Tänään aamulla puntit tutisivat ja meinasi sormi mennä suuhun:
Lähdin nimittäin Helsinkiin työhaastatteluun. En elämäni aikana ole kovin monessa haastattelussa ollut, etenkään noin ”virallisessa”. Itselläni on aina paljon itsevarmempi olo, kun käyn pitkässä, kuumassa suihkussa ja laittaudun kunnolla. Nuo rutiinit ehkä hiukan paikkaavat muuten niin heikkoa itsetuntoani. Kuitenkin, rupesin aamulla selvittelemään (tapani mukaan taas viime tingassa), missä tuo kyseinen ravintola, johon hain töihin, sijaitsi ja täytyy taas kerran kiittää äidin olemassaolosta, heh. Meinasi tulla tenkkapoo, kun en osannutkaan tulkita Google mapsia. Onneksi äiti sitten opasti minut oikealle tielle ja loppujen lopuksi löysin haastattelupaikalle – vieläpä ajoissa! Saa nähdä saanko työtä. Turhan kepeä haastattelu ei ainakaan ollut! Onneksi minulla on ehkä toinenkin potentiaalinen paikka tiedossa, josta voin hyvässä lykyssä saada töitä. Mitenkäs te, oletteko hakeneet kesätöitä? Samat kokemukset kuin minulla: töitä on vaikea saada?
![]() |
Ei ne sitten loppujen lopuksi halunneetkaan nähdä työtodistuksia, en varmaan ole kovin vahvoilla:D |
Ässä pääsi sopivasti koulusta samoihin aikoihin kuin minä haastiksesta ja huristeli keskustaan. Tarkoituksenani on jo pidempään ollut mennä katselemaan juoksutossuvalikoimaa urheiluliikkeisiin, sillä omat (vanhat!) lenkkarini ovat todellakin jo nähneet parhaat päivänsä. Mikonkadun Intersportissa oli sopivasti kevättarjouksia ja Niken 139 euron juoksutossut maksoivat alennuksessa vain 83 euroa! Eihän sellaisia voinut jättää kauppaan, kun kaiken lisäksi ne tuntuivat jaloissa taivaallisilta. Kun kerran Intersporttiin asti pääsin, päätin hankkia samalla uudet juoksuhousut sekä urheilurintsikat. Molemmat ovat siis olleet ostoslistalla jo puolisen vuotta:D Alkoi samantien juoksujalkaa vipattamaan, toivotaan vaan parasta, ettei tämä kurkkukipu pahene. Räjähdä, jos taas joudun vuodepotilaaksi.
![]() |
Ässän kermavaahtokaakao |
Shoppailu on rankkaa ja nälkä alkoi kurnimaan mahassa, kun urheilukaupasta oli selvitty. Niinpä suunnattiin Stockalle hiukopalalle. Kahvitellessa (tai maxitellessa) aika vierähti kuin huomaamatta. Matkalla juna-asemalle poikettiin vielä Ginassa nappaamassa pari tavistrikoopaitaa minulle, niille kun on aina tarvetta. Junassa alkoivat silmät painamaan, univelkoja varmaankin vielä viikonlopun juhlimisesta.
Nyt on masu täynnä iltapalan jälkeen ja lämmin kylpytakki tiukasti ympärillä. Taitaa nukkumatti kutsua tätä tyttöä ihan pian. Yöt kaikille ihanille!
Xx Elina