Uncategorized

Viisi paljastusta.

1. Minulla on lähes pakonomainen tapa aina ”koputtaa otsaa kolme kertaa”, kun sanon (tai ajattelen) jotain tyyliin: ”Toivottavasti huomenna ei sada”. Muutoin uskon tapahtuvan juuri päin vastoin. Tositositosi ärsyttävä tapa, mutta on kyllä todistettavasti monta kertaa, kun olen unohtanut koputtaa ja asiat ovat menneet (sen takia) mönkään. Toisinaan pakotan äidin ja Ässänkin kopsauttelemaan otsaansa ja sekös vasta ärsyttää heitä! Muutenkin minussa taitaa olla taikauskoisen vikaa. En esimerkiksi ikinä avaa sateenvarjoa sisällä ja kauhistun, kun huomaan jonkun tekevän niin.

2. Olen oikeasti ihan hirmu puhelias ja kovaääninenkin, sellainen itsepäinen ja voimakastahtoinen. Todella moni ”tuttu”, joka ei tunne minua kovin hyvin, luulee minun olevan kiltti (no olenhan minä;) ja hiljainen rauhallisuuden perikuva, koska tuntemattomien seurassa olen kovin ujo, enkä saa helposti sanaa suustani. Mutta odotas, kun tutustun ihmisiin paremmin..;D
Hehkeintä puolta 🙂
3. Täydellinen aamu on sellainen, kun saan rauhassa ajan kanssa syödä aamupalan, kukaan ei mölötä vieressä ja aamupalaleipäni on puolitettu siten, että pohjapala on selvästi päälipalaa paksumpi: paksumpi siivu on aina parempi ja siksi se syödään viimeisenä. Voitelen ns. ”paremman puoliskon” aina tarkemmin, sillä se syödään viimeiseksi ja ”kruunaa” aamupalan:D

4. Sairastin anoreksiaa useamman vuoden ja olin hyvin huonossa, jopa hengenvaarallisessa, kunnossa. En vielä uskalla sanoa sairauden olevan kokonaan takanapäin, mutta olen kuitenkin hyvässä, tai sanoisinko järkevässä, kunnossa. Herkuttelu ja ruoasta nauttiminen on vielä hankalahkoa, vaikka niihin jo pystynkin. Olen saanut hirmuisesti tsemppiä ja mallia Heidi K:n blogista. Ennen jotenkin häpesin sitä, että olen ollut sairas, mutta nykyisin tajuan anoreksian olevan sairaus muiden joukossa – ei kukaan siihen tahallaan sairastu.

Tallinna kesä -11
5. Olen tosi tarkka ns. paremmista vaatteistani. Kotona kuljen aina kamalissa rytkyissä (:D) ja minulla on erikseen ihmisten ilmoilla käytettävät vaatteet. Jos tykkään tosi paljon esimerkiksi jostakin hameesta, niin sitä käyttäessäni olen aina varovainen, ettei esimerkiksi hameen helma istuessa mene vaikka ryttyyn tai tartu johonkin ja repeä. Joskus tämä tuottaa suuriakin ongelmia, sillä olen silloin tavallista jännittyneempi, jolloin stressivatsani reagoi heti. Ei ole helppoa naisen elämä!

We<3it

+ Olen hulluna kaikkeen pieneen, söpöön ja pinkkiin. Kuolaan vieläkin 19-vuotiaana söpöjen vihkojen, geelikynien ja tarrojen perään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s