Tiistai 28.1.2014
Ensimmäistä kertaa elämässäni nautin ihan jokaisella solullani tästä hetkestä elämässäni.
En haikaile mennyttä. En edes harmittele tapahtunutta. En elä enää tulevaisuudelle. En koko aikaa odota seuraavaa.
Oli vapauttavaa sanoa ääneen mun elämä on oikeastaan aika kivaa ihan juuri nyt tällaisena. Sinä hetkenä ymmärsin, ettei mikään vaihe elämässäni ole oikeastaan ollut turhaa, mennyt hukkaan tai syy harmitteluun. Nykyinen on rakentunut ihan kaikesta kokemastani – niiden ihanien, oivaltavien hetkien lisäksi myös kaikesta hirvittävän raskaasta. Olen ylpeä rakentamastani elämästä, jonka kasaaminen on ollut uuvuttavaa, pelottavaakin. Nyt kuitenkin huomaan, että myös palkitsevaa. On ihmeellistä, kuinka yksinkertaisten asioiden sanominen ääneen voi olla silmiä avaavaa. Kun ensimmäistä kertaa en vain hymissyt vaivaantuneena kehuille, vaan sanoin reippaasti kiitos, itse asiassa minäkin pidän helmikorvakoruistani hirveästi, tajusin jotakin aika oleellista. Sellaista, jonka jokaisen tulisi oppia. Minun ei omassa elämässäni tarvitse tyytyä sivurooliin, oikeastaan minun ei edes tarvitse tavoitella pääroolia, ei näytelläkään. Sillä minä olen oman elämäni kirkkaiten tuikkiva tähti. Ja se, miksi säkenöin niin ihanasti, on aivan yhtä lailla minun itseni kuin ympärilläni omaa elämäänsä tuikkivien tähtösten ansiota.
Ihan hetki sitten. Istuin mangokanaa masussa. Kahvikuppi kädessä. Sohvan nurkassa. Kemian kirja sylissä. Auringon säteet kasvoilla. Raukea olo treenistä. Tunsin märän lipaisun poskella. Sanoinkuvaamattoman onnen sisällä.
Onni koostui kaikesta. Myös siitä kemian kirjasta. Hetki tuntui niin oikealta. Myös ne puskuriliuoslaskut sivuilla.
Tuntuu ihan oikealta olla juuri tällainen. Olla Elina. Oikealta treenata kovaa. Olla vahva ja voimakas. Oikealta syödä juuri näin. Olla välittämättä muista. Oikealta kahlata läpi juuri näitä kirjoja. Olla oikeasti kiinnostunut. Oikealta näyttää Elina toisillekin. Olla siis liikaa miettimättä. Oikealta rakastaa juuri tätä tavallista. Olla tavoittelematta jotain suurta.
Tänähetkenä.
@elinaheidi
Myöhemmin saattaa toinen asia tuntua oikealta. Mutta se tulee sitten. Odottamattakin.
Elina Heidi Rinkeli 
Ihanaa kuulla, että olet tyytyväinen elämääsi! Muista pitää siitä kiinni <3
Karkki;)
TykkääTykkää
Ihana! ❤ Tämän lukemisen jälkeen lähtee entistä paremmalla mielellä heti aamusta kohti päivää 🙂
TykkääTykkää
Tästä tekstistä tuli todella hyvä mieli – sun onnellisuus on tarttuvaa! 🙂
TykkääTykkää
Näinhän se on, että kaikki, mitä on ennen tapahtunut, on johtaneet siihen, miksi olet siinä missä olet nyt, sellaisena kuin olet, niiden ihmisten (ja eläinten 😉 ympäröimänä kuin olet. Aivan kaikella on tarkoituksensa. Aina lopulta ne palaset loksahtaa kohdalleen ja siinä se onni on. ❤
TykkääTykkää
Ihana. ❤ On hienoa, että osaat arvostaa sitä, mitä sulla on. Kaikki eivät siihen kykene, vaikka asiat olisivat kuinka hyvin tahansa. Mutta onhan sulla vertailupohjaakin. Olen onnellinen puolestasi. ❤
TykkääTykkää
Hihi, muistan! :3
TykkääTykkää
Tuiki Tuikku kirkkaasti! 🙂
TykkääTykkää
Oikeesti, tarttuvaa! Haluun tartuttaa kaikki! :')
TykkääTykkää
Ihana eläinlisäys. :'D Ihan just niin! Se loksahdus on ihanaa. ❤
TykkääTykkää
Jep, arvostan, mutta ihmisenä myös unohdan minäkin toisinaan. Enkä oikeastaan mihinkään jokahetkiseen ikionneen ole koskaan pyrkinytkään, absurdia, elämään kuuluu toinenkin puoli. Oikeastaan arvostan sitäkin. Oi, mieltä lämmittää. ❤ Toivottavasti olet Suvi itsekin lähellä onnea. 🙂
TykkääTykkää
Heip! Eksyin blogiisi ja selailin aiempiakin tekstejäsi. Sulla on kivan kepeä ja pirteä tyyli kirjoittaa ja blogia on kiva ja ”helppo” lukea, joten päädyitpä mun seurantalistalle 🙂 Jatka samaan malliin! 🙂
TykkääTykkää
Hei sinä ihana siellä! Ihan hirvittävän ihana kuulla, tervetuloa. 🙂 Toivottavasti Rinkeli maistuu!
TykkääTykkää