En liene ainoa, kenellä kevätfiilistely on jo kovassa vauhdissa huolimatta jättimäisistä lumivalleista ulkona. Edelliskevään kevättakin ja  tennarit olen kaivanut jo esille vain vakuutellakseni itselleni, että todellakin tarvitsen ne lehdessä esitellyt Vagabondin vaaleanpunaiset tennarit ja täydellisen trenssin. Oletteko tekin huomanneet, kuinka jokakeväiset naistenlehtien kevätvaattekollaasit ja ainaiset Elloksen pastellivaatemainokset saavat mielen ihan villiksi ja ajatukset siihen hetkeen, kun ensimmäisen kerran talven jälkeen hyppelet kuivalla asfaltilla kukkatennareilla?

Hiukan aikaa pitää harmi kyllä vielä odotella, sen verran isot kasat lunta ainakin meidän takapihalla on. Kinokset eivät tarkoita kuitenkaan sitä, etteivätkö mieli ja ajatukset voisi jo olla keväisiä. Itse aloitin (tai oikeammin jatkoin:D) kevätfiilistelyn valmistamalla herkullisen värikkään kana-fetasalaatin: se piristää niin mieltä kuin mahaakin!

Asiasta kolmanteen, tosi jännä, kun monen (jo minunkin ikäisen) kuulee valittavan, kuinka valvominen ja juhliminen käyvät yhä raskaammaksi ikävuosien lisääntyessä – enää ei jaksa rellestää kuin teinivuosina. Minulla itselläni asia on kuitenkin ihan nurinkurisesti: itse asiassa olen vasta viimeisen vuoden aikana oppinut kunnolla valvomaan ja tokenen huomattavasti nopeammin juhlimisesta kuin nuorempana:D En minä ikinä mikään kova rilluttelija ole ollut, mutta nyt täysi-ikäisenä pienet irtiotot ystävien kanssa ovat suuri voimavara stressin hallinnassa. Enkä siis tarkoita minkäänlaista hervotonta juopottelua, ennemminkin sivistynyttä siemailua, heh.

  Eilinen ilta tyttöjen kanssa tuli taas enemmän kuin tarpeeseen! Oli ihana päästä tanssimaan ja höpöttelemään parhaimpien ystävien kanssa, eli toisin sanoen nollaamaan ajatukset. Erityisen ihanaa oli se, ettei päädytty jäämään Järvenpäähän, vaan suunnattiin Vantaalle Tivoliin. Se on muuten yökerho, jos joku ei tiennyt. Äitini ei nimittäin tiennyt ja ihmetteli, kuinka tähän vuodenaikaan kiertää tivoli. Ja vieläpä sellainen, joka aukeaa klo 22! Sai siitä pienet naurut aikaseksi, hah. Kuitenkin, Vantaan Tivoli oli uusi tuttavuus meille, mutta ihan mukava sellainen. Siisti paikka kaikin puolin (lukuunottamatta sitä yhtä haisevaa vessaa) ja plussana se, ettei tarvitse jonottaa sisään ulkona kylmässä. Yökerho sijaitsee nimittäin sisällä Flamingon yhteydessä. Vähänhän siellä kyllä oli teinimäinen meininki, mutta voisin silti mennä uudestaan – ja ehkä menenkin;) Itsehän toimin poppoomme kuskina, joten jouduin limulinjalla olemaan. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Tivolille muuten siitä, että kokiksen sijaan siellä oli maxia, hehe. Vihjasin kyllä tytsyille, että seuraavalla kerralla joku muu voisi vaihteeksi istua ratin takana.

Kotiin ajellessani klo. 02 ajattelin, että tämä se vasta on sitä täysillä elämistä, josta olen puhunut. Niin kovin monta vuotta kun minulla on ollut paljon rajoitteita ja sääntöjä, kaavoja, joiden mukaan olen vain elänyt päivästä toiseen. Nyt on todellakin korkea aika ottaa elämästä kaikki irti – ja hyvinhän tuo lupaus on lähtenyt toteutumaan!:)