Ei epäilystäkään

itse

rauhan maasta.

Aalto, aava, halla

sanoilla mä sitä kuvaan.

On aivan varmaa

muistot

ylös nousee.

Kanssasi ainiaan

matkaa.

Samaan aikaan

ihminen

menettää ja kohtaa.

Vain jälkimmäinen

on ikuista.

Nähdään.

Olen viime päivinä joutunut miettimään kuolemaa. Kuolema on luonnollista, moni sanoo. Sitäkin useampi toteaa, että tällaista elämä on. Minä yritän, mutta en vielä osaa ajatella siten. Hiljaa mielessäni kuiskaan, että kun vain pelottaa. Tuntuu liian epäreilulta menettää niin hyvä ihminen.