ajatuksia · oma elämä

Miten juurrut?

Ajattelin aina minusta tuntuvan samalta kuin puusta. Kun sen juuret revitään irti maasta. Ne ehtivät niin hyvin asettua syvälle multaan. Miksi pitää väkisin irroittaa jotain oikeassa paikassa olevaa?  Puu ehkä vaatii vuosikymmeniä, mutta minulle riitti viikko, tarvitsin vain muutamia päiviä. Tottuakseni ja asettuakseni. Omistautuakseni, oikeastaan. Toivoin välillä, että minua olisi selittänyt jonkinmoinen biologi tai floristi: kuinka minä juurrun niin nopeasti.
Ainahan se oli sellaista. Irti repimistä. Kun vietin viikonlopun isillä, kaipasin äitiä. Ja kun tuli aika palata äidille, olin juuri ehtinyt tottua isillä olemiseen. Olin sitten missä vain tai kaipasin sitten ketä vain, kalvoi syyllisyys kuitenkin aina. Juureni olivat kasvatusyrityksistä huolimatta niin pienet, etteivät ne millään yltäneet Järvenpäästä Halkiaan. 
Joko taas – kun just mä ehdin tottua.

Esiintyi juurtumista muulloinkin. En antanut magneetinomaisen tottumisen rajoittaa, vaikka se aiheuttikin hirveästi pienelle tytölle päänvaivaa. Huolehdin jo etukäteen ratsastusleirille menoa: tiesin koti-ikävän väistyttyä uppoavani syvälle heinäntuoksuun ja aamutallin rutiineihin. Leirin loppuminen oli haastavaa, sillä en halunnut tuottaa pettymystä äidille olemalla vastentahtoinen kotiinpalaaja. 
Ai nyt – kun mä vaan ehdin jo asettua.  
Vanhemmiten olen oppinut irrottamaan juuriani hellävaraisemmin. Vaikka ne tehokkaasti edelleen leviävät maahan, irti repimisen sijaan vain siirtelen niitä mullasta toiseen. Kyllä yhäkin totun helposti vallitsevaan tunnetilaan, jään juurtumalla paikoilleni vähänkään sopivalta tuntuvaan ympäristöön. Alituiseen muuttuvan elämän perässä on hankala pysyä. Toisaalta olen oppinut näkemään juurtumisen myös omistautumisena. Olen uskollinen, muutamien asioiden ja ihmisten Elina. Tarvitsen elämääni tukevia, pysyviä ja toistuvia rakenteita. On ihan kiva piirre osata asettua tarvittaessa myös paikoille.
Kesolle omistautunut. Illallisellakin. 

Tällä hetkellä myös kemiasta suhteellisen innostunut.  

Välillä juoksijan sijaan kuntopyöräilijä.  
Ehdin olla kassaneitinä puolitoista vuotta. Nyt ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kaipuu on päässyt yllättämään muutamia kertoja: en selvästikään ole saanut siirrettyä juuriani kokonaan vielä yliopiston maille. Se on ihan hassua. Ristiriitaista! Kuin pienenä tyttönä heppaleirillä. Tottakai haluan kotiin, mä nyt vain ehdin jo tottua. Haluan tietysti opiskella ja ammatin, mutten ole ihan vielä päässyt yli edellisestä elämänvaiheestani. Onneksi pääsen keräilemään juurtenrippeitäni kesäksi taas kassan taakse. Ai, kun odotan sitä!
Tällä viikolla olen tosin joutunut väliaikaisesti väkisin totuttelemaan uuteen: on se aina yhtä vaikeaa jättää kiva juttu tauolle sairastumisen vuoksi. Innostus ei harmikseni ole parantanut jalkakipuja, joten olen tyytynyt kuntopyöräilemään. Just kun mä ehdin tottua suliin katuihin ja juoksijan elämään. 
Ah. Maapähkinävoille olen muuten omistautunut viime viikkoina aivan täysin. Mille sinä olet?

2 vastausta artikkeliin “Miten juurrut?

  1. Mä rakastan sun blogia. Sun tekstit on niin loistavia, oivaltavia ja ajatuksia herättäviä. Välillä ne hymyilyttää, välillä ne itkettää, mutta kylmäksi ne ei jätä ikinä. Oon nyt jo pitkään ollut hiljainen seuraaja ja yhtäkkiä tuli fiilis, että hei, voisihan sitä rohkeasti kommentoidakin. Ja pakko sanoa, että vaikutat tekstien perusteella aivan ihanalta, sydämelliseltä, fiksulta ja mielenkiintoiselta persoonalta 🙂 Just sellaiselta, jollaiseen olis mahtava tutustua ja ehkä jopa kaverustua/ystävystyä sen myötä. Aurinkoa sun kevääseen <3

    Erika

    Tykkää

  2. Oi, melkein parasta on aina kuulla, että mun tekstit on jollain tapaa liikuttanut lukijaa. :') Oon tosi iloinen, että rohkeasti kommentoit! Se, että saa näin tavallaan tutustua ihmisiin, jotka näitä raapustuksia lukee, on ihanaa.
    Kiitos Erika sydäntälämmittävistä sanoista. <3 Olet varmasti huipputyyppi, kun noin kauniita sanoja kirjoitat mulle, hihi.
    Aurinkoista kevättä myös sinne! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s