Epäonni sen kuin jatkuu! Tämä tohelo ei kai tervettä päivää näe 😀 Olo on ollut vieläkin kovin heiveröinen viikonlopun takia, mutta ajattelin, että hihhuloin liikuntatunnilla sen minkä jaksan (tarkoitus, siis tarkoitus oli ottaa siis ihan lunkisti). Noo eikä mitään. Oli sitä koripallopeliä ehtinyt mennä ehkä 10 minuuttia, kun onnistuin taittamaan sormeni, joka sitten turposi ja muuttui mustaksi nivelen kohdalta. Terkkarikäynti ja tukiside sormeen, jei! Kaiken lisäksi olen onnistunut tarttumaan Ässän ohella hänen koko perheensä sillä kamalalla oksennus-kuume-taudilla, onneksi ei sentään ole ollut (toistaiseksi) niin raju kuin minulla..

Tuntuu, että hirmuisesti asioista tehtävänä ja stressiä pukkaa päälle, vaikka uusi jakso vasta alkoi! Eilenkin aamulla heräsin aikaisin joskus hiukan yli seitsemän ja laskin matikkaa koko aamun aina siihen asti, kun lähdin hoitelemaan tonttuhommia. Siitä en voi paljastaa enempää ennen jouluaattoa… 😉

Perjantaina näytti vielä lupaavalta, nimittäin toive valkeasta joulusta. Vaikka aika myräkkä olikin ja ajokeli oli super huono, ainakin valkoista lunta tuprutti taivaan täydeltä! Olin ihan joulufiiliksissä ja laulelin autossa Kulkusia. Aamulla keli olikin muuttunut totaalisesti – oli kaivettava kumpparit esiin, yöks! Toivottavasti ilma edes vähän pakastuisi. Yritettiin sitten luoda Ässän kanssa muulla tavoin joulutunnelmaa: sytytettiin kynttilät pimeään huoneeseen, laitettiin joululaulut soimaan ja tonttuiltiin punaiset lakit päässä. Auttoi se vähän 😀

Nyt voisi hipsaista kevyeelle aamulenkille, jos olo sen suinkin sallii, ja alkaa pyöräyttelemään pullia. Tänään tulee pari tuttavaa ja sukulaista kylään, itseasiassa ne ovat myöhäiset synttärikahvit. Ennen sitä menen kuitenkin kuuntelemaan ystäväni lauluesitystä erääseen joulujuhlaan – peukut siis pystyyn hänelle! 🙂

Valkoisia ajatuksia toivotellen,
ET