Uncategorized

Vaputtelua

Niin se vappu taas oli ja meni: minun osaltani ainakin se sujui hurjan mukavissa merkeissä! 
Maanantaihan valkeni aurinkoisena ja päätinkin aloittaa aamun reippaalla lenkillä auringonpaisteessa ennen todellista virittäytymistä vapputunnelmaan. Niin ihanaa, kun ei ollut mitään kiirettä tai aikataulutettua aamua, vaan sain katsella rauhassa Huomenta Suomea aamupalan ja kahvikupposen kera. Vähän aikaa vielä kyllä vie aikaa, että todella tajuan, ettei minun todellakaan tarvitse olla kuin viritetty viulun kieli ja valmiustilassa koko ajan: saan haahuilla ja löhötä, ottaa rennosti. Pääni nimittäin on mestari keksimään koko ajan uusia stressin aiheita, kun yhdestä on päästy.
Kuitenkin aamupäivä vierähti nopeasti, kun en todellakaan vilkuillut sitä kelloa koko ajan – ja mitenkäs siinä sitten kävikään…

No pääsin minä sitten loppujen lopuksi Helsinkiin asti ja vieläpä sillä sovitulla klo 14.14 junalla – tosin pienen kaasuttelun ja muutaman tuhman sanan saattelemana. Jälleen kerran loistava esimerkki siitä, kuinka hallitsen nämä ääripäät: joko otsa rypyssä tiukasti aikataulutetusti ja useimmiten etuajassa  tai  viime tipassa (tai liian myöhään) ja silloinkin otsa kurtussa. Ja sama pätee vähän kaikkeen, mitä teen: täysillä tai ei sitten ollenkaan. Sellainen keskivaihde puuttuu kokonaan vaihteistostani.

Helsingissä tunnelma oli jo päivällä kohdillaan – vaikkakaan ei mitään verrattuna iltaan! Suunnattiin neljän hengen porukalla ensin tankkauspisteelle ja sen jälkeen puolestaan (vielä) sivistyneesti kahvilaan, sillä murua piti saada rinnan alle ennen tositoimiin ryhtymistä:D Hiukopalan jälkeen otimme kurssin kohti Kaisaniemenpuistoa, jossa muut olivatkin jo ehtineet aloitella vappua: heidän omien sanojensa mukana jo kello 11 lähtien, heh. Aurinko suorastaan porotti, ihmiset olivat iloisia ja minulla oli lämmin fleecesukkiksillani: olo oli hitusta vajaa täydellinen!

Me Rosan kanssa jätettiin pojat välillä puistoon ja käytiin Espalla ihmisvilinässä katsomassa Mantan lakitusta ja fiilistelemässä välitöntä tunnelmaa. Ja minä tietysti ihastelin niitä vappupalloröykkiöitä, mutten sitten raaskinut ostaa sitä Barbababaa. Onneksi Santtu myöhemmin illalla oli löytänyt minulle ”Minusta tulee insinööri” -ilmapallon, en sentään jäänyt ihan pallotta:D

Itse asiassa minä en tiedä hölkäsen pöläystäkään koko Mantan lakitus -tradition historiasta tai mistä koko homma juontaa juurensa. Muutamana vappuna olen nyt ollut oppimassa, miten sitä valkolakkia ilmeisesti kuuluu heilutella patsaan saadessa oman päähänsä: ensi vuonna, kun on toivottavasti oma lakki päässä, osaan sitten jo kuin vanha tekijä. Rosa viisaana valisti sitten minua patsaan synnystä ja jostain pesuhommelista, kun oli kuulemma ysillä tehnyt jonkun esitelmän kyseisestä taideteoksesta. Jotain hyötyä nähtävästi ollut siitäkin, että koulussa joutui paniikissa ja ramppikuumeessa tankkaamaan suullisen esitelmän ulkoa etu- ja takaperin – ja mahdollisesti vielä arabian kielellä – selvitäkseen hengissä koitoksesta:D No mutta kiitos Rosan peruskoulun maikkojen, nyt minäkin olen taas hitusen sivistyneempi.

Mietittiin, että on varmaan turisteilla, jotka sattuvat vahingossa vapuna ja nimenomaan juurikin sen aattona Suomeen, aikamoinen shokki, kun juroudesta tunnetut suomalaiset kapsahtelevat kaulaan ja tulevat juttelemaan vieläpä hymy huulilla ja vapaaehtoisesti 😀

 Ilta sen kuin parani loppua kohden, huolimatta Mäkkärin puolen tunnin vessajonosta, hiipivästä väsymyksestä ja kalisevista hampaista. Nauru lämmitti. Oli mukava hymyillä ja nauraa pitkästä aikaa oikein kunnolla: vapautuneesti ilman huolen häivää. Tosin oli hiukan ikävä huomata, että rankka kevät painaa vieläkin väsymyksen muodossa, minkä vuoksi en jaksanut jatkaa yöllä enää baariin. Kokonaisuudessaan minun vappuni oli kuitenkin ihanan ilontäyteinen ja onnistunut:) Näillä muistoilla jaksan taas pitkään!

Ja aurinko senkuin jaksaa paistaa! Tämäkin aamu valkeni kirkkaana. Mielialani nousee aina sitä mukaa kuin aurinkokin. En edes jaksa alkaa suunnittelemaan täksi päiväksi mitään järkevää tekemistä: tai miksi sluibailu silloin tällöin ei voisi olla järkevää? Ainakin minun tilanteessani se on enemmän kuin järkevää, suorastaan suositeltavaa! Huomenna on kuitenkin tiedossa heti aamusta junamatka ja visiitti Turkusessa, joten tänään voin rauhassa keitellä kotona maitopuuroa ja nauttia sen eilen ostettujen vuoden ensimmäisten mansikoiden kera, namiii:)
Toivottavasti teidänkin paluu arkeenne sujuu yhtä pehmeissä merkeissä kuin minun!
Elina

2 thoughts on “Vaputtelua

  1. löytyypäs täältäkin hauskoja vappukuvia!:) ilmapalloja eiii tajusin just että en koskaan hankkinut omaa vappupalloa vaikka se on vappuperinteisiin aina kuulunut! 😀 no, ensi vuonna:)

    Tykkää

  2. Mullakin oli varmaan ensimmäinen vappu ilman perinteistä vappupalloa:D Tosiaan, ensi vuonna sitten vaikka kaksin kappalein!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s