Ilta ystävyydelle – ja päivänsankarille

Huhhei, tällä hetkellä on yllättävän virkeä fiilis ottaen huomioon, että ajeltiin eilen, tai oikeammin tänään, aamuyön pikkutunneilla kotiin auringon jo siintäessä taivaanrannassa. Juuri tuona hetkenä tuntui todella siltä, että minähän piru vie todella elän. En vain suorita elämää, vaan todella elän sitä. Tietysti olisin voinut olla kiltisti kotona nukkumassa varmistaen näin, että olen terässä heti aamusta: valmis lähtemään lenkille, siivoamaan, lenkittämään koiraa, elämään aikataulutetusti. Mutta suorittamisen sijaan aion tänään löysäillä koko päivän, antaa itseni vain olla, katsoa lätkää ja illalla lähteä juhlistamaan rakasta Kristaa 20v-synttärikemuihin part 2. Ennen sitä pitää vielä hiukan tankata Pepsi maxia (ihan siltä varalta, että silmäluomet alkavat painamaan).

Huomenna kolmen päivän juhlaputki jatkuu, tosin hieman erilaisissa (ja totta vie rauhallisemmissa) merkeissä: lähden serkkuni lapsen nimenantojuhliin iltapäivästä. Ja kukapa tietää, ehkä illalla on lähdettävä vielä torillekin riehumaan! Kieltämättä elämä on tuntunut lähipäivinä aikamoiselta juhlalta, mutta uskallan väittää, että olen sen ansainnut rankan kevään jälkeen:)

Uusi valkoinen, läpikuultava tunika/paituli pääsi eilen ensimmäistä kertaa testikäyttöön. Täytyy sanoa, että paras ostos vähään aikaan! Tykkään ihan hirveästi: ei purista tai ahdista mistään, keveä, helmikirjailua ja vaalea, eli toisin sanoen niin Elinaa. Valkoinen ei ehkä ole paras mahdollinen valinta baariin – varsinkin, kun minä satun olemaan kovin tarkka vaatteistani. Muutamat juomaroiskeet sain päälleni, mutta suurempia vahinkoja ei onneksi tapahtunut.

Tuli ihan kummallinen olo, kun tyttöjen kanssa istuttiin Kristan ja hänen poikaystävänsä kotona ennen juhlimaan lähtöä. Niin aikuinen olo. Siis en tarkoita sillä niinkään baarissa riekkumista, vaan nimenomaan sitä, että alamme jokainen pikkuhiljaa rakentamaan jo omaa elämäämme. Krista ja Juha muodostavat nyt oman pienen perheensä. Niin ihanaa ja jännittävää, mutta toisaalta myös ainakin minusta hiukan pelottavaa. Vuodet tuntuvat juoksevan nopeammin kuin olisi tarve!

Onni on hymy huulilla.

Onni on syvältä kumpuava aito nauru ja ilo.

Onni on yhteiset illat maailman ihanimpien naisten seurassa. Ja onnellisista hetkistä syntyvät muistot.

Onni on ystävien tuoma tuki ja turva. Ystäville annettu tuki ja turva.

Onni on omistaa näin ihanat ystävät<3

Ollaan ystäviä jookos,
niin kuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina.
Juodaan silloin tällöin kossua ja
annetaan murheille tossua.

6 vastausta artikkeliin “Ilta ystävyydelle – ja päivänsankarille”

Päädyinpä ihan sattumalta tänne siun blogiin, ja tää vaikuttaa tosi kivalta! 🙂 Itelläni on muuten tuo sama, että rakastan bilevaatteissakin tuollasta ”helppoutta” eli siis ettei ne purista mitään jne. Oon pukeutumisessani muutenkin tosi mukavuudenhaluinen, eli ehkä se sitten näkyy myös juhlavaatteissa 😀

TykkääTykkää

Vastaus

Hei kiva, että eksyit tänne!:) Ja juu bilevaatteiden pitää todellakin olla mukavia päällä, esimerkiksi tiukat farkut on ihan nounou, tulee vain maha kipeäksi:S

TykkääTykkää

Vastaus