Kello 05.59 Vielä vähän unenpöpperöisenä muistin vain edellispäivän kohokohdan eli muurinpohjaletut.

Kello 06.00 Kesti hetki, että sain paikannettua itseni. En herännytkään oman peiton alta, vaan punaisesta puurakennuksesta aivan vieraasta sängystä. 

Kello 06.02 Kömmin ylös ja kurkkasin ikkunasta ulos: nurmikenttä, peltoja ja järvikin siinsi edessä. Rantasaunasta ei vielä tuprutellut savua, mutta pian sekin olisi lämmin. Naksu hölkötteli jo ulkona ja lampaan määkäisy kantautui korviini. Aurinkokin heräili. Sinistä taivasta näkyi enemmän kuin valkoisia pilviä.

Kello 06.03 Jos joku joskus pyytäisi maalaamaan onnellisen aamun, se olisi varmasti juuri tänä aamuna tästä ikkunasta levittäytyvä maisema. Ajattelin.

Kello 06.04 Täällä Hauhollahan minä. Tarkemmin Ilorannassa viikonloppulomalla. Ai niin.

Kello 07.00 Luin kirjaa, pyörin ja luin taas kirjaa. Aamuvirkulle aamupalan odottelu on pienoista tuskaa. Etenkin kun arvaa, millaisia herkkuja aamiaispöydässä odottaa.

Kello 07.55 Herättelin unikekoa. Eli taisin käskeä ylös ja pukeutumaan.

Kello 07.56 Totesin kuitenkin itsekin, ettei sängystä ylös nouseminen ollutkaan niin helppoa. Edellispäivän ohjattu lihaskuntojumppa ulkona tuntui pakaroissa, vatsoissa, hartioissa…

Kello 08.30 Vihdoin aamupalalle: erilaisia puuroja, itseleivottuja sämpylöitä ja leipiä, croisantteja, hedelmiä, juustoja ja paljon muuta. 

Kello 08.32 Päädyin kahteen isoon lautaselliseen mannapuuroa vadelmahillolla. Heh.

Kello 08.35 Tapasimme aamiaisella Ilorannan vanhan yrittäjäpariskunnan ja verestimme samalla muistoja: Santtu lomaili nuorempana monena kesänä Ilorannassa. Viikonlopun aikana kuulinkin tarinat viikinki-iltamista aina kalastusreissuihin – useampaan kertaan. 

Kello 09.15 Syötyämme suuntasimme kuntosalille. Tai no. Minä poljin kuntopyörää ja Santtu lähinnä kannusti vieressä. 

Kello 10.00 Lopuksi lähdimme vielä pienelle kävelylenkille Ilorannan maita kiertävälle kuntopolulle. Ei ole olemassa varmasti parempaa tunnetta kuin heti aamusta syödä energiapitoinen aamupala ja herätellä keho kevyellä liikunnalla uuteen päivään.

Kello 10.01 Itse asiassa totesin olevani sisimmässäni edelleen maalaistyttö, sillä vietin varhaislapsuuteni suhteellisen kaukana kaupungin vilskeestä.

Kello 10.45 Palasimme huoneistoomme pakkailemaan. Viikonloppuloman aikana ehdimme tehdä kaikenlaista: saunoa rannassa, talviturkinkin olisi saanut heittää, pelata tennistä, syödä paljon ja hirmuisen herkullista ruokaa, paistaa muurinpohjalettuja, kuntoilla, käydä kävelyillä ja ihan vain viettää kahdenkeskistä aikaa. 

Kello 12.00 Ennen lähtöä söimme vielä sunnuntailounaan kinuskitäytekakkuineen. Tällaiseen täysihoitoon kun pääsisi kokonaiseksi viikoksi! Ensi kesästä on ihana haaveilla.

Kello 14.45 Kotimatkalla pysähdyimme jäätelölle, sillä ensimmäistä kertaa tänä vuonna tuntui oikeasti kesältä. 

Kello 15.15 Torkahtelin autossa useammankin kerran. Aktiivilomat ovat kaikkein kivoimpia, mutta välillä myös hivenen rankkoja.

Kello 18.05 Pienten ja vähän suurempien kurvailujen jälkeen kotona taas. 

Kello 18.30 Mallailimme ensi viikonlopun valmistujaisjuhlien vaatevalintoja: lopputuloksena liian iso puvuntakki, jota on jollain ilveellä ehdittävä vielä kaventaa. 

Kello 18.31 Selailin samalla voileipäkakkujen ohjeita ja kriiseilin niistäkin. Ihan vähän vain.  

Kello 20.10 No nyt. Tuttu sänky taas.

Kello 20.11 Onnellisena, mutta väsyneenä nukahtaminen on yksi niistä elämän hienouksista.