Paljon on tapahtunut vuosien mittaan meidän perinteisellä minikesälomareissulla Turkuun, mutta vastaavaa emme ole kyllä äidin kanssa ennen kokeneet missään (onneksi!!) – eikä tainut olla hotellin henkilökuntakaan, hah. Nyt vähän naurattaa koko episodi, mutta sunnuntain vastaisena yönä olin itse enemmänkin shokissa kuin hymy huulilla.

Meidän hotellihuoneessa oli väliovi viereiseen huoneeseen, ilmeisesti siivousta helpottamaan. Tuon oven tietenkin kuuluisi olla takalukossa, ettei sitä saa auki kuin hotellin henkilökunta avaimilla. Olimme äidin kanssa hauskan kesäteatterin ja rentouttavan lukuhetken (suklaan ja hömppäpokkareiden kera ) jälkeen käyneet väsyneinä ja tyytyväisinä nukkumaan. Yhden aikaan yöllä havahduin siihen, kun äiti ponkaisee ylös sängystä ja huomaan itsekin vieraan ukon seisomassa sänkymme päädyssä. Siis ihan kuin jostain kauhuelokuvasta tai painajaisistani! En itse ihan oikeasti pystynyt muuta kuin istumaan liikkumattomana sängyllä. Onneksi äiti sai toimittua, nappasi puhelimen ja soitti alas respaan, josta hälytettiin liuta vartijoita hakemaan ukko pois vessastamme.

Voitte arvata, ettei uni kunnolla tullut enää loppuyönä. Havahduin jokaiseen pieneenkin rasahdukseen.

Tietysti saimme anteeksipyyntöryöpyn ja pahoittelut. Hotellin henkilökunta oli yhtä äimän käkenä kuin mekin. Luonnollisesti hotelliyö ei maksanut meille mitään ja saimme käyttää minibaaria hotellin piikkiin. Ei se kuitenkaan mielestäni korvaa sitä, mitä jouduimme kokemaan. Meidän onnemme, että tunkeutuja oli ”harmiton” juoppo, vanha ukko. Mieshän olisi ovinut olla vaikka hullu raiskaaja! Nyt odottelemme hotellin johdosta luvattua soittoa. Jos sitä ei kuulu, kirjoitan kyllä ihan omakätisesti napakan viestin ylemmälle taholle. Tai Iltikseen….haha.

Muuten reissu oli todella onnistunut: Housut pois oli hauska ja näyttelijät taitavia, kävimme ravintolassa syömässä ja herkuttelimme suklaalla. Shoppailtuakin tuli! Ostoksista lisää myöhemmin. Positiivista oli sekin, että VR takkusi vain toiseen suuntaan, kotimatkalla, haha.

Kirjoittelen tätä postausta muuten tällä hetkellä autossa matkalla töistä kotiin. Ajankäytön maksimointia, kun tunnit eivät tahdo vuorokaudessa riittää:D Niin ja selvennykseksi, että äiti on ratissa ja minä vain matkustajana!