Hyvää iltaa tältä puolen ruutua;

Kovasti olen yrittänyt popsia (mansikanmakuisia namnam) kurkkupastilleja ja ryystää lämmintä juotavaa. Kaulahuivinkin solmin kaulan ympärille niin tiukasti, että oli pakko vähän höllätä, että henki kulkee. Kaikki voitava on nyt tehty – ja vähän enemmänkin. Selätän vielä tämän alkavan flunssan ennen kuin se yltyy kunnolla!

Ihana auringonpaiste se näköjään yletti tänään säteensä tähänkin risukasaan – siis ihan kirjaimellisesti. Oli taivaallista herätä seitsemän aikoihin valoisaan aamuun ja lintujen sirkutukseen inhottavan illan jälkeen. Kaksi sanaa riittänee: ryppyjä rakkaudessa. Valitettavasti vähän vakavampia.

Voi sitä tunnetta, kun huomaa ensimmäistä kertaa talven jälkeen kuinka aurinko lämmittää niin, että mahanpohjassa alkaa kutittamaan:) Todellakin otan kevään avosylin vastaan! Pian on aika suunnata tennariostoksille. Kevät tuo minulle kyllä myös rankkaa opiskelua, kun valmennuskurssit alkavat. Ennen sitä kuitenkin vielä ylioppilaskirjoitukset. Positiivisesti ajateltuna: eipähän pitäisi käydä aika pitkäksi.

Tänään muuten kävin suorittamassa hygieniapassin lukiolla. Lukaisin aamulla hiukan netistä materiaaleja, mutta en sen enempää jaksanut ottaa stressiä. Ja onneksi en. Oli nimittäin aika helppo koe. Kuitenkin olen sitten onnistunut sössimään sen, kun näin naureskelen testin helppoudelle, hah. Nyt olen niin valveutunut bakteereista, loisista ja noroviruksesta, ettei minun tiskipöydälläni ainakaan tule näkymään kuivuneita kastiketahroja ja kaikki astiat esihuuhdellaan ennen tiskikoneeseen laittoa:D Enkä ikinä enää varmaan pysty syömään kiinalaista.

Nyt tutimaan lämpimän peiton alle!

Xx Elina