Niin, seuraavassa siis luvassa pieni palanen Brysseliä teille!
Matka oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut, ja sekä äidille että tyttärelle teki hyvää päästä hetkeksi uusiin maisemiin pois koto-Suomesta. Ehdimme nähdä ja kokea kaikenlaista uutta ja ihanaa, vaikka vietimmekin Brysselissä vain pari päivää. Kotiin myöhään perjantai-iltana palattuani olin aivan reissussa rähjääntynyt poikki, johtuen varmaankin juuri matkan hektisyydestä 🙂

Lähdimme taksilla lentokentälle puoli viiden aikoihin aamuyöstä (tai no minulle se on jo aamua). Tärkeimmät, eli passi ja hammasharja, oli pakattu jo edellisenä iltana mukaan. Otin pari asukokonaisuutta mukaan siltä varalta, jos onnistun sotkemaan itseni – kamera ja päiväkirja tietysti myös laukussa. Lentokentällä olin suoraan sanottuna paniikissa, kun tuli aika nousta koneeseen. Kapusin kuitenkin urheasti lentsikkaan uhmaten kuolemanpelkoa, olenhan ritarin tytär (äitini sai ritarimerkin tänä itsenäisyyspäivänä)! 😀

…matkaan kohti korkeuksia. Hyvinhän se lentomatka sujui loppujen lopuksi, tosin äidin sormet taisivat olla kuolion partaalla… Brysselissä otimme taksin hotelliimme (Thon Hotel City Bryssel, ****), joka sijaitsi aivan Brysselin keskustassa lukuisien kauppojen kupeessa. Olin odottanut, että hintataso olisi ollut Helsinkiäkin korkeampi, mutta yllätyin, kun vaatteet ja kengät vaikuttivat melkein hiukan halvemmilta.

Meidän hotellihuone sijaitsi 20. kerroksessa ja yhteensä hotellissa oli kerroksia peräti 26! Ylimmässä kerroksessa sijaitsi kuntosali, jossa en valitettavasti flunssan takia päässyt käymään, vaikka tarkoitus olikin. Huoneemme ikkunasta oli huikeat näköalat – autot alhaalla näyttivät miltei leluautoilta.

Brysselissäkin oli joulunodotus jo hyvällä mallilla. Jouluvaloja ja -koristeita oli joka kadunkulmassa. Kävimme myös joulutorilla, joka oli täynnä pikkuisia mökkejä, joissa myytiin kaikkea aina snapseista ja makkaroista tonttulakkeihin ja käsinukkeihin. Tunnelma torilla illalla oli sanoinkuvaamaton! Ihmiset olivat iloisia ja nauroivat kovaan ääneen, edes pieni tihkusade ei haitannut!

Etsimme todella kauan (kasvis)ravintolaa, jota äidin työkaveri oli suositellut: lopulta eräs ystävällinen venäläinen mies neuvoi meille reitin Chez Leoneen. Minä tilasin herkullisen kanasalaatin ja äiti otti gratinoituja simpukoita. En uskaltanut maistaa, kun joku tietenkin kysyy. 😀

 Seuraava päivä valkeni kirkkaana, eikä sateista ollut tietoakaan. Aamupäivällä pääkadulla alkoi kunnon meno, kun siellä järjestettiin jonkinlainen suuri mielenosoitus. Poliiseja ja poliisiautoja oli joka kadunkulmassa. Pauketta ja melua riitti – tosin myös iloista kuorolaulua ja naurua, mikä ainakin minua ihmetytti. Ehkä ulkomailla mielenosoituksetkaan eivät ole niin vakava asia 😀