Uncategorized

Kassalla osa 6: Tyypin 1 ja 2 parisuhde.

 [Huomioithan, että teksti ei sisällä pahansuopaisuutta, vaan on kirjoitettu hymy huulilla. Luethan siis letkeällä mielellä ja pilke silmäkulmassa. Teksti yleistää karkeasti, eikä osoita sormella yksittäistä henkilöä tai tapahtumaa. Mielikuvitusta suurelta osin.]
Tyyppi 1:
– Maksa sä.
– Eikun sä.
– Maksoin viimeks. Jos muistat. Ai niin. Et.
– Haha. Ok. Mut miinusta noi sun rättis.
– Mä otan sit bonarit. 
– Mä maksan, mä otan. Mees ny pakkaa.
Tyyppi 2:
– Hei, anna mä maksan
– Hmph. Eiks me jo puhuttu. Mun vuoro!
– Jookos hei, maksa sit joskus…
– … seuraavalla kerralla varmasti, senkin…
– …juu, juu. Laita ne kengät vaan tälle puolelle kapulaa.
– No, mä sitten edes pakkaan!
– Tällä kertaa, okei. 
Pariskunnat jaetaan yleisellä tasolla kahteen ryhmään; hieman jo harsuuntuneisiin ja arjen kohdanneisiin monivuotisiin (tyyppi 1) sekä tuoreisiin, juuri vasta muodostuneisiin (tyyppi 2). Harvoin havaitaan ominaisuuksiltaan tyyppiä yksi muistuttavia pariskuntia, joiden yhdessäoloaika on < 5 vuotta. Sen sijaan kymmenisen yhdessäolovuoden jälkeenkin on mahdollista edelleen toteuttaa tyypin kaksi mukaista toimintaa. Harvassa tosin ovat sellaiset yhteenlöytäneet ihmiset. Näin observoituna.
Konfliktit maksupäätteellä ovat suhteellisen yleisiä. (Kassaneidin) onneksi vain tyypille yksi on luonteenomaista pidemmälle viety taisto, joka käydään muuten kuin vaivihkaa epäselvällä muminalla – ja silloinkin vain poikkeustapauksissa. Mitä tulee kassaneidin toimintaan, parasta on pidättäytyä puhtaissa faktoissa esimerkiksi etupisteiden kertymisen selventämisessä. Näin objektiivisesti huomauttaisin, että on itse asiassa sama, kuka etukortin vetää silloin, kun teillä on yhteinen tili. Muut kannanotot räjähdysherkässä tilanteessa on syytä jättää lausumatta ääneen. 
Tunnunomaisia piirteitä tyypille yksi ovat ei-niin-hienovarainen sanaton hoputtaminen (käsielein, kyllästynein ilmein), ostoskärryillä toisen pökkiminen, puhumattomuus sekä selvästi monen vuoden aikana rutinoitunut työnjako (muissa tilanteissa kuin maksamisessa). Tyypin kaksi voi helposti taas tunnistaa leikkimielisestä kiusoittelusta ja katseista, maksamaan tarjoutumisesta, jonka ei edes ole tarkoitus olla vakuuttava, etukortin avuliaasta lainaamisesta (kassaneidiltä varmistettuna onhan tää ok) sekä parisuhdetta rakentavasta keskustelusta, kuinka viilit on totuttu pakkaamaan. 
Itse asiassa kassa on suhteellisen toimiva paikka tarkistaa oman parisuhteen tilanne; toimiiko arki kitkattomasti vai hiertääkö jokin yhteiseloa.

Toisinaan myrskyää muuallakin kuin rantakalliolla. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s