Ihan ensin alkuun teille vähän päivään piristystä: ainakin omaan päivääni se toi hyvää mieltä ja purskahdinkin nauruun keskellä Turun katuja! Oli ihan pakko pyytää kuvauslupa ja napsaista pari kuvaa:D
Turuussa koirillakin on kaikki paremmin.
Meidän Vilperikin tarvitsee ehdottomasti arskat!
Muistaakseni olen aika usein täällä blogin riveillä kehunut, millainen aamuvirkku olen: herääminen aamuisin ei tuota vaikeuksia. Tai ei ainakaan ennen ole tuottanut! Tätäkö tämä vanhuus on? Nimittäin, ettei jaksa aamuisin nousta sängystä ylös. No joo, eilen siihen saattoi vaikuttaa sekin, että kello oli soimassa varttia vaille viisi. Turun juna ei odota kuulkaas!
Väsynyt matkalainen. Usein niin sanotaan vasta reissun päätteeksi, mutta minä näytän jo junamatkan alkumetreillä kohtuullisen nuutuneelta, silmäpusseista nyt puhumattakaan… Kahvia naamariin (en oikeasti olisi vähän aikaa sitten uskonut, että minä ryystän kahvia väsymykseen) ja nokka kohti Turkua. Ostin varmuuden vuoksi junamatkalle ruotsinkielisen kirjan, En dag, että varmasti pärjään turistina i Åbo.
Niin en minä ihan pelkän huvin vuoksi Turkuun matkannut. Ensinnäkin menin äitini kartanlukijaksi, varmistamaan, ettei hän eksy matkalla asemalta esittämään ministeriön tervehdyksen johonkin työjuttuun. Reittihän oli tosiaan niinkin sokkeloinen kuin ”suoraan ja suoraan ja kadun yli vasemmalle”, heh. Itse kyllä lähdin sieltä aika pian kaupungille kiertelemään kauppoja, tähtäimessä YO-mekko! Vaan arvatkaa sainko siitäkin kehitettyä itselleni paniikin? Tälle jopa pystyn itsekin nauramaan.
Ei löytynyt mekkoa tusinakaupoista, eikä liiemmin Stockan merkkipuolelta. Eikä myöskään Turun pikkuputiikeista. Paitsi yhdestä. Muotikuusta. No jaa, olihan se ehkä vähän yliampuva, mutta ihana. Kauppaan se sai kuitenkin jäädä, koska äiti oli sitä mieltä, että reilu viisisataa on vähän liian paljon, vaikka kyseessä onkin ainoan tyttären yo-juhlat. Mutta aika pettynyt olen Turun kauppoihin: ihme mummomalleja tai trikoohärpäkkeitä. Ja yksi myyjä jopa kehtasi alkaa pelottelemaan, että kohta ei enää kokoja tai sen enempää mekkoja löydy mistään:( En ostanut hänen kaupastaan mitään en.
Pakollisia turistikuvia, vaikka en minä nyt enää mikään aito turisti ole Turussa. Voisi ajatella, että olen turkulainen. Ainakin melkein. Asuuhan isoveikka Turussa – ja vielä ihan keskustan tuntumassa.
Päivällä iski ihan tajuton nälkä, sillä oltiin äidin kanssa syöty aamupala kotona kello viisi ja sen jälkeen miniruisleivät ennen työjutun alkua. Stockmannilla oli tosi kiva ja viihtyisä Buffet-paikka, jossa sai itse koota salaatteja, tilata ihan lämmintäkin ruokaa tai herkutella toinen toistaan ihanammilla kakuilla ja leivoksilla. Ruokaili sujui hiljaisissa merkeissä. Kummallakin oli niin nälkä, heh. Helsinkiinkin samanlainen paikka, kiitos!
Kuuluukohan siihen vanhuuten sekin, ettei puolestaan iltaisin saa unta, vaikka kuinka väsyttäisi? Ajatukset sinkoilevat ja itse asiassa levottomat jalatkin samaa tahtia. Ehkä minä tästä piristyn viimeistään silloin, kun pääsen päivällä sovittelemaan yo-mekkoja. Tällä kertaa toivottavasti paremmalla onnella kuin eilen!
Aurinkoisia ajatuksia ja ilmaa (kuulostinpa ihan joltakin mummolta),
xx Elina
Ps. TÄNÄÄN SE ALKAA: LÄTKÄN EMEM-KISAT!!!
Elina Heidi Rinkeli 
Namnamnam mitä salaattia!
Marma voi tulla shoppausavuksi jos yo-mekkoa ei tänäänkään kotiudu 😉
ja jeee, meiän pitää koota kisastudio!!!
TykkääTykkää
Ei kotiutunut vielä, kun se jäi ompelijalle;D Mennään joku päivä johki salaatille, jos löytyis hyvä paikka vähä lähempää ku Turusta!
TykkääTykkää
Hesan stockallahan on myös tollainen salaattipaikka!
TykkääTykkää
Ai on!? Huippua! Miksi mä en ole ikinä tajunnut sitä:D
TykkääTykkää