Ihmisen mieli on aika hassu. Sitä kun ei voi puijata tai edes hivenen jujuttaa. Ei auta, että tietää, kuinka tulisi ajatella, jos ei oikeasti ajattele siten. Sinnikäskään uskottelu ei silloin auta. Onneksi aina voi oppia ajattelemaan rehellisesti.
Mielellä on nimittäin uskomaton voima ja vaikutusvalta, vaikka sitä ei aina tiedostakaan – tai tule edes ajatelleeksi. Luulen, että omaa mieltä ei voi kattavin tuloksin kouluttaa ja yrittää puristaa pieneen purkkiin ulkopuolisten vaatimusten mukaisesti, vaan sitä on opittava ymmärtämään ja kuuntelemaan, sen kanssa on opittava olemaan yhtä. Minä ajattelen, ettei terve mieli käyttäydy ikinä täysin päättömästi, tunteiden vallassakaan, sen touhuilla on aina jokin merkitys tai linkki johonkin.
Olen hoksannut aika kiva jutun. Ajatellessani minun pitää, minun täytyy, minun on pakko mukavakin askare alkaa tuntua ylivoimaiselta muurinylitykseltä, nautinto on kaukana ja koko elämä vaikuttaa itse asiassa kovin harmaalta, eikä mikään onnistu. Kuitenkin saman asian äärellä ollessani, jos ajattelen saan, voin ja minulla on mahdollisuus, ihan tyhmäkin juttu muuttuu oikeasti ihan hauskaksi, vähintäänkin mielekkääksi.
Suosittelen kokeilemaan. Tänäänkin sinä saat viedä roskat ihan itse ilman minkäänlaista apua. Heh.
Sen lisäksi, että tänä aamuna monen rutiinitreenikerran jälkeen jalkaohjelma kulki erityisen hyvin, nautin äheltämisestä uskomattoman paljon. Mietin ihan oikeasti, voiko tämä olla näin helkkarin kivaa. Kaikki ihan vain sen vuoksi, että sain heti aamupalan jälkeen lähteä polkemaan salille.
Ja koska voin tehdä ihan mitä vain itse haluan, rohkenin kokeilla uutta liiketta, box-kyykkyä. Tekniikka on vielä hakusessa ja touhu on räpeltämistä, ilo tosin olikin pääosassa. Ja tuntuma takaosastossa luonnollisesti. On oikeasti aika vapauttavaa tajuta, ettei koko ajan tarvitse pelätä jonkinmoisen bullin syöksyvän haukkumaan tekniikkaani. Voin itse rauhassa opetella ja ottaa neuvoja vastaan. Ei treenisali(kaan) ole pyhäkkö, jossa jokaisesti väärästä liikkeestä (myös kirjaimellisesti, hehe) rangaistaan.
Treenisali ja elämä, ne ovat molemmat täynnä mahdollisuuksia. 🙂
Nyt minulla on oiva mahdollisuus lukea geenitekniikasta vähän lisää ja takoa jotain ehkä päähänkin.
Jee.
Illaksi saan lähteä töihin.
Jee.
🙂
Jee.
Illaksi saan lähteä töihin.
Jee.
🙂
Joko alkaa ärsyttää?
Heh.
Heh.
Elina Heidi Rinkeli 
Hyvä teksti! 🙂 Mitä kenkiä käytät salilla ja onko sulla monet salikengät? 🙂 suositteletko niitä?
TykkääTykkää
”On oikeasti aika vapauttavaa tajuta, ettei koko ajan tarvitse pelätä jonkinmoisen bullin syöksyvän haukkumaan tekniikkaani.” Oooh! Juuri tuota pelkoa yritin eilen itsestäni kitkeä, kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa kyykkäämään 🙂 Ja koska yhdistän tästä lähtien tuon tekniikanhaukkumispelon tähän ihanaan postaukseen, niin muistan varmasti seuraavalla kerralla sun sanomasi: mulla on MAHDOLLISUUS kyykätä, joten minähän kyykkään!
TykkääTykkää
Kiitos! 🙂
Mulla on kahdet salikengät: toiset on muistaakseni sellaset Adidaksen kengät, kai ihan sisäliikuntaan. Ne on hyvät, koska niissä ei ole joustavaa pohjaa. Noi toiset on itse asiassa äidiltä saadut (ne oli sille liian pienet), ei mitään ihmeellistä merkkiä. Nekin on ihan hyvät jalassa.
Sopivat kengät on tietysti tärkeät. Olen lukenut, että sellaset muodissa olevat crossfit-tyyppiset (:D) kengät ei olisi parhaimmat mahdolliset kuntosalille, koska se joustavuus pohjassa ei itse asiassa ole kyykyissä yms. mikään etu ja hyvä ominaisuus.
En ole mikään asiantuntija, joten en lähde kuin mutuilemaan, heh.
Sovittamalla selviää ja urheilukaupoissa varmasti autetaan. 🙂
TykkääTykkää
No mä luin! Että ekaa kertaa kyykkäsit! Jee, hyvä Liina. :))
Ei tekniikkajuttujen kanssa kannata neuroottinen olla. Tietysti siten, että tietää perusjutut, ettei pääse rikkomaan paikkoja jne, mutta sitä absoluuttisen puhdasta liikerataa voi kyllä harjoitella ihan rauhassa, ei sen heti tarvitse olla täydellinen. Oma mielipiteeni. Itsekseen on tietysti hankala huomata virheitä, jos ei erityisesti kiinnitä huomiota. Joskus olisi kyllä kieltämättä kiva kokeilla treeniä osaavan PT:n kanssa.
Mulla tuli ihana fiilis toissapäivänä, kun tajusin uuden jutun esimerkiksi sivuvipareissa, niinkin ”yksinkertaisessa” liikkeessä. 🙂
Onneksi toi sali, jossa käyn, ei ole mikään Mayor's. En varmaan uskaltaisi edes mennä sinne. 😀
Go Liina! 🙂
TykkääTykkää