Olen nyt kolmisen tuntia maannut sohvalla tietokone mahani päällä. Täysin liikkumatta, sormia lukuunottamatta. Ryystänyt kuumaa kahvia ja napsinut kurkkupastilleja. Mielen voimalla yrittänyt parantua – vähän myös appelsiinin ja mustikoiden. Vielä en ole uskaltanut kulauttaa tyrnishottia. Sen verran tujua tavaraa, että vaatii edes jotenkuten avonaiset hengitystiet. Tällä hetkellä kun on yhtä pihinää tämä koko rinkelöiminen.
Hirveän onnessani silti olen. Sain kolmelta ihan superihanalta tällaisen Liebster Awards -haasteen tai tunnustuksen tai mikä onkaan. Joka vissiin annetaan sellaiselle aika kivalle tyypille. Olen siis ehkä kolminkertaisesti kiva, arvatkaa hymyilyttääkö. 🙂
Faktoja Rinkelistä. En tiedä, kuinka tuttua tavaraa.
1. En voisi kuvitella syöväni farkut jalassa. Ihan hirveän ahdistava ajatus. Kotonakin syön mieluiten jättipaita päällä ja mahdollisimman löysät housut jalassa. Hah. En käytä muutenkaan farkkuja. En edes omista sellaisia. Vatsa turpoaa riittävästi jo työhousuissakin.
2. Tykkään hirveästi keksiä lempparinimiä sellaisille ihmisille, joista pidän hirmuisesti – niin ja hauvalle kanssa. Tai en oikeastaan keksi keksimällä, ne vain tulevat suuhuni. Rakkaus synnyttää, heh. Äiti on ollut elämäni aikana lähes aina Mamu. Viikolla, kun oltiin vaateostoksilla yhdessä, huusin vahingossa Mamua. Vaikka yritän järjestelmällisesti kyllä käyttää julkisesti ihan vain äitiä. Eräs nainen kääntyi vähän kummeksuen katsomaan. Korjasin tietysti nopeasti, että äiti. Ettei tule väärinkäsityksiä. Pienenä kutsuin äitiä myös Mamukiksi, mutta se karsiutui aika nopeasti pois. Mamukin omasta tahdosta.
Santtu on yleisesti ottaen Lanttu. Nyt se on jo tottunut siihen, aluksi ei oikein pitänyt. Isompi veikka on Vege, nuorempana etenkin oli käytössä myös Vegetaristi. Pienempi isoveikka on Tumppu. Se tosin ei ole itsekeksimäni, mutten kyllä ikinä osaisi käyttää mitään muuta nimitystä. Enkä varmaan koskaan ole käyttänytkään. Tai tule käyttämään. Ystäväni on Marma, mutta myös Marmaliini, Mörmö ja aika paljon muutakin.
3. Kävelin torstaina Rantapuistossa shortsit jalassa ihmisten keskellä. Ja se oli iso asia minulle.
4. Olen opetellut spontaanisuutta Whatsappissa. Ihan oikeasti se on alkanut tehota. 😀 En enää suunnittele kaikkea päiväkausia ja miljoonaa vuotta etukäteen. Minulle edistysaskel on se, että edellisiltana lähetin whatappissa ystävälle viestin mennääks huomenna syöttää Vilille jäätelöä. Menimme me.
5. Uskon kohtaloon. Kohtalo kuljettaa oikeaan suuntaan ja siihen voi luottaa – kaikella on tarkoituksensa. Mutta se vaatii oikein toimiakseen sydäntä ja yrittämistä, ehkä myös tahtoa. Koska harva asia tulee suoraan valmiina lautasella nenän eteen – kohtalostakaan huolimatta.
Joitakin päiviä sitten kävelin kaupassa pakastealtaan ohi ja ihan vain hetken mielijohteesta nappasin mukaan pinaattikeiton. En ole sellaista ostanut useampaan vuoteen. Enkä kyllä ole edes ajatellut pinaattikeittoa pitkään, pitkään aikaan. Nytkin käsi kahmaisi sen hallitsemattomasti. Eilen tulin kipeäksi. Kurkku on älyttömän kipeä, enkä kykene puhumaan – hyvä että nielemään. Ilman lääkkeitä en ainakaan. Olen ihan varma, että kohtalo se oli, joka pisti käden pakastelaariin pinaattikeittopaketin ympärille. Tänäänhän on pyhäkin ja kaupat kiinni. Heheh.
6. Olen juuriltani ihan täysin maalainen, kaupungistuin vasta myöhemmin joskus kolmosella. Kävin ensimmäiset luokat pienessä maalaiskoulussa. Siellä sai jälkkäriäkin usein. Siis jälkiruokaa lounaalla. Jälki-istunnossa en ole ollut ikinä. Mikä ei kovin kummoinen paljastus kai ole. Olen onnellinen, että elin varhaislapsuuden ”metsän keskellä”. Jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvin puhdas paikka aloitella elämää. Muistan, kuinka aikaisin aamulla tavattiin lapsuudenystäväni kanssa aina puolessa välissä metsäpolkua, joka kulki meidän takapihalta heidän puuliiterin kulmalle. Oke, kallioilla. Se oli vähän kuin meidän oma pikakoodi. Ja tänä päivänä se edustaa minulle juuri sitä hetkessä elämistä, jota tavoittelen.
7. Toisinaan tuntuu, että koen tavallisetkin asiat tuplasti – tai varmaan triplastikin – voimakkaampina kuin ehkä jotkut toiset kokevat. Saattaa liittyä erityisherkkyyteen. Olen nimittäin HSP. Yksikin uneton yö tai vähän suurempi kuin pikkuinen väsymys kiepsauttaa (ajatus)maailmani täydellisesti ylösalaisin; olen silloin yhtä aikaa pelokas peura ajovaloissa ja eksynyt hiiri labyrintissä. Minun ei tarvitse olla kovinkaan kipeä, kun jo olen aivan voimaton, enkä kykene kuin makaamaan. Se ei todellakaan ole säälin keräämistä tai alhaista sietokykyä. En vain kestä tunnetta. Samaan tapaan kun en pienessäkään nälässä pysty keskittyä yhtään mihinkään. Niin muuhun kuin ruoan ajatteluun.
8. Kuten ihmisillä yleensäkin, minullakin on – ihan vahingossa – ennakko-oletuksia toisista ihmisistä. Sitäkin enemmän minulla on kuitenkin ennakko-oletuksia siitä, mitä toinen minusta ajattelee tai millaisena minua pitää. Aika harvoin ne ovat hurjan kauniita ajatuksia, joita olen ajatellut toisen minusta ajattelevan. On aina yhtä huojentavaa saada jokin konkreettinen todiste siitä, että olen mitä ilmeisimmin olettanut täysin väärin.
9. En ole koskaan ymmärtänyt, miten jollakulla menee ruokahalut jostain iljettävästä, esimerkiksi asiasta tai hajusta. Tai tietysti ymmärrän, mutta itselleni se on ihan täysin vierasta. En ole koskaan ”päässyt” sanomaan siis nyt mulla meni ruokahalu, en pysty syödä. Vaikka joskus pienempänä ajattelin, että olisi siistiä edes joskus sanoa niin. Luulin pitkään, ettei sellaista tilannetta koskaan tulekaan. Aika lähelle pääsin kuitenkin, kun katsoin vahingossa Mad Cookin klipin, jossa syötiin jotain ruotsalaista mädäntynyttä perinnesilakkasäilykettä.
Kuitenkin esimerkiksi surun vaikutus ruokahaluun on asia erikseen.
10. Rakastan sitä tunnetta, kun tekisi mieli rutistaa joku ihan ruttuun. Viimeksi työkaveri eilen töissä. En kuitenkaan halunnut – koska olisi mennyt ihan ruttuun.
11. Minulla on ihan hirveän voimakas tahto. Se ei ehkä ilmene aina perinteisesti, eli suutani soittamalla ja isoin teoin, vaan vaikuttaa ehkä enemmän pääni sisällä. Muutenkin minulle osuvampi kysymyksenasettelu olisi tavallisen nollasta sataan -asteikon sijaan nolla vai sata. Pystyn innostumaan, ihastumaan, suuttumaan, leppymään ja melkein mitä vain ihan hetkessä. Myös laittaa itseni kiinnostumaan sellaisestakin, mikä ei oikeastaan juurikaan kiinnosta minua. Kaikki kuitenkin voi lopahtaa ihan yhtä nopeasti. Siihen riittää pääni sisällä tapahtuva tunnetilanmuutos.
12. Näen edelleen painajaisia siitä, että asunnon joka nurkasta puskee lisää ja lisää gerbiilinpoikasia. Ensimmäisten gerbiilieni Täplän ja Laikun piti olla tyttöjä, mutta toisin kävi. Kolme poikuetta ne saivat yhteensä. Se oli kolmosluokkaiselle aika hurjaa. Rinkelille jotenkin traumaattista. :’D
Jatketaan Millan kysymyksiin.
1. Onko blogisi muuttunut alkuajoista, jos on niin miten ja minkälaiseen suuntaan?
Tuntuu, että olen saanut mielenrauhan kirjoittamisen suhteen. Voin kirjoittaa ihan mitä haluan, eikä minun tarvitse seurata minkäänmoista linjaa – etenkään muita ajatellen. Syvällistä tai pintapuolisempaa, jos sille päälle satun. Urheilusta tai kokkailusta tai omista ajatuksista tai muistoista. Oma päätökseni. Kivaa. 🙂
2. Tietävätkö ’oikean elämän ihmiset’ blogistasi, eli puhutko siitä avoimesti vai onko se vain netissä niille, jotka sen pariin sattuvat löytämään?
Olen tosi, tosi arka puhumaan blogistani kenellekään muulle kuin ihan lähimmäisille. Tai toisille blogien kirjoittajille. Nyttemmin olen ehkä vähän rohkaistunut. En tiedä, miksi se omassa päässäni oli pitkään jopa jonkinasteinen tabu. Kysyin äidiltä usein – joskus vieläkin – että onko blogissa jotain hävettävää. Koen tulleeni kaapista ulos, kun laitoin osoitteen Instagramiin julkisesti esille. 😀 Mietin sitäkin kyllä riittävän pitkään. En vieläkään pidä itseäni bloggaajana, vaan ihan vain tällaisena raapustelijana. Tosin intohimoisena sellaisena.
3. Mikä on lemppari kesäherkkusi?
Jätski ainakin kuuluu kesään. Ja mansikat! Villeinä hetkinä myös kirsikat. Ah.
4. Onko sinulla treenaamiseen liittyviä tavoitteita?
Tietysti aina tavoite on kehittyä. Se, minkälaista kehitystä haen, oikeastaan saattaa jopa vaihdella. Heh. Joskus olen hirveän innostunut kehittämään mave-enkkaa ja joskus haluaisin hullunlailla, että olkapääni pyöristyisivät. Toisinaan haluaisin kehittyä siinä, että pystyn mennä salille tekemään ihan vain lempiliikkeitäni suunnitellun ohjelman sijaan. Siis joskus, sille päälle sattuessani.
Konkreettisempia, kuten kisatavoitteita, ei ole. Eikä kyllä tulekaan. Henkilökohtaisesti en usko, että kroppani kestäisi minkäänlaista dieettirääkkiä enää. Ja vaikka kestäisikin, en halua kiusata sitä enää ikinä siten.
Tällä hetkellä olo on kuin ylitseajetulla rotalla. Pumppi on muisto vain ja makuaistikin alkaa olla aikalailla kadonnut. Terveiden kirjoihin pian, kiitos!
5. Minkälainen on tavanomainen treeniviikkosi, vai onko sellaista?
Tämän vuoden puolella (osin lukemisen vuoksi) on asettunut viikkorytmi: 3 salia, lenkki ja toinen pidempi lenkki/pidempi kuntopyöräily. Ja lisäksi satunnaista kävelyä ja muita juttuja, jos tekee mieli.
6. Tän hetken suosikkitreenibiisisi?
Radio. 😀 En ikinä kuuntele muuta kuin salin radiota (joka kuuluu kauhean huonosti etenkin kenkkupäivinä). Joskus unohdan laittaa senkin päälle, kun aamuisin treenaan yksin. Tykkään silti aina, kun tulee se Lupaan olla sun. Kun silloin menen sellaiseen hurmioon. Hehe.
7. Miten bloggaaminen vaikuttaa arkeesi?
Pysyn paremmin järjissäni. 🙂
8. Mikä on suosikki lesmills -lajisi, tai jos et harrasta, niin mitä lajia lähtisit kokeilemaan ensimmäisenä?
Kuuluuko Body Pump niihin? Se oli ihan kivaa, kun kerran testasin. Tykkään kuitenkin ehkä enemmän yksin puurtaa ja treenata täsmälleen silloin, kun itse haluan.
9. Vietätkö paljon aikaa päivästä sosiaalisessa mediassa?
No joo. Varmaan liikaa. :S
10. Kulutatko paljon rahaa treeniharrastukseesi?
Pakolliset, kuten salimaksu. Ja ihan joskus ”pakolliset”, kuten uudet treenipöksyt
11. Mitä odotat kesältä?
Onnellisia kokemuksia ja niistä syntyviä muistoja, joita ajatella talvella.
Ja sitten Heidisen laatimiin.
1. Mistä sanasta pidät eniten?
Pidän monista sanoista niiden merkityksen vuoksi. Mutta muulla tavoin kaunein sana on mielestäni Pähkinä. Se tuntuu suussa kivalta ja näyttää paperilla kivalta.
2. Mistä sanasta pidät vähiten?
Vähän samaan tapaan monistakin, joihin liittyy muisto tai merkitys. Mutta muuten taas sellaisista, jotka tuntuvat kovilta ja teräviltä. Esimerkiksi sanaan anoreksia liittyy hirveästi kaikkea sellaista, mistä en pidä. Se on silti myös ulkoisesti kamalan ruma sana, jotenkin ärrä ja koo juuri noin aseteltuna on jotain kamalan rumaa.
3. Mikä sytyttää sinut?
Niin moni asia! Olen hyvä roihahtamaan. Tällä hetkellä leipominen ja sitten myös ajatus kesäaamusta, kun ennen aamupalaa kävelen rantsuun tekemään askelkyykkyjä ja kaikkia kivoja hyppyjä, lämpö tuntuu iholla ja enteilee kuumaa päivää, kotiin palattuani syön aamupalaksi Puuppolan kaurapuuroa Kesolla ja mansikoilla. Pitää toteuttaa. :’)
4. Mikä sammuttaa intosi?
Jos innostun jostain yhteisestä ja toinen ei ole jutussa yhtään mukana. Harvoin ajattelen että innostun sitten yksin.
5. Mikä on suosikkikirosanasi?
Simpura. 😀 Se on ihan omani.
6. Mitä ääntä rakastat?
Keso-purkin välikannen avaamisesta syntyvää ääntä. Ainakin. No, okei. Paljon muitakin. Pidän hiljaisista ja rauhallisista.
7. Mitä ääntä inhoat?
Kovaa ja voimakasta. Kaikkea älämölöä. Jatkuvaa puheensorinaa.
8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?
Ei ole vielä omaa. Mutta sellaista, jossa voisin auttaa ja innostaa. Olla hyödyksi. Liikuntaan, ravitsemukseen, terveyteen ja hyvinvointiin jollain tapaa liittyvää.
9. Missä ammatissa et haluaisi olla?
On alkanut pelottaa, että olen kaupan kassalla vielä kymmenen vuodenkin päästä. En kestä sitä, miten alentavasti jotkut kassan takana olevaa kohtelevat. Enkä sen vuoksi pysty enää edes pakottaa itseäni olemaan yhtä hymyilevä (ja vilpitön) neiti piippailemassa kuin alussa – edes niille supermukaville asiakkaille.
10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille?
Sellainen rempseä terve Elina.
11. Mikä on lempituoksusi?
Äidin tuoksu.
Jätskiä syötiin (eli syötettiin) ja kesäkurpitsa-banaanileipää leivottiin aiemmin viikolla.
Vielä Petran omiin.
1. Lempi”herkkusi”?
Ai ihan ’herkku’. 😀 Varmaan, öö, sellaiset riisirieskaset, eli ’karjalanpiirakat’. Ne maistuu ihan karjalanpiirakoiden keskustalta. Ja oli myös hyvää, kun kerran tein ’tiikerikakkua’ ja ’mustikkapiirakkaa’. Ne maistuivat aivan tiikerikakulta ja mustikkapiirakalta.
2. Liikuntaa ulkona vai sisällä?
Molempia. Sopivassa suhteessa.
3. Harrastitko urheilua jo lapsena/nuorena? Jos harrastit, niin mitä? Jos et niin miten olet löytänyt liikunnan?
Juu! Ihan pikkuisesta asti balettia. Ja myöhemmin muitakin tanssilajeja, ainakin jazzia ja nykytanssia. Olen myös pienestä asti ratsastanut. Aloittanut fudiksen pelaamisen aina kesäisin veikan valmentamana. Olen aina touhunnut hirveästi kaikkea, vaikka en olisikaan virallisesti harrastanut. Mikä on mielestäni hieno juttu. Nykyään kaiken pitää olla niin suunnitelmallista ja tosikkomaista. Voi sitä pesistä mennä pelailemaan ihan muuten vain.
4. Kolme tärkeintä asiaa elämässä?
Perhe, terveys ja muut elämääni tiukasti kuuluvat tärkeät ihmiset.
5. Onko urheiluvammoja tai muita vammoja, jotka vaivaavat tai joista oot päässyt eroon?
Ei suurempia – nyt kun päävammasta on päästy suurin piirtein eroon. Se rajoitti aikalailla. Joskus joku polvi tai muu vihoittelee. Varmaan vain tosin rasituksesta ja venyttelyn puutteesta. 😀
6. Mitkä ovat huonoimmat tekosyyt olla pitämättä itsestään huolta?
Ei ehdi. Aina ehtii, itsestään huolehtiminen ei vaadi ylimääräistä aikaa, vaan on osa jokapäiväistä elämää.
7. Asia, joka saa sinut aina hymyilemään?
Pitkin päivää puhelimeen saapuvat kuvat hauvasta milloin missäkin hullunkurisessa asennossa. :’)
8. Ootko koskaan katunut sitä, että oot aloittanut bloggaamisen?
En.
9. Onko sulla lempinimiä?
Yksi ystävä kutsuu Lelluksi. Ihan joskus jotkut Elluksi. Äiti kutsuu Tipuksi ja Tipsukaksi ja sellaisiksi. Ai niin, ja RT. Isi kutsui pienenä Kissaksi. Rinkeli olen itse itselleni. Ja ehkä Heidille. Minulla ei ole ikinä ollut oikeastaan sen kunnollisempia lempinimiä.
10. Missä maissa olet matkustellut?
Ihan perusmaissa. Espanja, Ruotsi, Viro, Turkki ja Belgia.
11. Elämänohjeesi 
Elä.
Olen ajatellut, että siihen kiteytyy oikeastaan kaikki oleellinen. Siitä saa myös väännettyä kaiken tarpeellisen. 😀
Tähän kuului, että tulee laittaa hyvä kiertämään. Aika moni sellainen, jolle olisin halunnut antaa tämän, on saanut jo. Lueskelen melkein aina myös omien lukijoideni blogeja, etenkin vakiokommentoijien. On hirveän kiva tietää heistä enemmän. Haastan siis Teidät. Annan teille tämän. En luettele, koska tulee aina kaamea stressi, että unohdan jonkun. Luulen, että tiedätte ihan itse. 🙂
Elina Heidi Rinkeli 
Mä en kestä noita gerbiileitä. :'D
Hauskoja, mielenkiintoisia vastauksia. Rinkeli. ❤
TykkääTykkää
Heheh, se oli aikamoista. 😀 Ensimmäisestä poikueesta pidin kaksi; Karvapallon ja Onskun. Onskun siksi, koska pelastin sen puruista tukehtumiselta, kun Laikku ei pitänyt siitä oikein huolta. Onskulla oli vino jalka ja sen vuoksi sen nimi olikin Onneton. :')
Rinkeli ainoastaan sulle. <3
TykkääTykkää
Keso-purkin välikannen avaamisääni on muuten munkin mielestä todella ihana! Se lupailee niin paljon ja tarkoittaa sitä, että IHAN kohta pääsee upottamaan lusikan tuohon valkoiseen kultaan ja herkuttelemaan vaatimattomasti maailman parhaimmalla raejuustolla 😀 Mun sydän sykkii Kesolle kyllä täysin!
En tiedä että miksi, mutta mulle tuli tän postauksen lukemisen jälkeen hirveä tarve halata sua. Koska en voi tehdä sitä oikeasti, lähetänkin sulle tällaisen pienen virtuaalihalin – näin! *viuh* 🙂 Tuli hieman huono omatunto siitä, etten oo kommentoinut sun tekstejä pitkään aikaan, vaikka kaikki onkin tullut luettua ajatuksen kanssa läpi! Ihanaa alkavaa viikkoa 🙂
TykkääTykkää
Hehe, jeep. Se on aina taivaallinen tunne, kun saa ensimmäisen lusikallisen Kesosta, ah.
Voi ihana! Tuli perille, kiitos. :') Ja pöh, ei mitään huonoa omaatuntoa moisesta.
Samoin sinne sinulle, Laura! 🙂
TykkääTykkää
ihanaa luettavaa!!
ja toi 11. omasta tahdosta on niin kuin mullakin.. suutun sekunnissa ja samassa ajassa lepyn.
oot ihana.
TykkääTykkää
Heh, ihana kuulla! 🙂
Ja joo, toisaalta on kiva innostua sekunnissa, mutta äkkipikaisuus ihan kaikissa asioissa ei ole aina kovin hyvä juttu.. 😀
Oot kans. Kun jätit näin kivan kommentin!
TykkääTykkää