Uncategorized

Optimaalinen kokemus.

Ei sitä voi pakottaa tulemaan. Vaikka sen vaikutuksenalaisena voisi helpostikin liidellä päivästä toiseen. Niin kepeäksi se olon tekee. Kertakaikkisen kaikkivoipaiseksi. Oman elämän Supernainen isolla ja suhisevalla ässällä! Mmmmh, periaatteessahan kaikki on mulle mahdollista. Siltä se vähän tuntuu. Kuin yllättävä salamanisku jostain ulkopuolelta, joka kuitenkin tarvitsee syntyäkseen jotain syvältä sisältä, jotain henkilökohtaista ja usein hyvin lämmintä.
Sitä ei voi käskeä, eikä sitä voi halutessaan saada. Vaikkakin joskus se voi sattua saapumaan juuri silloin kuin on toivottuakin. Se on usein yllätysvieras, jonka en ole koskaan kuullut olevan ei-tervetullut. Katsos kun, se pyyhkii kaiken tieltään; väsymyksen, uupumuksen, pahan mielen ja hetkellisesti ehkä surunkin. Sitä voi opetella houkuttelemaan arvaamattomuudesta huolimatta.
Tee näin:
1. Laita nappikuuloke korvaan tai avaa Youtube uuteen välilehteen. Valitse kappale, johon sisältyy tunteita. Tai joka on ehkä vähän menevämpi, tanssijalan vipattaja. Tai se nimenomainen kappale, jonka soidessa katseenne kohtasivat silloin joskus. Tai johon liittyy jokin muu mieletön muisto. Tai ihan vain sellainen kipale, jota tykkäät fiilistellä.
2. Keskity ajattelemaan jotain vatsan mukavasti kipristelemään saavaa juttua. Mennyttä tai tulevaa, kuitenkin niin kivaa, että hymy nousee väkisinkin huulille. Voi se asia olla surumielinenkin; paatos ja suuret tunteet toimivat varmasti myös. Jos uskallat, sulje silmäsi.
Mutta älä missään vaiheessa pakota itseäsi mihinkään. Anna ajatusten ja tunteen tulla.
3. Antaudu vietäväksi.
Flow. Eli optimaalinen kokemus, virtauskokemus. Tuliko se?
Minä tunnen aika usein kirjoittaessani sitä. En näe tai kuule kuin omat sinkoilevat ajatukseni. Mutta se voi tulla monissa muissakin tilanteissa. Luulen, että se on vähän yksilöllistä ja että siihen liittyy läheisesti intohimo. Ainakin asiat, jotka ovat ihmiselle itselleen tärkeitä. Viimeksi koin sen eilen pyöräillessäni auringon vasta noustessa kotiin salilta. Oli mieletön fiilis; kässärit tuntuivat höyheniltä ja pyörämatka kotiin hetken teleporttaukselta. Muutaman lantionkeikautuksenkin otin salilla Supernaisien tahtiin ja huusin mahtii –  olin ypöyksin kello puoli seitsemän treenaamassa. Sitä ennen koin sen viime viikonloppuna ystävieni ympäröimänä keskellä Järvenpään kävelykatua kello kaksi yöllä. Seuraavaa odotan jo vesi kielellä. 

Vaikka sen laukaisija voikin olla yksi, toiselle ehkä huomaamaton tai mitätön, asia, kuten vaikka tärkeä biisi, arvelen, että loppujen lopuksi se on ennemminkin silti ihanien asioiden, tunteiden ja kokemusten summa, yhteenlaskettu arvo, joiden kokonaisuus on jäänyt vain huomaamatta. Ja joka lopulta kanavoituu flown muodossa. Siis siihen tapaan kuin vitsit tää mun elämä onkin oikeastaan äärettömän ihanaa tai vou mullahan onkin kaikki mielettömän hyvin tällä hetkellä.

Tai. Sitten se on vain yksinkertaisesti jättimäinen endorfiiniryöppy kropassa.
Oikeastaan aivan sama. Ihanaltahan se tuntuu siltikin. Mielettömän mukavalta. Kun tiedostaa jokaisen solun kehossaan päänupista isovarpaan kärkeen asti. Omissa nahoissaan tuntuu sillä hetkellä hirveän hyvältä olla. Sellaiselta, ettei mieluummin olisi kukaan muu kuin juuri oma itsensä.
Vaikkapa Elina Heidi Rinkeli tai sinä siellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s