”Olen kantapääihminen. Kantapää on vankin ruumiinosani. Nimittäin sille olen varannut elämäni aikana häkellyttävän paljon painoa. Olen oppinut kantapään kautta liian monia asioita. Kuten esimerkiksi seuraavan.”

Sanoi muuan eläjä tässä taannoin itselleen. Ja jatkoi.

”Juuri niin kauan kuin taistelen jotakin vastaan, ajatuksin tai käsin, tiedostamattanikin, niin juuri yhtä kauan tulen tuntemaan, ettei se kuulu minulle, etten ole sen arvoinen tai etten koskaan tule saavuttamaan sitä.”

Sinä päivänä, kun taisteleva kantapääihminen alkoi ymmärtämään itseään ja omaa toimintaansa, sen elämä muuttui helpommaksi. Koska sen elämä ei ollut satua, vaan täyttä totta, elo ei edelleenkään ollut ruusuista, mutta ruusuisempaa kyllä.

Sillä tavoin siitä kantapääihmisestä tuli onnellisempi.