ajatuksia · syvällistä

Ei tahra, vain kalju läikkä.

Katson peiliin. Ja häkellyn helppoudesta. 
Vilkaisen vain ohimennen; näen onnen ja nykyisyyden.
Hiuspehkon ja suupielen suklaanrippeet.
Tuijotan pidempään. Hetken aikaa mikään ei ole muuttunut.
Eletty elämä ei ole kadonnut, eivätkä muistot kaikonneet.
Sen saattaa ymmärryksellä nähdä silmistä. Aina ei ole ollut näin helppoa.
Kaljuja läikkiä.
Katson tuntemattomiin silmiin kuin peiliin.
En tahallani tai tunkeillakseni; tahtomattani tunnistan.
Juna-aikataulujen alla.
Näen osin peilikuvani. Näen leikeltyjä kohtauksia. 
Tunnen sanatonta ymmärrystä, joka tänään miltei pelottaa.
Hirveän monta kilometriä sitten.
Valjuja aukkoja.

Vaikka itse katsonkin vain eteenpäin, en voi vältellä näkemästä muiden tarinoita. Se on joskus rankkaa. 

4 thoughts on “Ei tahra, vain kalju läikkä.

  1. Minuu alkoi melkein itkettää tämä teksti, ja piti lukea se muutamaan kertaan uudestaan. Kiitos tästä(kin) kirjoituksestasi, Elina, todella kauniisti muotoiltu taas ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s