Oota. Oota, oota. Tulee ihan just. Ihan, ihan just. Nyt. No nyt. Ei. Siis nyt tulee. Hei NYT.

Se iskee aina silloin. Sillä samalla sekunnilla. Eikä se koskaan kysele ammattia, etnistä taustaa tai vaatemerkkiä. Vaikka sijoittuminen lueteltuihin ryhmiin ehkä saattaakin näkyä yksilön suhtautumistavassa. Varmaa kuitenkin on, että lähes aina se nostaa kylmänhien otsalle.

Toisinaan, yllättäenkin, jopa kovin cool turotailor saattaa punastua. Mennä jopa sanoissa sekaisin ja laskea sen johdosta salkkunsa hetkeksi lattialle. On kuultu puhuttavan niin sylisanasta, pinksusta kuin näistävitunnumeroistakin. Kassaneidille on se ja sama, vaikka asiakas luettelisi pin-koodin ääneen koko jonolle – hänen tehtävänsä on ainoastaan rauhoitella paikallaan steppaava hermokasa ja saada tiristettyä oikea numerosarja ulos.

Tositilanteissa on heitäkin, jotka kolmannen epäonnistuneen yrityksen jälkeen ovat  jo alkaa luetella ääneen omaansa. Silloin toki on kassaneidin suotavaa älähtää – no mitä vain – ihan jo asiakkaan oikeusturvan vuoksi. Tositilanteiden varalle on hyvä varata kädenulottuville kasa käsipaperia. Se tipahtelevien hikipisaroiden valtaisa määrä saattaa yllättää kokemattomamman kassaneidin. Lisäksi valistuneeseen asiakaspalveluun kuuluu vaativan suorituksen jälkeen nenäliinan tarjoaminen selviytyjälle onneksi olkoon selvititte tehtävän onnistuneesti – tällä kertaa muahaha.

Tutkimuksissa on havaittu selkeä säännöllisin välijoin toistuva dominoefektien sarja. Suhteellisen vilkkaina päivinä, kun suorituspaineet asiakkaiden keskuudessa muutenkin huitelevat pilvissä, heijastuvat toisten pin-koodikoettelemukset usein takana jonottaviin. Tällöin kassaneidin kädet ovat aikalailla sidotut; hän voi ainoastaan omalla rauhallisen esimerkillisellä jugurttipurkkien piippailullaan sanattomasti yrittää viestittää, ettei ihmispaljoudesta huolimatta kenelläkään ole paniikinomaista kiirettä näppäillä omia numeroitaan.

Äärimmäisissä tilanteissa ammattiinsa hyvin perehtyneellä kassaneidillä on tosin muutama ässä hihassaan. Toisin sanoen täysin toivottomassa tilanteessa kassaneiti voi astua valokeilaan sankarina ja pelastaa tuskanliekeissä hiillostuvan asiakkaan. Pin-koodin ohituksella.

Jos kassaneiti kuumottavissa tilanteissa saisi sanoa muutaman sanan asiakkaalle ennen puolentunnin selityksien litanniaa, ne olisivat varmasti a. minä uskon, että olet juuri käynyt Tarjoustalossa JA b. maksanut siellä tällä samalla kortilla muistaen aivan täydellisesti tunnusluvun c. minä en epäile hetkeäkään, etteikö tilillä olisi rahaa d. eikä tämä show minulle itselleni ole mikään kuormittava tekijä.

Asiakkaat reagoivat eri tavoin koodikamppailuun. Toiset osaavat rauhoittua, sulkea silmänsä ja muistella rauhassa. Mikä onkin poikkeuksetta se nopein ja vähiten muistamattomuutta lietsova tapa. On myös asiakkaita, jotka ovat luovuttaneet jo ennen yrittämistä. Eikä pidä unohtaa heitä, jotka ovat naputelleet numerot jo ennen ensimmäisen muovipussin piippaamista. Joissakin tapauksessa ei ole väärin puhua paniikkikohtauksesta. Vastaavasti taas toiset tuijottavat lasittuneena maksupäätettä helposti viisikin minuuttia – kymmenennen minuutin kohdalla alkaa usein hetkellisen pinpsykoosin oirekuvaus täyttyä.

Vaikka sortuu kassaneitikin helposti tuijottamiseen. Mitä porautuvampi katse, sitä parempi. Ikään kuin tiukasti omaa näyttöä tapittamalla voisi tiristää tunnusluvun asiakkaasta ulos. Ja voi sitä helpotuksen määrää poista kortti -tekstin ilmestyessä näytölle. Sydän voi taas lyödä. Tuolille voi taas lysähtää kaksinkerroin. Helpotuksen tunne on eittämättä molemminpuolinen. Silloin kiitos ja näkemiin tulevat todellakin suoraan sydämestä.