Uncategorized

Kerro mulle, mitä kauneus on.

Minun on hyvin, hyvin vaikea, miltei mahdotonta, kuvitella ihmistä, joka ei millään tavoin olisi kaunis. Luulen, että sellaista ihmistä ei edes ole. Eikä kauneus todellakaan riipu katsojasta. Kaikki eivät vain halua – tai osaa – nähdä sitä. Sisältä kaunis ihminen osaa usein nähdä ympäröivän kauneuden. Ja se tekee hänestä entistä kauniimman, sisäisesti. Mikä taas saa hänet sädehtimään ulkoisesti. Aika kiva oravanpyörä. Minäkin haluan siihen.
 
Kauneutta on erilaista. Kauneus ilmenee eritavoin. Kauneuden voi nähdä tai sen voin tuntea. Kauneus voi olla ihmisessä sisällä tai ulkona. Kauneuden voi ajatella täysin konkreettisena, mutta myös abstraktina, ihmisen olemuksessa.
 
Kaunis voi olla ihminen, hetki, muisto, tunnelma, edessä avautuva maisema tai uudistettu maitopurkki. Minä olen elänyt sekä kauniin joulun että ruman joulun. Kokonainen vuoteni on ollut hyvin ruma, seuraava taas kaunis kuin mikä. Juurikin niihin sisältyneiden kokemusten vuoksi.
 
Siitä huolimatta, että itse pyrin yhä kiivaammin pois ulkonäkökeskeisestä ajattelumallista ja elämäntavasta, olisi tekopyhää, oikeastaan epäuskottavaa, väittää, ettei tosiasiassa ole olemassa kuin sisäistä kauneutta. Kyllä on. Muunlaiselle kauneudelle en vain minun maailmassani halua raivata paljoakaan tilaa.
 

Nämä kuvat ovat mielestäni kauniita. Koska nuo hetket olivat kauniita. Koska ne olivat täynnä lämpöä. Söimme hauvan kanssa yhdessä kylmää maksalaatikkoa, pötkötimme yhdessä sohvalla ja kävimme yhdessä lenkillä.
 
Toiset ovat aivan hirvittävän kauniita, täysin ulkoisesti. Kuitenkaan mielestäni ulkoisesti ei voi olla kuin ihan nätti, jos sisältä on kaikkea muuta kuin kaunis. Ulkoinen kauneus ei voi koskaan ylittää sisäistä. Kaikki lähtee sisimmästä. Niin itse ajattelen.
 
Mielestäni ei ole itsekästä haluta tuntea itsensä kauniiksi. Ihan täysin ulkoisesti. Melkein jokainen nainen haluaa. Shoppailu silloin tällöin on minusta kivaa. Pidän siitä, että vaatekaapille meno ei ole ahdistava kokemus. En halua pilata juhlailtaani vaatekriisillä. Ripsiväri silmissä tuo itsevarmuutta – siitä huolimatta, vaikka pystyisikin suu hymyssä ja pää pystyssä kulkea naama nakuna. Mukavat ja omantyyliset vaatteet päällä olo on moninverroin parempi – ei ole mitään järkeä yrittää olla tai olla olematta jotakin kuin mitä todellisuudessa on.
 
Olen pienestä asti ihaillut ruskeasilmäisiä. Luonnollisuus on aina ollut mielestäni yksi tärkeimmistä seikoista kauneudesta puhuttaessa. En innostu hiustenpidennyksistä, tekoripsistä tai muovikynsistä. Kaikkein merkittävin ja loppupeleissä ehkä ainoa ulkoisen kauneuden lähde on kuitenkin terveys, terve olemus. Kaikin tavoin terve ja tasapainoin ihminen huokuu kauneutta ja on usein myös täydellisen sinut itsensä kanssa. Jokaisella on oma, ainutlaatuinen kehonsa, muodot ja piirteet. Jos oman itsensä kanssa on hyvä olla, sen kyllä muutkin huomaavat. Esimerkiksi terveenä itsevarmuutena, mikä on muuten myös erittäin kaunista.
 

Oma lettini on mielestäni kaunis. Koska se edustaa minulle terveyttä. Toinen kuva on otettu aivan hetki sitten. Ihan väsynyt Elina työpäivän jäljiltä, mutta kuitenkin iloinen tätä kaikkea kirjoittaessa. Oivallan asioita nimittäin sitä mukaa kuin kirjoitan.
 
Mielestäni on ihmeellistä, että yhteiskunta on luonut muotin, määritelmän kauniille keholle. Jos ei satu täyttämään yleisiä kauneusstandardeja, on ainakin hyvä osoittaa tavoittelevansa niitä. Siis miksi?  Kaikkihan ovat kuitenkin aivan erimallisia. Emme me ole yhdestä ja samasta muotista. Sehän olisi jo vastoin kaiken maailman biologisia juttujakin. Emmekö kuitenkin ole kaikki edelleen yksilöitä? Miksi siis pitää olla olemassa käsite kauneusihanne? Kun suurin osa ei sitä kuitenkaan täytä, mutta samaa aikaalähes kaikki ovat silti erittäin kauniita? Niin millä mittarilla?  Mistä se tulee? Kuka sen on edes keksinyt? Kenellä on valta päättää ja muuttaa sitä?
 
 Jokainen on kaunis ja jokaisesta voi tulla yhäkin vielä kauniimpi. Ilman tekoräpsyttimiä tai diettejä.
Toivon, että jokainen nämä sanat lukeva silmäpari tajuaisi sen. Todella.

12 thoughts on “Kerro mulle, mitä kauneus on.

  1. Oot kyllä uskomattoman hyvä kirjoittaja ja niin viisas! 🙂 Niin viisaita sanoja, jotka mä todellakin haluaisin muistaa ja ymmärtää aina. Oot mahtava! Kiitos!

    Tykkää

  2. HIh, olisi kiva tietää, mistä oikein saat aina inspiksen kuhunkin kirjoitukseen, esimerkiksi tähän? 🙂 Okei joo tiedän, että työskennellessä kaupan kassalla on maailmaa paljon pohdiskelevalla, tarkkailevalla ja havainnoivalla persoonalla oivallinen aika muhitella jos jonkin moista ajatusta ja ideaa(heh, omakohtainen kokemus, johon veikkaisin että pystyt ehkä samaistumaan?;D) ja pohditko näitä asioita lähinnä blogisi kautta vai jaatko aiheita esim. keskustelemalla niistä ystäviesi, perheesi jne kanssa? 🙂
    Ja upea on muuten lettisi kuin myös kaunis sinä muutenkin! Viestii juurikin terveyttä ja onnellisuutta 🙂
    Mielestäni epätäydellisyys ja rankat kokemukset voivat tehdä myös asioista kauniita, ainakin jossain vaiheessa (viitaten ”rumaan” kuluneen vuoteesi, joka ollut kai täynnä ei-niin-miellyttäviä asioita?). Itsellä rankat vuodet ja ajat ovat olleet pääasiassa melko ”rumia” niiden sisältöjen vuoksi, mutta uskoisin niiden kääntyvän jossain vaiheessa kauniiksi asioiksi elämässä, joista ainakin oppii paljon uutta 🙂

    Tykkää

  3. Hitsi, kiitti. 🙂 Vaikka luulenkin, että aika moni pohtii samantyyppisiä asioita, ei vain ehkä kirjoita ylös. Itse olet mahtava! Hirmu kauniisti kirjoitettu kommentti :3

    Tykkää

  4. Joskus inspistä saa hakea, riippuu senhetkisestä elämäntilanteesta. Kiire ja väsymys syö sitä – lähiaikoina niitä on riittänyt. Useinkaan se inspiraatio ei kysele paikkaa, tosin aika varma paikka saada se on juurikin hiljaisena päivänä töissä tai sitten lenkkipolulla.
    Itse asiassa tämänkin tekstin kirjoitin puoliksi töissä, lunttasin sitten tyhjistä kuittipapereista kotona, hehe. 😀

    Aika paljon pohdin juurikin tekstieni kautta. Olen hirvittävän huono ilmaisemaan itseäni puhuttujen sanojen kautta. Ainakin äidin kanssa kyllä jonkin verran juttelen näistä. Äiti lähettää aina tekstarin, mitä mieltä oli kirjoituksestani, haha. 😀

    Ja ihan totta tuo, mitä kirjoitit siitä, että rumuus voi kääntyä elämässä kauniiksi ja että ainakin niistä voi oppia paljon. Olen täysin samaa mieltä. Riippuu taas siitä, osaako katsoa oikein. 🙂

    Kiitos, tykkään hirveästi ajatuksella kirjoitetuista kommenteistasi. 🙂

    Tykkää

  5. Hymy, aito ja sisältä kumpuava, on ehkä kauneinta maailmassa. Siksi sinä olet myyminkin mielestä niin hurjan kaunis 🙂

    Tykkää

  6. Ihmisestä tekee kauniin sanat ja teot. Ihminen muuttuu silmissä helmeksi, kun se sanoo kauniita asioita, arvostaa ihmsiä ja elämää. Ihminen muuttuu mulle todella kauniiksi, kun on juuri kuin sinä. Senkin kaunis ❤

    Tykkää

  7. Minunkin mielestäni!! Aito, lämmin, hymy. Mmm. Se saa sisällä läikähtelemään, kun sellaisen saa joltakulta. <3

    Ihana Myyminen. :') Myyminlaisia sanoja ei voi kirjoitella kuin hyvin, hyvin ihana ja kaunis.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s