhaiten paranemisvaiheessa. Monikin asia. Eniten kuitenkin juuri se, että joku läiskäisi vasten kasvojani tosiasiat. Useaan kertaan jopa vaadin sitä äidiltä. Ja loppukädessä istutin aina itse itseni penkille pääni sisällä ja pidin vakavan juttutuokion. Toisinaan olisin jopa toivonut, että joku olisi aivan oikeasti mäiskäissyt epätoivoisimmilla hetkillä minua poskelle.
Joskus havahtumisista voi syntyä jotain pidempiaikaistakin. Joskus nuo tunteet taas haalistuvat päivien kuluessa ja syntyvät jälleen uudestaan seuraavalla heräämisellä.
Joitakin viikkoja, ehkä kuukausia, sitten koin voimakkaan havahtumisen. Oli kuuma päivä ja kulauttelin laittilimpparia kurkustani alas. Vatsahan siinä jälleen turposi, tiesin sen, mutta kun. En muista tarkalleen, mikä asia ajoi minut taas sille jyrkänteelle, jossa elämä tuntuu aina valinnalta: se on tässä ja nyt, sitä on arvostettava, tai sitten se on tuolla noin, alhaalla, mitättömänä.
Ehkä se oli se Jaffa-pullo kourassa. En tiedä. Minua alkoi kuitenkin kuvottamaan. Kirjoittamalla huolehdin mielestäni, treenaamisella kehostani. Nykyisin ruoka on nautinto ja onnellisuus taas tavoitteeni. Näinkö vain. Todellako nautin tästä kaikesta moskasta, mitä nielen? Todellako huolehdin kehostani käymällä salilla ja ruokkimalla sitä aspartaamilla sekä sukraloosilla?
Itsetehtyjä kasvispihvejä ja broileripyöryköitä.
Sallittavaa koukuttumista? Kesäkurpitsapuuro aamuisin. Niin kermaista ja niin minun aamupalani joka päivä kuluneella viikolla.
Lumipalloefekti lähti vyörymään ja jääkaapin sisältö uusiutumaan. Jo muuttaessamme tänne uuteen kotikoloon teimme Santun kanssa listan meidän vihkoomme yhteisistä tavoitteistamme. Lista sisälsi esimerkiksi sellaisia asioita kuin meditoinnin uudelleen aloittamisen, yhdessä uudella salilla treenaaminen, käsilläseisontaprojektini, kehonhuoltoon keskittymisen, porrastreenit sekä puhtaamman ruokavalion.
Torstaina satuin lukemaan leikkelepaketin tuoteselostetta. Yksi, kaksi, kolme, neljä. Ei hemmetti, viisi e-koodia yhdessä kinkkuviipaleessa. Olen aika hyvin onnistunut pysymään maan pinnalla viime viikkoina, kun olen tutkiskellut tarkemmin elintarvikkeiden todellisia sisältöjä ja lukenut kirjaa Aitoa ruokaa, väärentämättömän ruoan opas. Koko pikkupääni sisältö on kiepsahtanut aivan vinksalleen – vaikka luulinkin tietäväni suhteellisen paljon ruoasta! Kuka välittää enää kaloreista ja niiden syynäämisestä kaiken tämän tietovyöryn jälkeen? Kaiken lisäksi sisälläni on herännyt pieni tutkija. Oli erittäin mielenkiintoista ja havahduttavaa tajuta, että puolittain kovetettujen kasvirasvojen hydrauksesta puhuttaessa minä todella periaatteessa ymmärrän, kuinka se kemiallisesti tapahtuu.
Joka kerta asiakkaan ostaessa Fazerin tarjousmarjapiirakkaa minua kylmää.
Hmm. Mikään muutos ei tapahdu hetkessä. Enkä koe, että orjallisen puhtaasti syöminen olisi minulle, ääripäiden ihmisille, parempi vaihtoehto kuin aspartaamin vetäminenkään (okei, ehkä vähän, hehe). Rennosti kohti puhdasta ruokavaliota aion kuitenkin koko ajan matkata. Se vaatii oikeasti ajatustyötäkin. Helposti kaupassa tajuaa ajattelevansa, että olenhan minä ennenkin. Ostanut Skyrrin (ja sukraloosia), lastannut maustetonnikaloja (siis e-koodeja ja elohopeaa) ja pullollisia aspartaamia.
Kaikkein palkitsevinta on kuitenkin huomata oman (mahan) olon kohentuminen. Olen aina ollut hyvin herkkävatsainen ja reagoin asioihin ensimmäisenä vatsallani, jopa ennen tunteita – järjestä nyt puhumattakaan. Uskon ja tiedän vuosien ruokasodan jälkeen, että ravinnolla on hyvin, hyvin suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille – henkisellekin. Eikä siihen vaikuta ainoastaan riittävä energiansaanti.
Monet asiat ovat elämässä ovat kuitenkin pelkkää sattumaa. Vaikka eläisi kuinka terveellisesti ja puhtaasti, voi silti saada syövän. Tai jäädä suojatiellä auton alle. Kaiken tämän havahtumisen keskellä havahduin kuullessani eräästä rouvasta, joka ihan tavallisena työpäivänä oli aivan yllättäen pyörtynyt – ja saanut myöhemmin diagnoosiksi pahimman laatuisen aivokasvaimen. Ehkä kuitenkin kaikkein tärkeintä ja tehokkainta elämän kannalta on elää onnellisena ja kiitollisena jokaisesta terveestä päivästä ilman stressiä ja murheita.
Sivutyönä sitten opetella valmistamaan ketsuppia itse.
Psst. Vinkkejä oivallisiin ja itsetehtyihin levitteisiin leivän päälle? Omia hillo- tai soseohjeita? Ihan mitä vain! Kerro, jookos. Odotan ihan intona. :–)
Elina Heidi Rinkeli 
Hieno teksti jälleen!
Avokado on ihan taivaallista leivän päällä 🙂 Tai banaani-maapähkinävoi levite. Tai ihan pelkkä pähkinävoi 😀
Olet varmaan kyllästynyt jo kun kokoajan sanon että mun blogista löytyy, mutta noita sose ohjeita kyllä on 😉 omppusose, raparperisose ja taatelisose! Löytyypi varmaan terveysherkut kategoriasta.
~Hilla
http://makingthemostofstudentlife.blogspot.fi/
TykkääTykkää
Osta Heinzia ketsupiksi. Ei ole e-koodeja.
TykkääTykkää
Hillan blogista löytyy niin paljon kaikkia kivoja sosereseptejä, et ei niihin varmaan tarvi lisätä mitään. 🙂 Mä tykkään raejuustosta leivän päällä! Avokadoa oon kans yrittänyt, mut ei uppoa mulle..
Mäkin koitan syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa, mut liian fanaattiseksi en ala. Niin ja kesäkurpitsapuuro valmistuu aamuisin hyvin usein myös täällä! 🙂
TykkääTykkää
Kuule, en ole kyllästynyt. Sun blogi on taivaallinen!<3
Omppusose, sitä mun on pitänyt tehdä! Käyn heti katsomassa ohjeen. 😉
Kiiitooos!:')
TykkääTykkää
Luomu voita, oliiviöljyä ja yrttejä sekasin levitteeksi, tulee hyvää ! 🙂
TykkääTykkää
Niinpä. Siinä vaan on varmaan aika paljon (turhaa) sokeria kuten tavallisesti ketsupissa? Kun jos mä saan ketsuppipullon kouraan, käytän sitä oikeesti paljon. Eri asia, jos käyttäisi ketsuppia silloin tällöin makaronilaatikon kanssa…
TykkääTykkää
Hehe, no joo. Se on aarreaitta. 🙂 Raejuusto on kyllä ihanaa leiväkin päällä, mutta tuntuu, että käytän sitä muutenkin jo niin hirveesti, että jotain vaihtelua kaipaisin. 😀 Lisäksi se kaksi isoa purkkia päivässä on jo ehkä vähän liikaa…hehe.
Jep, mahdollisimman puhdasta, mutta ilman stressiä ja fanaattisuutta. Se on myös mun mielestä hyvä tie. 🙂 Kesäkurpitsapuuro<3 Kuulostaa niin oudolta (aluksi), mutta on taivaallista!
TykkääTykkää
Uuu, kiitos!<3 Testiin!
TykkääTykkää
Ihana kirjoitus! Havahdun itsekin elämän tosiasioihin hieman hitaalla modella ja välillä elelen elämää ”puoliteholla” ennen kuin tajuan taas, kuinka arvokas lahja terveenä eläminen onkaan. Eräällä rakkaalla sukulaisellani on kivulias ja kuolemaan johtava tauti, mutta silti hän on pyrkinyt säilyttämään pienen ilon viimeisinä elonhetkinäänkin. Hänen tapauksensa muistuttaa minua aina siitä, että elämää ei todellakaan tulisi pitää itsestäänselvyytenä. Elämä on lahja ja meidän tulisi osata arvostaa sitä 🙂
Ja havahduin itsekin ruokamaailman mielettömyyteen vuodenvaihteen jälkeen: olin totaalisen koukussa light colaa ja TIESIN, ettei se tee hyvää keholleni. Tammikuussa jätin light limut, keinomakeutusaineet ja light-levitteet ja olo on NIIIIIN paljon parempi. Juon kyllä normaalia limua, jos sitä on tarjolla, mutta omaan kaappiin sitä harvoin ostelen. Lähinnä puristan mehut itse tuoreista appelsiineista, syön marjat marjoina ja hedelmät hedelminä. Suosin luomua ja leivän päällä käytän yleensä avocadoa, kananmunia, avocado-cashew -tahnaa etc. höystettynä ripauksella ruususuolaa. NAM 🙂 Valmiita rasialevitteitä käytän silloin tällöin (oivariini, voi), mutta varsinkaan teollisiin light-levitteisiin en koske. Leikkeleitä syön kyllä, sillä ei kaikessa pysty nirsoilemaan (varsinkaan opiskelijabudjetilla) enkä muutenkaan nipota turhasta: terveellisestäkin ruoasta nauttii eri tavalla, kun on joustava eikä tee ”terveysintolusta” suorittamista 🙂 Lauantaina herkuttelin monen sadan gramman pussilla taateleita, suolaamattomia pähkinöitä ja levyllisellä tummaa suklaata. Tiedän että kuulostaa jo melkein pelottavan terveelliselle, mutta en todellakaan jaksa nipottaa turhasta! Miehen kantaessa kotiin rainbown hedelmänameja tai sitä halvinta maitosuklaata, niin eittämättä puolet tuliaisista uppoaa meikäläisen nassuun. Hyvästä ja puhtaasta ruoasta tulee kuitenkin niin paljon parempi olo ja keho kiittää niistä kaikista kivennäis-, ja hivenaineista 🙂
Nyt syksyllä keittelen itse varmaan omenamarmeladia sun muita makoisia hilloja tulevan talven varalle ja käytän niissä ihan normaalia hillosokeria. Ei niitä kuitenkaan tule vedettyä purkkitolkulla, joten en näe mitään syytä miksi hilloissa pitäisi käyttää keinotekoista makeutusta. Jouluna purkitan varmaan sukulaisille itsetehtyä sinappia ja taateli/luumuhilloa. Tästä on tullut jo perinne ja onneksi lahjan saaneet ovat osanneet arvostaa itse väkertelemiäni purnukoita. Kylkeen kirjoitan aina reseptin, jotta pahimmatkin allergikot voivat tarkistaa ”tuoteselosteen” 🙂
TykkääTykkää
OH ja välipalaruisleivän päällä käytän monesti yhdistelmää: avocado-ruususuola-banaani-kaneli. Pari tällaista kun huuhtelee alas isolla lasilla maitoa, niin jaksaa hyvin loppupäivän touhut ennen illallista 🙂 Voisi toimia myös taateleilla yms…
TykkääTykkää
”Vaikka eläisi kuinka terveellisesti ja puhtaasti, voi silti saada syövän. Tai jäädä suojatiellä auton alle.”
Miksi tavoitella terveellisyyttä, perhettä, työtä, rahaa, rakkautta tai onnellisuutta jos kaikki voi mennä yhdestä pamauksesta pilalle? Niinpä, autot ja kuormurit on vain tekosyitä. Voit olla kiitollinen, mutt avoit myös tarttua elämän epäkohtiin, kipuun ja vääryyteen, sinua eettisesti tai terveydellisesti haittaaviin asioidin, teollisuuden (-ruoka) riistoon, ja ottaa valinnan omiin käsiisi mitä teet. Ei ole väärin haluta treenata tai syödä puhtaasti. Miksi luopua ”siitä ja siitä onhan ihmiset aina ennenkin”? On gorillatkin vetäneet lehtiä kautta aikojen ennen kypsentämistä, aspartaamia, pastörointia. Menee kärjistämiseksi, mutta väsyttää mitä kaikkea ihmiset jaksavat sepostella tilalle että voisivat mennä onnellisena ostamaan sitä dallaspullapitkoaan.
Olen itsekin lukenut Aitoa ruokaa, joka oli aikoinaan tosi käänteen tekevä ja herättävä opus. Varmasti tiedät etteivät kaikki E-koodit ole keinotekoisia, vaan osaa kasviperäisiä aineita (punajuurivärit) myös merkitään E-koodeilla, mutta ne nyt on ihan OK yleisnimitys lisäaineille. Lisäaineet ei yksinään ole mielestäni se paha juttu, vaan yleensä ruuan laatu, valehdeltu markkinointi, käsittely, miten meille pistellään pajunköyttä että proteiini on ainoa täydellinen ravintoaine maailmassa ja ilman kalsiumia hajoaa luut, ilman maitoa sitä ei tietysti saa (vaikka loogisesti maitoon lisätään kalsium) ja sekös on kauheaa.
Olin joskus itsekin huolissani nipottamisesta, mutta nykyään en jaksa välittää mitä muut ajattelevat mikä tekee minut onnelliseksi. Jos olisin karppaaja, mitään vikaa ei olisi missään, mutta jos haluan välttää lisäaineita tai prosessoituja elintarvikkeita, olen friikki. 😛 Paras tapa pistellä eteenpäin on olla oma, paras ja onnellisin esimerkkinsä toisille.
Treeni-intoa! Ja hei, ketsuppiakin saa nykyään makeuttamattomana stevialla, luomuna, mutta tässä yksi viilaamisen arvoinen resepti: pieni kasa tomaatteja (ehkä 4-5 kpl), liotettuja aurinkokuivattuja tomaatteja, pari taatelia liotettuna, tippa omenaviinietikkaa tai sitruunaa, mustapippuria, paprikajauhetta, halutessasi yrttejä (es persiljaa tai kuivayrttejä) ja valkosipulia -> blenderiin. Sakeutta vähän psyllium-kuidulla. Jos arskatomaateissa ei ole kovasti suolaa, mukaan vähän celtic sea saltia tms harmaata laatusuolaa.
TykkääTykkää
Mielettömän ihanaa lukea kommenttejasi! 🙂
Elämän arvostaminen on oikeasti hieno, mutta hyvin vaikea taito. Muuta tuskin minun on turha lisätä kertomaasi.
Itselläni oli ihan sama laittilimpparin – ja aika monen muunkin – kanssa, heh. Tiesin, että se on pelkkää moskaa, mutta silti join. Onneksi havahduin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 😀 Ja olet kyllä oikeassa, että niukka budjetti asettaa rajoitteita ja se harmittaa vietävästi. Puhtaaseen ja terveelliseen ruokaan saisi palamaan hirmuisesti rahaa – mutta pienemmälläkin, järkeviä valintoja tekemällä, tulee toimeen. Ja muutekin, kuten sanoit, nipottaminen on ihan turhaa. Sen nipottamisen haittavaikutukset kumoavat ruokavalion tuomat hyvät. :–)
Ja ah, kiitos vinkeistä! Kullanarvoisia!<3
TykkääTykkää
Hitsi, kiitos kommentista! 🙂 Tyhjentävä. Ei lisättävää, heh.
”Miksi tavoitella terveellisyyttä, perhettä, työtä, rahaa, rakkautta tai onnellisuutta jos kaikki voi mennä yhdestä pamauksesta pilalle?”
Hmm. Tuo on oikeasti aika vaarallinen ajattelutapa.
Ja jepa, tiedän sen tietysti e-koodeista, tosin on kyllä lähemmin tutustuttava niihin. 🙂
Hei, kiitos tämän kommentin lisäksi ketsuppireseptistä!<3 Pakko kokeilla!
TykkääTykkää
Juurikin näin – kaikkeen! Ja ole hyvä ideoista 🙂 Eihän ne kovin kummoisia ole, mutta omasta mielestä nameja ja terveellisiä vaihtoehtoja pelkälle salaatinlehdelle.
Loppuun vielä lause, joka painui tänään mieleeni: ruokamuutoksen tehnyt mies totesi yle:n haastattelussa, että ”ei ihminen elä pelkillä kaloreilla, vaan ruoasta saamillaan vitamiineilla ja hivenaineilla”. Näinpä näin. Energia tarvitaan, mutta välillä on hyvä pysähtyä miettimään mistä sen energian koostaa 🙂
TykkääTykkää
Niin totta!!
TykkääTykkää