Eipä täällä päin mitään ihmeempiä sirkushuveja. Tasaista harmaata arkea ja koulun kanssa puurtamista. Taidan olla liiankin vajonnut tähän tylsän tavalliseen arkirytmiin, sillä havahduin, siis ihan kunnolla, tässä pari päivää sitten siihen, että jouluhan kolkuttelee jo ovella! Siis ensi viikolla on (muka) jo jouluaatto – aika menee ihan tajutonta vauhtia! Ehkä pitäisi yrittää pitää pää menossa mukana, että pysyisi jotenkuten perillä asioista 😛

Tällä hetkellä mieltä painaa äidinkielen kirjoitukset (matikan ja ruotsin lisäksi). Meidän abikurssin opettajan on joutunut jollekin sairaslomalle ja tunteja on jouduttu perumaan. Tällä viikolla sijaisena on ollut hirveän huono ( ja tappavan tylsä!), harmaa ukko, joka ei kyllä osaa valmentaa meitä mitenkään kirjoituksiin. Joo-o, tiedän, että moni olisi vain innoissaan siitä, että tunteja on peruttu ja että ne harvat pidettävät tunnit ovat löysiä kuin kulahtaneet legginsit. Mutta en minä. Eikö sen pitäisi olla opettajan tehtävä stressata, kuinka aika riittää esseevastauksien harjoitteluun?

No nyt saatte aivan väärän kuvan elämästäni. Ei kaikki nyt niin rankkaa ole, mitä annan välillä ymmärtää 😀 Viime viikonloppuna meillä oli vieraita ja juhlistettiin vielä 19-vuotissynttäreitäni. Heräsin aamulla seitsemältä vaivaamaan pullataikinaa ja täyttämään kakkua. Itse asiassa leipominen oli hurjan kivaa – ja helppoa! Tuntuu, että kynnys kaivaa jauhopussi kaapista on vain aina turhan korkea. Minulla oli päällä Brysselistä ostamani mekko, joka mielestäni on aikas söpö. Merkkiä en muista, sillä Suomen kaupoista sitä ei löydy. Musta bolero (Pieces) oli kätevä heittää päälle, kun vilu iski 🙂

 Viikolla ajeltiin ystäväni kanssa Jumbon Flamingoon elokuviin. Olimme suunnitelleet jo varmaan kaksi kuukautta, että Edwardia ja Jacobia on pakko mennä katsomaan, kun uusin Aamunkoi-leffa ilmestyy. Maanantaina 12. päivä Finnkinossa olikin sopivasti Superpäivät ja leffalippu maksoi vain 6 e ja kaupanpäälle saimme vielä minisipsipussit – harmi etten syö juurikaan sipsiä. Varsin mukava yllätys kuitenkin tällaiselle pennittömälle opiskelijalle (vaikka äitihän minua sponssaa aika hyvin :-D).

 Nooh, itse leffahan oli – no se oli sitä samaa Twilight-hömpötystä. Vaikka täytyy myöntää, että kovin mukavaa hömpötystähän se on. Saa ihan luvan kanssa heittää aivot narikkaan ja katsella ihihihania näyttelijöitä 😉 Heidän näyttelijänlahjojaan ja elokuvan ohjausta en ikinä ole edes yrittänyt arvioida. Pääasia, että elokuvan loputtua suupieleni osoittavat ylöspäin ja juttua riittää.
Tottahan se on, että välillä huomasi elokuvan olevan suunnattu hiukan nuoremmille, esimerkiksi ”ihmissusikohtauksia”, (jotka, öh, tuntuivat tosiaan välillä lapsellisilta) oli aika paljon… Mutta miksi sitä pitäisi aina olla niin aikuinen?

Tänään muutakin viikoksi Louttiin asumaan Ässän kanssa. Päästään leikkimään kotia! Menen siis hoitamaan zumbaopettajani koiria, sillä hän perheineen lähtee talvea (mitä talvea?) karkuun ulkomaille. Toivottavasti hauvat eivät vedä minua heti kumoon ensimmäisellä lenkillä, terrierit kun tuppaavat olemaan hieman luonteekkaampia (ja vahvempia) kuin pikkuinen kääpiövillakoira 🙂

Joko olette hankkineet kaikki joululahjat, lähettäneet kortit ja suunnitelleet joulumenun? Vai kuulutteko tekin kenties Matti Myöhäisiin? Kaikesta huolimatta mukavaa joulunodotusta kaikille ja tsemppiä viimeisiin rutistuksiin koulussa!

ET