Uncategorized

Kohti lihatonta vai lihattomampaa?

Tänään on kuudes tätä kuuta, eli lokakuuta. Se merkitsee, että on suurinpiirtein seitsemän päivää siitä, kun näin piipittävien pikkutipujen kulkevan liukuhihnaa pitkin murskamyllyyn. Tasan kuusi päivää olen elänyt lihatonta lokakuuta.
 
Se dokumentti ei ollut kiva. Ei se kuitenkaan ollut oikeastaan minulle yllätyskään. Yllätyksettömyydestä huolimatta järkyttävä. Raakuus itsessään oli hirveää, mutta ei suoraan ajanut minua nytmälopetankertakaikkiaankaikenlihansyönnin-kohtauksen partaalle. Ajattelin asiaa toisesta kulmasta, sellaisesta minulle uudesta. Tunnekuohujen sijaan mietin lihansyöntiäni järjellä.
 
Ajatus numero yksi; ruokavalion (liiallinen) niukentaminen ja karsiminen ei edelleenkään palvele minua. Ajatus numero kaksi; perimmäiset syyni lihattomalle lokakuulle – tai loppuelämälle? Joskus ne ovat nimittäin olleet lähtöisin ainoastaan omasta navasta, eli tarkoitusperät ovat olleet laihdutuksessa. Ajatus numero kolme; annanko toisten mielipiteiden oikeasti vaikuttaa. Ajatus numero neljä; en vihaa lihan makua, pidän siitä, voinko silti olla kasvissyöjä. Ajatus numero viisi; Lakto-ovovegetaristi? Tai lakto-ovopescovegetaristi? Onko koko kasvistouhussa enää mitään järkeä, jos söisin kuitenkin maitotuotteita, kananmunia ja kalaa? Kuitenki ajatus numero kuusi herätteli minua eniten; minkä vuoksi syön/en syö lihaa? Sen vuoksi, että se on vain niin hyvää, ei väliä eläimillä. Vai nimenomaan eläinten vuoksi. Ainoastaan tavan vuoksi. Vai helpomman elämän vuoksi.
 
Itämaisen linssikaalipaistoksen maustoi mm. curry, paprikajauhe, kurkuma ja kaneli. Syödään Valion pehmeän raejuuston ja jugurttikastikkeen kanssa. Huomio: jokaiseen haarukalliseen tulee mahduttaa nokare raejuustoa.

Kasvissyöjä tai ei: aivan tajuttoman hyvää. Mantelimaitoon tehty kesäkurpitsapuuro. Lääh.

 
Ennakkoluuloisillekin: rieskaset ja sämpyläiset kaurapuurosta. Ylpeänä voin kertoa, että rieskaset kehittelin ihan itse (vahingon seurauksena) 😀
 
Oikeasti haluaisin olla syömättä lihaa. Kuitenkin on helpompi kaivaa kanapaketti pakastimesta ja heittää kylkeen jotakin lisuketta kuin alkaa liottamaan tuntitolkulla papuja (ja pelätä vielä senkin jälkeen jotain myrkytystä). Se vaatisi huomattavia etukäteissuunnitelmia, lisää, elämääni. Eli olenko omaa laiskuuttani vain lihansyöjä? Itsekästä se olisi, mielestäni. Enkö vain viitsi opetella herkullisten kasvisruokien reseptejä? Lukea linsseistä, pavuista ja soijarouheesta? Sellainen itsessäni yököttää. Saamattomuus, laiskuus ja viitsimättömyys.
 
Joka tapauksessa meillä vietetään lihatonta lokakuuta. Tai Santtu kai viettää lihattomampaa. Ja oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni – Santustakin. Sen lisäksi, että sain ostettua kaappiin kidneypapuja, soijarouhetta ja linssejä, sain aikaiseksi myös kokata niistä uusia ruokia. Soijarouheesta tein kaalipataa. Yli kolmen kilon kaalipallosta jäi 3/4 käyttämättä, joten keksin omasta päästäni itämaisen linssikaalipaistoksen jugurttikastikkeella. Oli ihan ylihyvää. Tänään aion kehitellä papuporkkanasoselaatikkoa.
 
Voisin ihan hyvin olla kasvissyöjä. Toisaalta kaikki voisi ihan yhtä hyvin kaatua ajanpuutteeseen, jaksamiseen, liian niukkaan ruokavalioon tai viitsimättömyyteen.

Loppuun vielä kysymyksiä teille. Aloitti joku lihattoman lokakuun? Mitä mieltä olette soijarouheen käytöstä (jotkut asiat itseäni epäilyttävät..)? Kasvissyöjien tai kasvispainotteisesti syövien proteiininlähteet (pavut, linssi, tofu, quorn…)? Mitä mieltä olet lihansyönnistä/lihatuotannosta (on mielipiteitä, ei oikeaa ja väärää vastausta)?

Ps. Jos olisin sellainen kasvissyöjä, joka kuitenkin söisi maksalaatikkoa. 🙂

 

14 thoughts on “Kohti lihatonta vai lihattomampaa?

  1. Heippa! Ja kiitos pitkästä kommentista!
    Nämä tällaiset kysymykset ovat siitä jänniä, että vain itse voi tietää sen oikean vastauksen; mistä syystä oikeasti on kasvissyöjä jne. Tosi hienosti ja järkevästi ajateltu, sinun tilanteessasi ihan varmasti kaikkein paras vaihtoehto. Ja toki aina voi syödä kasvispainotteisesti, vaikkei kokonaan kasvissyöjä olisikaan. 🙂

    Se, mitä tarkoitin tuolla saamattomuudella ja laiskuudella saattoi ehkä mennä vähän ohi tekstissä, kirjoitin ehkä vähän epäselvästi. En suinkaan tarkoittanut, etten ”ansaitse” lihaa. Päinvastoin, olen huolissani lihaksieni puolesta nyt lokakuussa. 😀 Jos laiskuuden tunne tai itseni sättiminen olisi AINOA syy siihen, miksi jättäisin lihan pois, olisi se toki aika huolestuttavaa. Minulla taustalla on kuitenkin koko ajan myös se halu jättää liha pois nimenomaan eettisistä syistä. Ei sairaista syistä. Jos sellaisia ajatuksia tulee vielä, pystyn tunnistamaan ja MYÖNTÄMÄÄN ne itselleni. Asia, jota vihaan sen laiskuuden lisäksi (siis minussa itsessäni) on itse itselleni valehtelu – tarkoitan siis teoreettisesti, sillä en sitä harrasta, enkä yleensä kyllä kovin laiskakaan ole. 😉

    Ymmärsin kuitenkin, mitä ajoit tällä tekstillä takaa ja olen ihan samaa mieltä. Olenhan itsekin käynyt aikoinani tuon ”mäenoikeestitykkäälihasta”-aikakauden läpi.

    Näistä eri näkökannoista on mielenkiintoista keskustella. 🙂

    Tykkää

  2. En todellakaan aloittanut lihatonta enkä yleensäkään ole lähtenyt vastaaviin mukaan. Tietty kiva, jos joku innostuu tällaisen teemakuukauden kautta tekemään uusia ruoka- ja makukokeiluja ja kannatankin myös koulujen kasviruokapäiviä 🙂 Olen oikeastaan vuosien aikana löytänyt itselle sopivaa ruokavaliota enkä tämän hetkiseen tehnyt mitään tietoisia valintoja lihattomuuden tms. suhteen. Pääasiassa kasvis ja kala – linjalla, toisinaan myös muuta valkoista lihaa (kanaa ja kalkkunaa). Proteiinit on opiskelijoiden ruokaloissa aika hyvin varmistettu (linssit, pavut, tofu, soija yms.) ja ilmoittaudun myös raejuuston ja rahkan suurkuluttajaksi (Keso ❤ :D) Juurikaan en proteiinien enkä muidenkaan ruoka-aineiden saantiin kiinnitä huomiota, sillä puutoksia ei viimeisimpien rabra - kokeiden perusteellakaan ole. Mielestäni lihansyönti on ihmiselle luonnollista enkä kritisoi millään tavalla. Tottakai aina voi lähteä pohtimaan tuotannon eettisiä ja kuluttavia puolia, mutta mielestäni maailmassa muitakin tärkeitä asioita, joihin omalla toiminnallaan voi vaikuttaa 🙂

    Tykkää

  3. Lihan mausta vielä kommentti. Jokaisella on niin omat makunystyrät ja tottumukset, että makutekijöistä ei ainakaan kannata luistaa, jos lihan mausta pitää. Toinen panostaa mehevään pihviin, kun itse esimerkiksi panostan mielummin hyviin juustoihin! 😛 Kaikkea on aina kuitenkin maistaa. Viimeisin lihakokeilu oli itsellä erään tutun omasta kuolleesta hevosesta useita päiviä työstettyä lihaa, jonka luulisi olleen parasta mahdollista lihaa, mitä maun puolesta voi saada (?), enkä juuri kokenut suuria makukiksejä 😀 Mielestäni lihansyönnissä eettisintä olisikin valita mieluummin vaikka sellaisen eläimen liha, joka on itse metsästetty, kuin valita sitä karinpojan kananpoikaa? 😀

    Tykkää

  4. Myymikin laittaa lusikkansa lihasoppaan! Itse teen siis niin usein myös ihan konkreettisesti, eli olen ihan kaikkiruokainen. Dokumentti laittoi kyllä kovasti ajattelemaan asioita, mutta en usko sen vaikuttavan ruokailutottumuksiini. Olen nimittäin omasta mielestäni aika onnellisessa asemassa: liha, jota syön, tulee kotipaikkakuntani tilalta puolen kilometrin päästä kotoani – todellista lähiruokaa siis! Nykyisin tosin joudun raahaamaan sen kotipakastimeen yli puolen tuhannen kilometrin päähän, mutta joka tapauksessa tiedän tasan tarkkaan, mitä lihani on syönyt ja miten eläimiä on kohdeltu. Olen jopa vieraillut tilalla ja todennut asiat omin silmin. Kotikylällä kananmunat saa naapurilta ja maidonkin halutessaan samalta kylältä suoraan lehmästä. On niin kamalan harmi, ettei kaikilla voi olla näin.

    Nykyisin omillani kaupungissa asuessani on asia tietysti hiukan mutkikkaampaa. Mutta edelleenkin uskallan luottaa kotimaiseen ja mikä vielä parempaa, kotimaiseen luomuun. Opiskelijabudjettiani se verottaa, mutta uskon sen olevan joka sentin arvoista.

    Henkilökohtaisesti – nyt kun sitä kysytään – olen sitä mieltä, että kasvisruokavalio on peukun arvoinen juttu. Olen myös sitä mieltä, että kotimaisten luomumaito ja -lihatuotteiden syöminen on peukutettavaa. Ja sen kummemmin mainostamatta, mitä enemmän ihmiset ostaisivat luomua, sitä enemmän voitaisiin lisätä sen tuotantoa ja hintaakin saataisiin alemmas – ne ikuiset kysynnän ja tarjonnan lait.

    Olen erittäin huolissani tilanteesta maailmalla, enkä siksi suostu nielaisemaan mäkkärin purilaista – se on oma valintani, jonka teen yhtä paljon sekä itseni ja terveyteni että eettisten syiden vuoksi. Ja kuitenkin olen sitä mieltä, ettei näistä asioista kannata liikaa stressata. Asioiden pohtiminen ja pohdinnan tuloksena ehkä omien ruokatottumusten muuttaminen on hyvästä, mutta silloin kun ruokavalio alkaa ahdistaa liikaa, on menty liian pitkälle. Maailman eläinten tilastakaan ei kannata liian suurta taakkaa itselleen ottaa. Uskon siihen, että tekemällä omat hyväkseen näkemänsä valinnat tekee tarpeeksi. Ainakin omalla kohdallani tämä toimii – olen tasapainossa itseni ja ajatusteni kanssa myös ruokavalioni suhteen ja koen voivani syödä niin kuin nyt syön ilman tunnontuskia.

    Tämä on hyvä aihe, josta riittää keskusteltavaa. Hyvä Elinainen, kun nostit asian esille! 🙂

    Tykkää

  5. Olen itse miettinyt myös alkavani kasvissyöjäksi (muna + maitotuotteet) eli en jättäisi pois kuin lihan, kalan ja kanan. Saahan erilaisista juustoistakin hyvin proteiinia + onhan esim. riisissäkin aika hyvin sitä.. Kannattaa katsoa muuten Olgan kotona- ohjelmaa (näkee vielä netistä) jos kiinnostaa kasvisruoka.. Siinä on myös hyviä ohjeita.. Tilasin netistä hetki sitten Olgan kirjankin, ja olen jo melkein koko kirjan lukenut!! Ja arvaas minkä tyyppinen resepti sieltä löytyy! Vähän kuin maksalaatikko ilman maksaa eli ”kasvismaksalaatikko”. 😀 suunnitelmissa on kokeilla tehdä sitä ”maksalooraa”.. 😀

    Tykkää

  6. Olen laatikoidusti ”lakto-ovo-vegetaristi”, en ehdoton näissä asioissa. Olen syönyt tuoretta kalaa jonka alkuperä ja pyydystystapa oli tiedossa, poikkeuksen tein myös mummon luona kun kasvisruokaa ei ollut tarjolla, ja voisin hyvin syödä vaikka riistaa jos olisi mahdollisuus. Rahatilanne ei opiskelijalla anna periksi kuitenkaan sellaisten lihojen ostamiseen joten jos palaan lihaa syöväksi, niin se on sitten silloin jos/kun ei tarvii ruuassa kitsastella.

    Mä olin itse ennen melko tietämätön (tai siis en tiennyt mitään yksityiskohtia, ainoastaan sen että tehotuotanto on wrong) siitä miten ruokaa pääasiassa tuotetaan, ja kun päätin kasvissyöntiä kokeilla ja luin pari hyvää kirjaa niin päätös oli aivan helppo. En mä enää nähnyt vaihtoehtoa että jatkaisin lihan syömistä..Mutta sitten tullaan myös siihen puoleen, että koen vegaanin ruokavalion itselleni tooodella hankalaksi jos haluan voida fyysisesti hyvin. En oo siis siihen (vielä) valmis, koska yliherkkyyttä ja ehkä allergiaakin on niin montaa vegaanista proteiininlähdettä kohtaan. Lisäilen erilaisia proteiineja pikku hiljaa ruokavalioon, joten nyt on kyllä maitorahka ja raejuusto vielä mukana 🙂 Mutta quorn, tumma soijarouhe ja savutofu on myös niin nam !

    Huh, voisin kirjoittaa tästä vaikka blogillisen verran tekstiä, mutta ytimekkäästi: syön kasvisruokaa, koska (kaupan tiskillä notkuvan)lihan syöminen sotii aivan liian kovaa vastaan käsitystäni terveellisyydestä, ekologisuudesta ja siitä, mikä elävää olentoa kohtaan on oikein.

    Tykkää

  7. Jep, kaikilla on oma mielipiteensä näistä asioista. Kuten sanottu oikeaa tai väärää vastausta ei ole. 🙂 Kiva kuulla toisten aatteita. Omasta mielestäni myös lihan syöminen on sinänsä luonnollinen asia (ravintoketju yms.), mutta nykypäivän tuotanto (ja eläinten kohtelu jne.) ei sitä kyllä ole.
    Ja hei, positiivista kuulla, että koulun ruokalassa on kasvissyöjillekin hyvät (protsku)safkat! Muistan, että omana peruskoulu- ja lukioaikana niin ei välttämättä ollut. 😀

    Tykkää

  8. Apua, nyt on pakko sano hui hyi. En ikimaailmassa voisi syödä heppaa. Hrrr. Ehkä vähän ”lapsellista” ajattelua, mutta kuitenkin, hehe. 😀 Ja todellakin joku luomulähikana tuntuisi paremmalta syödä. Saatavuus on kuitenkin mitä on, hinnasta puhumattakaan.

    Tykkää

  9. Oho, aika mieletöntä! Siis tuo, että saat kotipaikkakunnan omaa lihaa! Todellakin olet ihan onnenpekka! Minähän olen juuriltani ihan maalaistyttö, asuin varhaislapsuuden maalla. Naapurissa asui kummitätini ja -setäni, joilla oli oma maatila, lypsylehmiä siis pääasiassa. 🙂

    Niin totta tuo luomujuttu. Me ollaan nyt pyritty ostamaan luomuna niin paljon kuin vain mahdollista (eli aikas vähän budjetin vuoksi, surku). Ihan ärsytti taannoisessa (mainos)lehdessä juttu luomutuotteista, joissa hehkutettiin, kuinka helppoa luomutuotteiden ostaminen on ja kannustettiin ostamaan sitä ja tätä luomua. En näe siinä kyllä mitään ongelmaa, että pitää vähän katsoa niitä pakettien kylkiä kaupassa, vaan se hinta on se hankala asia. Pöh, tyhmä artikkeli. 😀

    Olen ihan samaa mieltä. Omaa mielenterveyttä ei kyllä kannata uhrata edes niiden tipujen vuoksi. Rentous (ja järki) tässäkin hommassa.

    Ihana myymi jälleen! 🙂

    Tykkää

  10. Hei, kiitti vinkistä! Olenkin katsonut jo kaikki Poliisit-jaksot ja kaipaan uutta toljotettavaa netistä. :'D Olen ollut jotenkin tosi huono käyttämään riisiä, ei taida kaapista kai edes löytyä, joten riisireseptejä voisin ainakin tutkailla. Tein eilen itse (omasta päästäni) meksikolaista kidneypapy-porkkanalaatikkoa ja siihen olisi ehkä sopinut riisi lisäksi tuomaan ruokaisuutta.

    Kasvismaksalaatikko!! Eih! PAKKO saada resepti!! Kai se on pakko harkita itsekin kirjan tilaamista, jos tämä innostus nyt jatkuu. 😀

    Tykkää

  11. Omaan korvaani kuulostaa kyllä hyvin järkevältä tuo laatikoidusti lakto-ovo-vege. Ja sellaiselta, joka minullekin sopisi. En halua olla täysin ehdoton missään asiassa, vaikka periaatteistani pitäisinkin tiukasti kiinni. En halua enää koskaan olla täysin kahlittu jonkin asian suhteen.

    Saako kysyä, mitä kirjoja luit? Omat tietoni ovat tavallaan vielä aika rajoittuneet. Tiedän yleisiä asioita ja juu, jonkin verran, mutta en tarpeeksi omasta mielestäni – tai haluaisin tietää lisää. 😀 Savutofu kuulostaa ihanalta. 😛

    Hienosti tiivistetty. 🙂

    Tykkää

  12. Moi Elina! Halusin vielä palat asiaan niiltä tiimoilta, että jätin itsekin pohdinnan jälkeen vielä kanan pois ruokavaliostani, aiemmin olin kieltäytynyt vain punaisesta lihasta. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani tein selväksi, minusta on huono asia alkaa kasvissyöjäksi sairastamisvaiheessa. Nyt koen jo kuitenkin olevani tarpeeksi hyvässä kunnossa. Viimeinen tikki oli ehkä Food Inc jonka katsoin. Olen myöskin Animalian jäsen, ja siitäkin tuutista on tullut melkoista materiaalia asiasta. Jos sinusta tuntuu hyvältä, voin suositella 🙂 Jo tässä vaiheessa voin todeta, että minulla on itseni kanssa paljon parempi olla – ja mikä tärkeintä, kasvisruoka on minusta paljon parempaa kuin liha!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s