yhteistyö

Fitfashioniin.

 
 
Olen lähiaikoina todella vasta tajunnut, että tätä blogia luetaan. Tottakai olen tiennyt, että äiti ja vakiolukijat uskollisesti seuraavat, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että täällä käy monia muitakin silmäpareja. Tai uskonut, heh, koska tilastoja seuraillessani olen ollut varma ainakin sadan klikkauksen tulleen äidiltä.
 
Hämmennyin aika tavalla tarkistaessani sunnuntaina pikaisesti sähköpostini ennen töihinlähtöä. En yllättynyt, vaan ennemminkin pöljästyin. Pienessä mielessänikään en ollut koskaan ajatellut, että joku tarjoaisi yhteistyötä – kaikkein vähiten toinen blogiportaali. Jos innostuin taannoin onnistuneista päärynäletuistani, en oikein tiedä, kuinka kuvailisin senhetkisiä tunnelmia. Minut oli noteerattu, vau. Joku oikeasti näki blogissani ehkä jotakin. Myönnän, että sillä hetkellä tunsin hiukan ylpeyttä kirjoituksistani ja koko tästä jutusta. Tähän asti kun olen yhäkin jollain tapaa häpeillyt blogiani, en kertoile siitä avoimesti esimerkiksi kavereilleni, ainoastaan, jos joku kysyy, harva tuttavani tietää minun kirjoittavan blogia – luulisin. On sanomattakin selvää, että hihkuin intoa hämmennyksestä huolimatta: mä olin sillä hetkellä jotakin ja se tuntui kivalta.
 
Lähdin muuten sitten intopiukeana tuntia liian aikaisin töihin…
 
Mutta. Aina on olemassa muttia. Ne tulevat usein vähän jälkijunassa, kaiken härdellin jälkeen. Mutta on mielestäni järkisana. Se liittyy aina hetkeen, kun suurimmat tunnekuohut ovat kaikonneet.
 
Aloin miettiä, mitä blogini tällä hetkellä on, mitä se ilmentää, mitä se minulle merkitsee ja mihin sen kanssa olin ryhtymässä. Jos Rinkeli olisi puhtaasti treeniblogi, en näkisi niinkään suuria ongelmia. Mutta kun ei ole. Mitä se sitten on?
 
En pidä blogiani millään tavoin erikoisena, poikkeava tai parempana. Näin kirjoittajana, subjektiivisesta näkökulmasta, näen siinä kuitenkin tietynlaista herkkyyttä – jo senkin vuoksi, että blogini on minulle purkautumispaikka. Toisinaan tuntuu, että kirjoittaminen pitää minut järjissäni. En ole koskaan tavoitellut suurta lukijakuntaa tai laajaa näkyvyyttä, vaikka kommentteja kovasti toivonkin ja jokainen uusi lukija tuntuu ilonsykähdyksenä rinnassa. Koen, etten ole lukijalähtöinen bloggari, vaan ennemminkin kirjoitan kirjoittamisen vuoksi. Tarkoitan, en ikään kuin tee viihdettä toisille mainoslehden muodossa, vaan paremminkin rustaan elämänkertaa – kylläkin myös muiden silmille. Sen vuoksi en esimerkiksi ole koko ajan kyselemässä postaustoiveita ja suunnittelemassa kysymyspostauksia, joissa toivon saavani kertoa viidennen gerbiilini nimen (se on muuten Tofu) ja ripsivärini merkin. Vaikka tottakai haluan olla vuorovaikutuksessa lukijoideni kanssa, se on äärimmäisen antoisaa, tottakai kuuntelen toiveita ja ehdotuksia.
 
Kun kirjoitan, en useinkaan mietin, että joku tulee oikeasti lukemaan tekstin. Olen silloin omassa pienessä kuplassani. Ainoastaan lopuksi näppäilyvirheitä etsiessäni ja sanamuotoja parannellessani tulen ajatelleeksi rivejä lukevia silmäpareja. Ehkä juuri sen ja lisäksi blogini pienuuden vuoksi olenkin kyennyt jakamaan täällä toisinaan hyvin henkilökohtaisiakin asioita. Mikä ei ole pelottanut sen vuoksi, että olen palautteiden myötä tajunnut, että niin moni muukin siellä ruudun toisella puolella kokee samanlaisia tunteita. Ajattelen itse, että rehellisyys, avoimuus ja vilpittömyys ovat Rinkelin oleellisia osia. Isoon blogiportaalin yhtäkkinen hyppääminen saattaisi rikkoa tuon kaiken – ei väliä kuinka kovasti ramppikuumetta vastaan yrittäisin taistella. Tiedostamatta se kuitenkin iskisi. Koen, että minun tulee kasvaa blogini mukana, vastaanottaa itse henkilökohtaisesti jokainen uusi lukija ja kommentti. En voi – tai halua – ottaa yhdessä rysäyksessä suurta määrä, vieläpä ikään kuin ilmaiseksi.
 
Päätöstä tehdessäni minun oli lisäksi ajateltava omaa reagointiani kaikkea uutta kohtaan. Paine tappaa minussa kaiken, siis aivan kaiken. Etenkin sen herkimmän, kirjoittamisen.
 
Jos Rinkelistä on johonkin ja jos siitä on tarkoitus tulla jotakin, se kyllä kasvaa täällä bloggerinkin puolella.
 
Ja entäs kaikki ihanat tämän maailman ystäväni? Tarkoitan Myymiä, Tuikkua ja monia muita. En edes tiedä oikeita nimiä, mutta silti koen, että siellä jossain minulla on kavereita. En kai heitä voisi jättää?
 
Olin otettu ja kiitollinen, kiitin täydestä sydämestä. Yhteistyötarjous toi suuresti iloa päiviini ja yhäkin, nyt jo kieltäydyttyäni, mutustelen tätä kaikkea sisälläni. Sillä olihan se kaikesta huolimatta kuitenkin aika hienoa tällaiselle pikkuiselle. Kaikki asiat eivät vain tällä kertaa, hmm, natsanneet. Loppupeleissä en kyennyt näkemään Rinkeliä osana Fitfashionia. Niin kivoja blogeja kuin siellä asusteleekin.

Joten täällä ollaan. Toivottavasti siellä ruudun toisellakin puolella. 🙂

18 vastausta artikkeliin “Fitfashioniin.

  1. hyvä teksti! 🙂 muakin kysyttiin nyt tässä 'aallossa' siirtymään fitfashioniin ja juurikin tämänlaisia ajatuksia tuli itellekin mieleen. 'ai minäkö? sopiva? kiinnostavakin? jee! …. mutta öhm” ihanasti puit nuo ajatukset sanoiksi! 🙂

    no hetken aikaa pohdiskeltuani päädyin muuttamaan fitfashioniin 😉

    Tykkää

  2. Tosi hienoa, että sait kutsun osaksi isoa blogiyhteisöä! 🙂 Mutta jotenkin olen kyllä samaa mieltä siinä, että pakostikkin kirjoittamisen motiivi, sitä kautta tekstit ja ennen kaikkea se fiilis ja merkitys, mikä bloggaajalle itselleen kirjoittamisesta tulee, muuttuivat ainakin jonkin verran. Hyvä, että teit päätöksen pitää blogi ”ihan omanasi”. Se osoittaa kyllä, että pohdit asiaa todella fiksusti (tunteen kanssa)! 🙂 Ja tosiaan, fithashionilla ja indiedaysillä on kyllä paljon suosikkiblogeja/bloggaajia, mutta niin on myös niissä, jotka kirjoittavat 100% ihan itse ja omista lähtökohdista! 🙂

    Tykkää

  3. Ymmärrän hyvin päätöksesi 🙂 Ja sen myötä tuntuu, että saan jatkossakin lukea SUN blogia. Niin moni blogi on tavallaan menettänyt itsensä yhteistyöjuttujen myötä. 🙂

    Tykkää

  4. Täältä myös löytyy ymmärrystä päätöksellesi. Tosi hienoa, että blogisi noteerattiin (ihan aiheesta!), mutta ymmärrän hyvin, että haluat pitää tämän blogisi täysin itsesi näköisenä. Itsellä on ihan samat periaatteet bloggaamiseen; kirjoitan ns. itselleni, enkä ole ainakaan toistaiseksi koskaan kysellyt, mistä asioista lukijat haluaisivat lukea. Vaikka toki jokaista lukijaa ja kommenttia arvostankin! Täällä jatketaan blogisi seuraamista! 🙂

    Tykkää

  5. Hyvä Milla! 🙂 Sulla on hieno treeniblogi ja uskon, että sovit Fitfashionin joukkoon paremmin kuin hyvin! Täytyy jatkossa klikkailla sinne. 😉

    Tykkää

  6. Jep, oli se hieno juttu. 🙂 Rinkeli vaan ei ehkä ole ihan niin fitti, että sopisi joukkoon. Indiedaysiä odotellessa, hehe…:D

    Kyllä tämä tuntuu oikealta päätökseltä. Olisihan se ollut hienoa ja kaikkea, mutta kirjoittaminen ja sisältö olisivat takuuvarmasti kärsineet, eikä blogini sovi treeniblogien viidakkoon. Eiköhän tänne bloggerinkin puolelle löydä kiinnostuneet. 🙂

    Tykkää

  7. Ihana sinä! Tuntuu mukavalta kuulla tällaista. 🙂
    Ja ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat tuolla itsensä menettämisellä yhteistyöjuttujen myötä. Olen samaa mieltä.

    Tykkää

  8. Ihanaa, että ymmärrystä löytyy. 🙂
    Olen miettinyt tosi paljon tuota, että kenelle ja miksi kirjoitan. Ne ovat kaksi eri asiaa. Kirjoitan siksi, koska se on itselleni terapiaa, mutten voi kuitenkaan täysin kiistää, etten pitäisi blogia myös lukijoille, tottakai se on heillekin, vaikken sitä erityisemmin kirjoittaessani mietikään. Monimutkaista. 😀 Välillä tuntuu, että tekisi mieli kutsua lukijoita ennemminkin kavereiksi. 🙂

    Jee, ihanaa! :))

    Tykkää

  9. Onnittelut noteerauksesta vaikka päätitkin olla siirtymättä portaaliin! 🙂 Blogisi on tällaisenaan oikein ihana ja valloittava, enkä haluaisikaan sen muuttuvan ❤ joten täällä ollaan jatkossakin 🙂

    Tykkää

  10. Hienoa että blogisi on noteerattu – on sun jutut sen verran ansiokkaita 🙂 Mutta vielä hienompaa että oot niin fiksu, että harkitset mairittelevasta tarjouksesta huolimatta etkä lähde mukaan juttuun, joka ei tunnu oikealta tällä hetkellä. Tämä lukija tykkää ja pysyy Rinkelin remmissä!

    Tykkää

  11. Jep, omasta mielestäni en oikein istuisi treeniblogien joukkoon. Joten täällä jatketaan ypöyksin. 😀 Ihanaa, että sinä siellä pysyt Rinkelin remmissä, huojentavaakin! :))

    Tykkää

  12. Onnea kutsusta, Elina 🙂 Ymmärrän sun päätöksesi. Itekin sain kutsun ja tartuin siihen, vaikka pitkälti samoja ajatuksia tuli täälläkin pyöriteltyä. Aika näyttää, miten ite selviän muutoksen tuomista haasteista 😉

    Tykkää

  13. Ollaan, täällä, aina, vaikka välillä kiireessä hiljaisena! *huiskutihuiskuti*

    Arvostan sitä, että teit oman päätöksesi ja perustelujesi pohjalta uskon sen olevan oikea juuri nyt. Jotenkin luulen, että olet vapain omillasi, juurikin ilman paineita kirjoittaa. Siksi siirto olisi hiukan pelästyttänytkin: miten olisi käynyt Rinkelimäisen ihanuushuumorin ja oivallusilojen? Onneksi sitä ei nyt tarvitse miettiä. Ja joka tapauksessa on selvää, että jatkan lukemista niin kauan kuin kirjoitat, olitpa sitten omillasi tai osana joukkoa suurempaa. Rinkelin remmi, (hymähdyttävän hauska termi muuten) sen osana Myymikin!

    …enkä voi mitään sille, että mielikuva yhdistelmästä fit, fashion ja rinkeli, on hyvin, hyvin hihityttävä… 😀

    Tykkää

  14. Hihi, myymiä jo odottelinkin. 🙂

    Niin ihana kuulla! <3 Luulen ihan samoin. Kirjottaminen ja Rinkeli olisivat kärsineet yhtäkkisestä hyppäyksestä. Onneksi Rinkelin remmiin voi liittyä täällä bloggerissakin.

    Hihityttävä juu ja vähän absurdi. 😀

    Tykkää

  15. Kiitos, olihan se kuitenkin hieno juttu. 🙂 Ja onnea sinne myös! Olen ihan varma, että hyvin selviät ja kaikki lähtee rullaamaan hyvin!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s