Pikamoikkaus näin ihan nopsaa! Kohta nimittäin kirjat taas kutsuvat – ja kellohan tosiaan veivaa vasta  klo 6.45. Tiistaina lähdin Helnsinkiin kirjapainoon jonottamaan pääsykoekirjoja jo hyvissä ajoin. Tai luulin olevani hyvissä ajoin, mutta olihan siellä jo muita vielä fanaattisempia tärisemässä oven ulkopuolella. Olin kuitenkin ensimmäisten joukossa kirjapussi kädessä ja onnellisesti matkalla kotiin jo siinä vaiheessa, kun jonoa rupesi kerääntymään ja  kiemurtelemaan pitkin katua.

Tuon tapahtuma jäikin sitten viimeiseksi sosiaaliseksi kanssakäymiseksi ihmisten kanssa (jos ei äidin kanssa tiuskimista oteta lukuun). Olen nimittäin viettänyt viimeiset pari päivää tiiviisti kirjojen kanssa. Jopa unissani olen kerrannut isyyslakia ja lasten huoltoa ja edunvalvontaa koskevaa lakia. Haastavinta tässä on ehkä se, että muistan pitää järjen päässä – siis siinä mielessä, etten rääkkää itseäni hengiltä:D Vaikka pääsykokeeseen on suhtauduttava vakavasti ja tehtävä paljon töitä, ei se kuitenkaan ole elämää suurempi juttu, eihän?

Nyt pinkaisen suihkuun pikapikaa, sillä viime käynnistä taitaa olla juurikin se pari päivää… Kuva tosiaan on parin-kolmen viikon takaa – en minä oikeasti tuon näköisenä pänttää täällä kotona. Eriparisukat, rikkinäiset lökärit, äidin suuri fleece sekä likaiset hiukset kuvaavat paremmin päivän (ja tulevan kahden kuukauden) asuani:D

Pusipusi, nauttikaa auringosta ken voitte,

Elina

Ps. Niin ja se otsikon varoitus koski sitä, että täällä blogin puolella saattaa edellä mainituista syistä nyt olla hiukan hiljaisempaa, mutta vain tilapäisesti;)