Uncategorized

Aurinkoa ja ananaslimua

Ah, mikä olo! Hyvä aamiainen ja aamulenkki auringon paisteessa takana, ja nyt lötkötän sohvalla lasi ananaslimpparia kädessä. Jänskä ajatella, että toiset vasta heräilevät näihin aikoihin – tai vastaavasti pakertavat opiskeluiden parissa tai paiskivat töissä, heh. Kiva kuunnella tässä sivukorvalla aamuteeveetä, jossa paasataan terveellisestä ruokavaliosta ja näistä kesäkuntoon 2223 -dieteistä (varsinkin, kun tankkaa tässä samalla tätä lisäainelitkua). Ei aihetta pääse karkuun, vaikka kuinka yrittäisi. Ihan asiaahan Mikael Fogelholm puhuu, ei siinä mitään, tosin taitaa samalla myös nostattaa kuumia tunteita karppaajien keskuudessa, hah.

Virkeänä lenkille lähdössä. Siis katsokaa noita silmiä, hahaa:D Kuvissa näkyy hyvin, miten olen saanut saanut aurinkoa ja rusketus on kasvoilla ihan mukava. Kertaakaanhan en ole tarkoituksella aurinkoa ottamalla ottanut, vaan ihan huomaamattani olen päivettynyt. Itse asiassa luulen, että liikkeessä ruskettuu jopa paremmin kuin paikoillaan makaillessa. Lenkeillä minä olen tuon rusketuksen pääasiassa hankkinut. Muistelen, että olisin lehdestäkin joskus asiasta lukenut. Ai niin ja oma salainen aseeni on porkkana! Tai ainakin kovasti uskon, että ahkera porkkanan popsiminen on osa syy:D Todennäköisintähän kuitenkin on, että olen perinyt isin ja äidin hyvät ruskettumisgeenit (minkä sanan taas keksinkään haha).

Takapuoli on hiukan vielä kipeä eilisestä. No nyt kuulostaa jo oudolta, eikö? Mitä sitä sen enempää selittelemään: tuli taas todettua ihan käytännössä, että (este)ratsastus on taitolaji, ennen kaikkea siellä satulassa pysyminen, eikä sitä helpommaksi ainakaan tee kisatilanne. Kiitos Hilma-ponin, matka maahan ei kuitenkaan ollut pitkä, heh. No onnistuin sentään pysymään kolmen esteen verran selässä ja siitä maahan mätkähtämisestä nelosella syytän irronnutta jalustinta ja sarjaestettä.
Täytyy pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan töihinlähtöön. Tänään nimittäin alkaa harjoitteluvuorot. Saa nähdä, millaista tulee olemaan. Onneksi hankaliin asiakkaihin olen jätskikiskakesinä aikalailla jo tottunut. Silti hiukan jänskättää, mutta vain mukavasti.
❤ Elina 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s