Ajattelun aseita. Sellaisia olen kehitellyt päässäni viime päivinä. Jonkinlaisia selviytymiskeinoja. Sillä välillä tuntuu, etten yksinkertaisesti vain pärjää tämän tajunnanvirran kanssa. Aivan liikaa kaikkea, siis omia ajatuksiani. Voimat ovat valtaisat, kun kerran hyppää kyytiin. Tai luiskahtaa vahingossa mukaan. Virta vie mennessään. Mikä ilmenee esimerkiksi unettomuutena ja rauhattomuutena.
Olen mutustellut itseäni. Itsensä mutustelu on vähän kuin kaikista sisimmäisen minän tunnustelua. Se on aika vaativaa, enkä itse osaa sitä vielä kunnolla. Se kaikista perimmäinen kun tahtoo piiloutua tai naamioitua toisiksi tunteiksi, niiksi ulommaisemmiksi.
Ensimmäinen askel oli vielä suhteellisen helppo. Opettelin tunnistamaan ne tilanteet, jolloin joudun virran vietäväksi. Toisin sanoen tilanteet, joissa menetän kontrollin itseni ja ajatusteni kanssa. Usein nukkumaanmennessä ahdistaa ja pelottaa. Väsyneenä ja nälkäisenä itkettää ja kiukuttaa. Aika tavallista, uskoisin.
Ase ahdistukseen, pelkoon, kiukkuun ja itkuun? Olen yksinkertaisesti vain alkanut ajatella ”ainakin, at least, mä olen hengissä”. Hivenen karua ehkä, etenkin ulkopuolisen korvaan. Minua se on kuitenkin auttanut suhteuttamaan asioita. Loppupeleissä millään muulla kuin itse elämällä ja sydämen sykkeellä ei ole liiemmin painoarvoa. Elämän edessä kaikki muu on toissijaista. Voin itse vaikuttaa asioihin, fiksata hiukan paremmaksi itselleni eri osa-alueita, muovailla elämää ja sitä mitä minulle on suotu. Ikiaikaista ja kuolematonta en kuitenkaan voi edes leikkiä.
Toissailtana olin äärimmäisen väsynyt. Siitä huolimatta tiesin, etten tulisi saamaan sinäkään iltana unta. Noh, ainakin mä oon hengissä. Mieltä painavat asiat ihan oikeasti kaikkosivat – ainakin siksi aikaa, että ehdin nukahtaa.
Hetkiä, joista Rinkeli on nauttinut
#Lauantaiaamun vatsatreeniä #Sunnuntaiaamun lenkin jälkimainingeissa # Quest barilta tuoksuva suihkusaippua #Kolme pakastehernettä #Jäähyväissuklaat töissä #Raejuustoporkkaraastetta & ananas-kanaa #Hihi, pikkupullistelija vain #Iltabilsat ja iltapalat #Joulunaloituksen ilotulitus #Eskimo #Toinen eskimo #Pikapikajalat
Toisinaan minuun iskee kuitenkin käsittämätön – hmm – alakulo. Tai tarkemmin ajateltuna, ei, se ei ole alakuloa sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on vain ikään kuin sellainen tunne, jolloin tekisi mieleni ainoastaan vääntelehtiä lattialla ja irvistellä kauheasti. Rauhattomuus? Vähän jo lähempänä. Olen mieltänyt usein tuon rauhattomuuden olevan peräisin kiukusta. Kun en ole parempaakaan tunnetta keksinyt. Tai jaksanut keksiä.
Toinen ajattelun ase: siis mikä sulla Elina oikeasti on? Rauhattomuuden iskiessä olen esittänyt itselleni kysymyksen, hyvin yksinkertaisen sellaisen. Sen lisäksi olen oikeasti pyrkinyt miettimään rehellistä vastausta siihen. Mutustelemalla. Porautumalla syvälle itseeni. Vastaukset ovat toisinaan olleet hyvin yllättäviäkin. Toisinaan taas koen, että alitajunnassa olen vastauksen koko ajan tiennytkin.
Eräs päivä tajusin, ettei rauhattomuus syntynyt kiukkuisuudesta – vaan puhtaasta surusta ja pettymyksestä. Toisinaan olen saattanut erehtyä luulemaan rauhattomuuden johtuvan nälästä, etenkin iltaisin, vaikka tosiasiassa sen on aiheuttanutkin keskeneräiset ajatukset päässäni. Itseni mutustelu on paljastanut paljon asioita, kuten esimerkiksi sen, että avuttomuuden ja yksinäisyyden tunne onkin usein silkkaa nälkää ja väsymystä. Hetkellinen ilopiikkini taas voi johtua täysin ekstrakahvikupista, eli ylimääräisestä kofeiiniannoksesta, hehe. 🙂
Kaiken tämän tajuaminen on vapauttanut minua sisältäpäin. Rakastan tunnetta, kun hyvin väsyneenä pimeässä huoneessa hautaa kasvot tyynyyn, käpertyy peiton alle, hieraisee nenää lakanansyrjällä ja sitten, sitten vain odottaa rauhassa ja luottavaisesti unta. Se on sellainen täydellisen ihana hetki, niin pehmoinen. Samankaltaisia hetkiä olen kyennyt kokemaan keskellä päivää henkisen vapautumisprosessini aikana näinä päivinä. En tietenkään kirjaimellisesti, mutta kuvainnollisesti. Olen tuudittautunut täydellisen ihanaan hetkeen.
Sniff. Minulla on nyt mukava olo. Onko teillä?
Elina Heidi Rinkeli 
Jotenkin inhoan toistaa hyvin usein samaa asiaa, mutta teenpä niin nytkin: samoja tuntemuksia (itsen mutustelua, ahdistuksen ja rauhattomuuden aiheuttavia tilanteita/asioita tunnustellen, selviytymiskeinojen etsimistä) työstetään myös tällä suunnalla. Unet menevät helposti, jos ei asioita ole päässyt edes jollain tapaa purkamaan tai onnistunut löytämään niitä selviytymiskeinoja (olen tällä hetkellä muutaman bongannut, joten kaikki löytämäsi keinot otetaan vastaan).
Hih, tuon samaisen suihkusaippuan ostin ihan tietoisesti, josko se herättelisi unihermoja ja hellisi aisteja 😀 Ja noista suklaa/namukulhoista tuli mieleen omat suklaakokoelmat (herkku päivässä on joskus yksi niistä selviytymisavuista :D)!
TykkääTykkää
Kuulostaapa moni asia tutulta, en tainnut sittenkään olla se ainut maailmassa, joka näitä päässään pohtii 😉 Mutta yhtä osuvasti en ajatuksia sanoiksi saa. Kiitos sinulle. Ja <3. Kyllä tästä vielä hyvä tulee - elämästä 🙂
TykkääTykkää
Ei haittaa, vaikka toistelisit, minä en ainakaan huomaa mitään, koska luen kuitenkin jokaisen kommentin aina moneen, moneen kertaan, hihi. 🙂
Minä voin ainakin ilmoitella lisää selviytymiskeinoja, jos mieleen juolahtaa lisää. 😉
Oih, eikö olekin ihanan tuoksuinen? Yleensä en voi sietää omassa käytössäni erilaisia ja erikoisia tuoksuja, olen hyvin hajuherkkä, mutta tuo suihkusaippua. Mmm, pidän. <3
Kiitos uudesta selviytymiskeinosta! Sainkin juuri töistä Fazerin sinisen. :P'
TykkääTykkää
Et taatusti ole, hehe! 🙂 Näitä on kyllä hyvin hankala saada tekstin muotoon, edes ulos päästä. En osaa itsekään kunnolla.
Kyllä, aivan varmasti hyvä tulee!<3
TykkääTykkää