Uncategorized

Oli kuoppa kuinka syvä tahansa.

Montako vuotta sitten.
 
Mä muistan jokaisen illan, kun istuttiin ja hierottiin sitä hiuksiin, jotta mun kaikki suortuvat eivät tippuisi päästä.
Mä muistan ihan jokaisen automatkan sairaalaan. Senkin, kun sait elämäsi ensimmäisen ylinopeussakon.
Mä muistan ne yöt, kun nousit hakemaan mulle maksamakkaraa.
Mä muistan taksimatkat Helsingistä kotiin, kun en vaan jaksanut kävellä juna-asemalle.
Mä muistan ensimmäisen aterian kahdella näkkärillä ja sun sanat.
Mä muistan sun leikkaamat parsakaalit muovikipossa sairaalan käytävällä.
Mä muistan sen nallen, jolla oli sydän sylissä.
Mä muistan ne kaikki kevätpäivät, kun istuit mun kanssa sisällä katselemassa ulos.
 
Mä muistan, kun sanoit paijaa. Paijaa hauvaa, se helpottaa.
Mä muistan sun ostaman uuden vaaleansinisen pyörän odottamassa mua huoneessani parempia päiviä.
Mä muistan jokaisen hetken, kun halasit mua väkisin.
Mä muistan erityisen hyvin sen illan, kun rukoilin, ettet jättäisi mua. Etkä sä jättänyt.

 
Tässä mä olen nyt. Aika tavalla terve.
 
Jokainen kokee vastoinkäymisiä elämässään. Kaikenlaisia. Se kai kuuluu vähän kuin tähän juttuun. Monesti voi kuitenkin myös selvitä, hyväksyä, oppia ja jatkaa. Se on vissiin sitten se toinen juju elämässä.

31 thoughts on “Oli kuoppa kuinka syvä tahansa.

  1. Tähänhän on nyt taas pakko kommentoida. Tuli niin hyvään aikaan. Tänne vaikeuksien keskelle. Tekstisi antoi toivoa. Kiitos! ❤

    Tykkää

  2. Miten sellaisen sairauden jälkeen voi tulla noin vahvaksi? Henkisesti ja FYYSISESTI? Ehkä joku päivä jaat tarinasi, sellaisen tarinan tahtoisin lukea. Ja ihmetellä.

    Tykkää

  3. Huh, upposi. Tässä oli juuri sitä, mitä en itse osaa edes, ainakaan vielä, pukea sanoiksi.. Olisi muuten ihana nähdä sua pitkästä aikaa! ❤

    Tykkää

  4. Ihan rehellisesti voin sanoa, että mä olen tehnyt hirveästi töitä itseni kanssa saavuttaakseni tämän. Ilman psykologeja tai muitakaan lääkäreitä ihan vain oman pääni kanssa. Ja käynyt salilla, koska rakastan sitä. 😉 Mutta usko vain, joinakin päivinä mä olen hyvin, hyvin heikko. Se on kylläkin ihan sallittavaa mielestäni, aina ei tarvitse jaksaa.

    Ehkä. Ehkä kirjoitan joskus jonkinlaisen tarinan. 🙂

    Tykkää

  5. Kiitos, Minni. 🙂 Ja niin olisi! Olen monta kertaa miettinyt, mitä sulle kuuluu! Mutta en sitten ole saanut aikaseksi edes facebook-viestiä, äh…

    Tykkää

  6. Tämä kommentti ei jo ylempänä saamistasi ylistyssanoista juuri erotu, mutta toivon että tämäkään ei jää huomiotta vaan todella otat sen sisääsi. Olet hyvin vaikuttava ja upea kirjoittaja, sekä kosketat jollain tavalla lähes jokaisella tekstilläsi. Blogisi on eräänlainen voimavara itselleni!

    Tykkää

  7. Erottuu, jokainen erottuu. Luen ihan jokaisen tarkasti ja usein myös useampaan kertaan. 🙂 Kiitos tuhannesti, ihan oikeasti. Mahtava kuulla tällaista.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s