Elina on aamuihminen. Iloisimmillaan. Energisimmillään. Luovimmillaan. Touhukkaimmillaan. Aamu on uusi alku. Puhdas pöytä. Avoin mieli. Haasteiden vastaanottoaika. Tulevaisuuden suunnitelmat. Mahdollisuus ihan kaikkeen. Harvoin aamulla pelkään mitään. Niin lempeässä, pehmoisessa, lämmin puurolautanen sylissä. On mahdoton kuvitella siihen hetkeen pelkoa. Kun en ole vielä haistanut ulkomaailmaa, nähnyt sitä tai kuullut siitä. Olen hetkisen turvassa pesässäni. Olen vielä autuaan tietämätön kylmästä.
Kaikkein suurin syy. Niin, suurin syy siihen, että tuudittaudun aamujen lempeään syleilyyn, on ilta. Myöhäinen ilta on taakka harteilla. Koko päivän kerääntynyt väsymys. Outo mieli. Epätodellinen olotila. Tuhat ja yksi murhetta. Vielä enemmän pelkoja. Harmaa usva. Murtuva muuri. Toisinaan jo taistelutanner. Äkkiä ohitettava suvanto.
Pienestä asti olen ollut hyvä nukahtamaan. Pää tyynyyn ja sormien napsautus. Huolehdin aivan pikkuisena tyttönä, että pääsin ajoissa nukkumaan, sillä en halunnut olla vihainen aamulla. Kaikki intressini olivat – ja oikeastaan ovat yhäkin – aamussa. Nukahdin nopeasti, sillä siten aamu tuli joutuisammin. Halusin aikaisin nukkumaan, jotta aamulla olisi mukava olo. Aamu tuntui kuin turvapaikalta, joka piti saavuttaa mahdollisimman nopeasti. Ennen pelkojen hyökkäystä.
Edelleen iltaisin pelot saavat minussa vallan. En enää pelkää, että poliisi tulee hakemaan minut tönäistyäni ulkona vahingossa toista tyttöä tai ole kauhuissani kaatosateesta. Tänäpäivänä mieleeni nousee yhäkin iltaisin pelko syövästä ja tulevasta kokeesta. Minun on pakko haudata kasvot hetkeksi tyynyyn, sillä muisto nolosta tilanteesta kuluneena päivänä on niin voimakas. Kaikkein hallitsevin on kuitenkin kuolemanpelko. Epäröin vaipua uneen, koska pelkään, etten aamulla herää.
Iltaisin olen varma, etten ikinä saa koulupaikkaa. Olen vakuuttunut, että koko suunnitelma on turhanpäiväistä. Usko itseeni on vaakalaudalla. Oikeastaan koko elämäni tuntuu yhdeltä sekasotkulta. Tunnen itseni sotanorsuksi. Ainoastaan pehmeäksi ja pyöreäksi. Yksinäisyys valtaa minut. Olo on kuin mitättömällä muurahaisella isossa metsässä. Ilman omaa murkkupesää. Iltaisin olen vain joku ihme tyyppi käsittämättömässä maailmankaikkeudessa. Kuin killuisin ohueen hämähäkinseitin varassa. Minä en vain ymmärrä koko elämää.
Illalla ja aamulla.
Pieni Elina nukahti lähes aina äidin kosketukseen. Oli helppo pakottautua nukahtamaan, sillä äiti vartioi vähintäänkin viereisessä huoneessa. Nyt omassa kodissa olen ensimmäistä kertaa kokenut todellisia nukahtamisvaikeuksia. Olen valvonut kokonaisia öitä – ja noussut aamulla tokkurassa töihin. Pelkoni eivät ole enää selitettävissä tai väärinymmärryksiä tai kuvitelmia, vaan todellisia. Ainakin todellisempia. Vaikka kuulen toisen tuhinan vieressä, se ei tuo unta. Tai niinä yön tunteina turvaa. Olemme Santun kanssa aikuisia, me muodostamme meidän pienen perheemme, me olemme samalla viivalla, me olemme vastuussa yhteisestä elämästämme. Pienenä äidin turva oli aina korkeammalla, siellä, mistä pystyi näkemään ja selittämään kaikki pelot. Vaikka nyt toisen kainalossa on turvallista, en voi hakea sieltä samanlaista turvaa.
Nukahtamisvaikeuteni ovat olleet täysin henkisiä juttuja. Vaikka olisin hirvittävän väsynyt kahden valvotun yön jäljiltä, saatan kolmantenakin valvoa ihan vain edelleen levottomana jatkuvan mielentilan vuoksi. Toisaalta, vaikka olisin nukkunut edellisenä yönä kaksitoista tuntia, on hyvinkin mahdollista, että simahdan jo säkkituoliin. Rauhallinen olo on minulle parasta unilääkettä. Ostin kaappiin mahdottomia iltoja varten melatoniinia. Se ei ole lääkettä, vaan luontaistuote. Reseptiunilääke on jotain sellaista, mihin en ikimaailmassa koskisi kuin aivan pakon edessä. Jo pelkästään se, että tiedän kaapissa olevan apukeino nukahtamiseen, on auttanut. Pelkokasauman huipulla en enää ala lisäksi pelkäämään, nukahdanko sinäyönä laisinkaan.
Sitä paitsi. Aamulla olen taas ihan ok. Kaikki on ihan hyvin. Ja voin hörppiä aamukahvia pimeässä, joka ei pelota minua. 🙂
Ajattele kivoja asioita. Pikkuisena mietin sängyssä Disneyn Tuhkimon vaaleansinistä juhlamekkoa. Eilen mietin omaa karvakerää. ❤
Unettomuus? Onko joku toinen kärsinyt?
Elina Heidi Rinkeli 
heh tää postaus tuli aika sopivaan hetkeen:D nimittäin ite kärsin ajoittain melko pahoistakin univaikeuksista ja viime yö oli jälleen yksi niistä, kun ei tullut nukuttua paria tuntia pidempään. äsken sitten tuolta sängystä nousin, avasin koneen ja tadaa sä olit postaillut aiheesta:D!
mulla unettomuus ei liity pelkotiloihin, vaan semmoseen yleiseen levottomuuteen ja siihen, että käyn kierroksillä. pitäisi aina ottaa se oma aikansa illalla, että rentoutuu, eikä esim. tehdä koulujuttuja kovin myöhään (niin kuin eilen) tai urheilla. päivät on jotenkin niin kiireisiä että se kaikki jää pyörimään päähän ja sängyssä niitä juttuja sitten kelailee vaikkei enää haluaisi. ei mene pois sieltä päästä!:D
söin jossain vaiheessa tota melatoniinia kun toin ulkomailta, silloin ei vielä suomesta saannut ilman reseptiä. onkin pitänyt jo pitkän aikaa noita hommata kun nyt saa suomessakin reseptivapaana! kiitos muistutuksesta:D eihän noi mitään ”ihmelääkkeitä” ole, mutta ainakin plaseboa jos ei muuta hehe :p
harmi kuulla että sulla on samoja unettomuusongelmia, toivottavasti ei kumpikaan niistä jouduta jatkossa kärsimään ja keksitään keino niiden selättämiseen=)<3
TykkääTykkää
Voi elina, et sä oo mikään yksinäinen muurahainen – sotanorsusta nyt puhumattakaan. Sähän olet aivan ihana!
<3: krista
TykkääTykkää
Harmi että sinäkin Elina kärsit uniongelmista 😦 itsellänikin oli todella paha vaihe pari vuotta sitten, jolloin en saanut nukuttua välttämättä ollenkaan! Pahinta oli juuri se nukkumaanmenoon kohdistuva pelkotila, että entä jos en saakaan unta? Avun löysin rauhoittavista iltarutiineista ja melatoniinista 🙂 pääsääntöisesti nukunkin ihan hyvin, satunnaisesti stressin aikana menee kyllä yöunet täysin… Kun päässä pyörii liikaa ajatuksia on tosi vaikea nukkua! Toivottavasti sunkin univaikeudet lievittyvät ajan myötä 🙂
~Hilla
TykkääTykkää
Harmi, että kärsit uniongelmista! Toivottavasti saat jatkossa paremmin nukuttua!
Itsellä ei juurikaan, onneksi, ole ollut nukahtamisen kanssa ongelmia. Joskus kyllä kun pää on täynnä kaikkee mietittävää ja käy ylikierroksilla, kuten Senjakin mainitsi, ei uni tule.
Vielä lopuksi haluan muistuttaa vahvuudestasi; kaikki eivät mene töihin valvottuaan!
Parempia öitä:)
Karkki;)
TykkääTykkää
Itse olen suurimman osan ajasta todella erittäin hyväuninen, mutta kesällä jossain vaiheessa tuli hetken unettomuusjakso. Se kesti vain muutaman yön, mutta siinä oli jo muutama yö liikaa. En voi edes kuvitella, millaista tuo on sellaisille, jotka kärsivät siitä useamminkin
Kesällä unettomuuden syynä oli aurinko ja kuumuus, jotka vaivaavat kun joudun aikaisen heräyksen takia mennä unille jo iltaseitsemän jälkeen. Auringon ja kuumuuden lisäksi päässä taisi pyöriä silloin liikaa asioita, joten uni ei vain tullut. Jo toisena unettomana yönä tekstasin turhautuneena työkaverilleni, että tuo minulle töihin testaukseen melatoniinia, jota hän itse oli käyttänyt.
Seuraavana iltana otin melatoniinin ja kappas, uni tuli makeasti. Sitten olikin haettava apteekista oma paketillinen, jota käytin seuraavan parin viikon ajan. Oli syynä sitten plasebo tai kunnon aineet, niin minulla ainakin toimi hyvin! Ja vaikka pelkäsinkin, etten myöhemmin saa enää unta ilman noita, niin hyvin onnistui nukahtaminen senkin jälkeen kun parin viikon käytön jälkeen noiden syömisen lopetin. Sen jälkeen ei olekaan tullut tarvetta noille, mutta jos joskus tuntuu siltä niin onneksi niitä löytyy nyt kaapista. Ehkä jo sen asian tiedostaminen auttaa saamaan unen päästä kiinni, kuten sanoitkin 🙂
Toivottavasti auttavat sullakin! 🙂
TykkääTykkää
Samoja asioita uneen ja päivärytmiin myös minulla. Aina ollut aamuihminen ja aamupäivästä olen juuri virkeimmilläni, luovimmillani, iloisin jne. Komppaan myös osan nuista asioista, jotka Sinullakin vaikuttavast varmasti unettomuuteen: pelko opiskelu- tai työasioista tai muiden asioiden elämän asioiden sujumisesta (erityisesti sellaiset, joiden lutviutumiseen ei itse pysty juuri enempää vaikuttamaan), sekasotkuinen ja epätasapainoinen elämä, yksinäisyyden tunne ja usein näiden tuntemuksien jälkeen myös oman itsen arvostaminen ”heikentyy”, jos näin voi sanoa. Parhaat unet saa yleensä silloin, kun pääsee illasta puhumaan ja purkamaan vaikka ihan päivän tavallisia asioita jonkun kanssa 🙂 Mielestäni on tosi hyvä, että tiedostat nukahtamisvaikeuksien johtuvan niistä ”henkisistä jutuista”. Täytyy vain saada itsesi vakuuttuneeksi, että teet opiskelu- ja muidenkin asioiden suhteen elämässä taatusti parhaasi ja yrittää olla murehtimatta liikaa (ainakin sen unettomuuden ja ennen aikaisten otsaryppyjen ja silmäpussien pelossa, haha ;D). Onneksi pimenevät illat auttavan osaltaan iltaista rauhoittumista hyvissä ajoin.
Olisi mukava lukea enemmänkin tulevaisuuden suunnitelmistasi myös opiskelujen suhteen! Koskevatko ne edelleen ravitsemustieteen opintoja? 🙂
TykkääTykkää
Mulla uniongelmat ei varsinaisesti liity nukahtamisen, vaan siihen, että herään kesken unien (usein aamuyöstä), enkä saa enää unta. Joskus toki nukahtaminenkin vie aikaa, mutta pahempi ongelma on tuo heräily. Siitä aina tietää, että stressiä on liikaa.
Tsemppiä sinne ja hyviä unia! Toivottavasti melatoniini auttaa!
TykkääTykkää
Haha, aika hyvin juu ajoitettu aihe. 😀 Vaikkakin harmi kuulla, että sullakin Senja on uniongelmia.
Tunnistan itseni myös tuosta ”ylikierroksilla” käymisestä ja siitä johtuvasta unettomuudesta. Välillä tosin pelkkä suuri innostus voi viedä unet. 😀
Toivotaan meille molemmille sikeitä ja kauniita unia. <3:)
TykkääTykkää
Ite oot ihana. ❤ Arvaa, miten iloseksi tulin sun sanoista!! Mietin niin usein sua siellä (liian kaukana). Toivottavasti nähdään pian!:)
TykkääTykkää
Hui, kuulostaa kamalalta. Menen itse aivan sekaisin pienestäkin univelasta – voin vain kuvitella, millaista oli, kun et pystynyt nukkumaan tuon vaiheen aikana. 😦 Onneksi nämä omat uniongelmani ovat tähän asti olleet vain pari-kolme päivää kestäviä ja sitten on taas helpottanut.
Iltarutiinit ja melatoniini. Sekä täysin pimeä huone. Niiden nimeen vannon minäkin. 🙂 Kyllä tämä taas tästä!
TykkääTykkää
Jep, ylikierroksilla käyminen ja liian täysinäinen pää – tuttua minullekin! 😀 Onneksi omissa uniongemissani on kysymys vain päivistä, ei edes välttämättä viikoista. Kyllä tämä tästä, kiitos. <3
Sikeitä unia sinnekin! 😉
TykkääTykkää
Muutama yö, sekin on liikaa! Itsellenikin. Yksikin yö riittää sekoittamaan koko elämän ja pään.
Minäkin olen napsinut välillä melatoniinia ja on kyllä ollut apua! Ja on helpottavaa kuulla, että siitä ”pääsee eroon” helposti. Aloin tässä välissä pelkäämään jo sitäkin, haha. 😀
Ja hei, nyt löytyi positiivinen juttu tästä Suomen pimeääkin pimeämmästä talvesta – Liina (ja Elina) nukkuu paremmin yönsä! ❤
TykkääTykkää
Niinpä, ihan totta puhut. Tässä(kin) se suurempi itseluottamus auttaisi paljon, ja toisaalta myös tietynlainen luotto elämään ja tulevaan: kyllä ne asiat järjestyvät. 🙂
Haha, joo ja toi silmäpussipelko. Mulla on oikeesti se ja murehdin seuraavan päivän kamalia, mustia silmänalusia niinä valvottuina yön tunteina. :'D
Lyhkäsesti voin kertoa, että juu koskevat. 🙂 Ehkä myöhemmin ensi vuoden puolella voisin kirjoitella suunnitelmistani, nyt tuntuu jotenkin ”liian aikaiselta” julkistaa ja vatvoa asioita, heh.
TykkääTykkää
Stressi. Itse ilkimys. Yöunet ovat kyllä hyvä stressimittari. Kertoo totuudenmukaisesti. Ikävä ongelma tuokin, että kesken unien heräilee. Pätkäunet eivät paljon auta, jos ei ehdi syvään uneen asti. 😦
Pitkiä ja rikkumattomia unia sinnekin!<3
TykkääTykkää