Uncategorized

Rock of Ages

:3
Rakastuin jälleen kerran. Ja kun isken silmäni johonkin, valvon yöt miettien haaveideni kohdetta saamatta asiaa mielestäni. Kunnes rohkaistuin ja päätän tehdä palavalle tunteelle sisälläni jotain.

Ostamalla. Kuka väittikään, ettei rakkautta voi ostaa?  Sillä mitä muuta alla oleva kuva edustaa kuin roihuavaa rakkautta? Ehkä hiukan yksipuolista, mutta rakkautta kuitenkin. Haha. Kaksi kokonaista päivää mietin laukun ostoa, kun se viikonloppuna sattui silmääni lampsiessani päämäärättömästi kaupoilla. En tosin epäröinnyt hetkeäkään haluanko sen, vain pieni pihi sisälläni jarrutteli päätöstä. Onneksi keskiviikkona on palkkapäivä. Mutta eikö olekin ihana? 
Se ei ehkä ole ihan perinteisen elinamainen, mutta jokin laukussa kuitenkin viehätti ja viehättää edelleen. Niitit tuovat laukkuun särmää ja ovat laukun juju. Kuitenkin kokonaisuudessaan se on siro niiteistä huolimatta – eikä elinamaiseen tyyliinkään liian hurja tai liian rock, heh.

Päätin testikäyttää laukkua ensimmäistä kertaa sunnuntaina, kun lähdettiin Flamingoon juhlistamaan edellisessä postauksessa jo mainitsemiani Rosan kaksikymppisiä. Ei muuten ollut vitsi se sivistynyt juhlinta. Kävimme ensin syömässä italialaisessa Il Siciliano -ravintolassa. Kun kerran kunnon italialaiseen päästiin, niin totta kai kaikki tilasivat pastaa – minä mukaan lukien. Itse otin tomaattipastaa. Yksinkertaisuuteen kallistuminen pätee muussakin kuin vaatteissa. Yksinkertainen on kaunista ja maukasta. Loput kolme leidiä ottivat kaikki pinaattitortellineja. Ruoka oli todella herkullista ja palvelu hyvää. Näin asiakaspalvelutyötä itsekin tekevänä olen alkanut kiinnittämään asiakkaiden kohteluun erityistä huomiota. Oli ihana päästä hiukan hienompaan ravintolaan s-ketjun rossojen ja amarillojen sijaan (vaikka ei niissäkään valittamista ole, paitsi ehkä niissä Rosson lihapullissa…;D). Tyttöjen mahoihin mahtui vielä jälkkäriäkin, mutta itse päädyin vain kahviin: vatsa oli hieman yllättynyt annoksesta pitkän pastatauon jälkeen, joten ajattelin, että leffateatterissa on mukavampi istua ilman sen suurempia vatsakipuja.

Synttärisankari, joka tosin täyttää vasta viikon päästä oikeasti. Päätimme juhlistaa näin hieman etukäteen, kun kerrankin löytyi kaikille sopiva päivä. Kyllä työssä käyvillä aikuisilla on hankalaa tämä elämä:<

Vähän nuutuneet ilmeet johtuvat luultavasti kurnivista vatsoista. Ruokaa odotellessa:-)
Ilmeisesti hetki ennen kuin kaadoin pepe makeni Maijun syliin…
Varoitus: seuraa herkullisia kuvia. Saattaa aiheuttaa hallitsematonta kuolausta ja nälästä mouruavia vatsoja!

Elinan pastaa chilitomaattikastikkeella, tuoreella basilikalla ja parmesanilla. Yamii!

Marma valitsi jälkkäriksi pannacotan. Jälkiruoat olivat ihan uskomattoman herkullisen näköisiä ja hienosti koottu lautaselle. Harmitti, kun oma masu tuli pääruoasta jo niin täyteen, etten viitsinyt ottaa omaa jälkkäriannosta. Tosi kiva, kun tarjoilijakin näitä pöytään tuodessaan virnuili minulle ja kysyi, joko tulin katumapäälle, haha. Tyhmä, tyhmä vetämätön vatsa!!

Rosa ja Krista päätyivät tiramisuun. Oli kuulemma parasta tiramisua pitkään aikaan (kenties koskaan?). Näytti kyllä mehevältä, ei laisinkaan kuivakalta, kuten joskus laivan buffassa. 
Mahat täynnä suunnattiin sitten yläkertaan leffateatteriin. Olimme valinneet jo aiemmin leffaksi Rock of Agen, sillä arvelimme sen olevan sopiva synttärisankaria ajatellen. Ja kyllähän me Rosamme niin hyvin jo tunnemme, että valinta osui oikeaan. Rockmusikaali leffakankaalla oli kyllä hyvä omasta mielestänikin, varsinkin sen päästyä kunnolla vauhtiin. Ainoa häiritsevä tekijä, josta olimme yhtä mieltä, oli naispäähenkilöksi kirjoitettu ja valittu perusbimboblondi:D

Tarkoitushan ei ole kiinnittää huomiota pedikyyriä vailla oleviin jalkoihini, vaan kenkiin

En ollut tajunnutkaan, että ihan vahingossa asustukseni sopi mainiosti elokuvan ja samalla koko päivän rockteemaan. Niittejä kengissä, niittejä laukussa. Kohta tatuointi jalassa. Oh my, minähän alan koko ajan vain villimmäksi vanhetessani. Onko tämä nyt sitä kahdenkympin kriisiä? Haha.

Ihan mahtava päivä maailman parhaiden naisten kanssa. Meinasin kirjoittaa tyttöjen, mutta ei kai kaksikymppisiä ole soveliasta kutsua enää tytöiksi. Naisiahan me olemme (vaikka itse olenkin vielä 19;). Toisaalta, kyllä minä mieluummin olen tyttö kuin täti. Sitäkin kuulee töissä aika paljon:D
Hei, kuinka moni on nähnyt elokuvan Rock of Ages? Kuinka moni aikoo mennä katsomaan sen, edes Tom Cruisen takia? Itselleni Cruise on kyllä vähän liian tappi…

2 thoughts on “Rock of Ages

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s