Olen miettinyt tässä lähiaikoina painoa. Tai no fysiikan tunnit muistaen massa taitaa olla se oikea termi. Massa vaan kuulostaa jotenkin inhottavalta, oletpas sä massava (eli ronski, iso, jättis), haha. Oli mikä oli, mutta asia on kuitenkin pyörinyt mielessäni. Siis ihan terveellä tasolla. Itsehän en ole painoani reilu vuoteen enää seuraillut: se on mielestäni suoraan sanottuna turhaa. Seuraavassa omia mietteitäni miksi.

Ensinnäkin minä olen 170,5cm ja paras ystäväni on lähes saman pituinen. Toinen hyvä ystäväni on meitä melkein viisi senttiä pidempi. No, Santtu huitelee siellä parissa metrissä. Kuitenkin, kaikki me olemme eri pituisia. Aivan samalla tavoin kuin olemme myös aivan eri ruumiinrakenteisia. Esimerkiksi toinen isoveljeni on pitkä ja roteva luonnostaan, toinen taas on aina ollut lyhyeempi ja  pienikokoisempi, vaikkakin nykyisin hänkin aikamoinen kaappi saliharjoittelun tuloksena. On ihan luonnollista, että olemme eri pituisia ja erilaisia johtuen geeneistämme: toisilla on pitkä selkä, toisilla taas pitkät raajat, toisilla kopsahtelee pää tuon tuosta oven yläkarmeihin ja toiset joutuvat varvistamaan yltääkseen jääkaapin ylähyllylle. Olemme jokainen kehittyneet ja kasvaneet sellaisiksi kuin perimä on määrännyt. Koska meillä on geenien määräämä pituus, meillä on myös luontainen paino, jossa kehon on hyvä olla. Eihän kukaan taistele pituuskasvua vastaan, mittaa joka päivä pituuttaan ja ahdistu, jos aamupituus on enemmän kuin iltapituus (mikä muuten voi hyvinkin olla mahdollista). Miksi meidän siis tarvitsee kontrolloida niin paljon painoamme? Koska sen kontrollointi on mahdollista ja ainakin huomattavasta helpompaa kuin pituuden? Jokaisen keholla on oma luonnollinen painonsa, jossa sen on hyvä olla ja johon sillä on taipumus hakeutua. Ei kukaan terve lihoa tai laihdu hallitsemattomasti, jos syö monipuolisesti ja yleisterveellisesti, liikkuu ja elää normaalisti. Ihminen on loppujen lopuksi fysiikaltaan aika hienosti luotu kokonaisuus. Kehon balanssin voi tietenkin sotkeakin ihan konkreettisilla jutuilla, mutta myös henkisen puolen asioilla: roskaruoalla, syömättömyydellä, stressillä, ahdistuksella jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ja mitäpä muuta nykypäivän aivan liian yleisten syömishäiriöiden eri muodot ovat kuin juurikin taistelua kehon luonnolista toimintaa vastaan? Mielestäni ihmisten pitäisi enemmän luottaa omaan kehoonsa ja sen toimintoihin sekä viesteihin, eikä väen väkisin yrittää taistella sitä vastaan.

Toisekseen, mitä väliä joillakin vaa’an numeroilla on? Nehän ovat vain numeroita. Tiedän, kuulostaa ihan sairaan kliseiseltä, mutta mietipä asiaa ihan oikeasti kunnolla. Jos peilikuvaan on tyytyväinen ja olo omassa kehossa tuntuu hyvältä, mitä ihmeen väliä joillakin numeroilla on? Kyllähän sitä huomaa jo omassa olossaan ja jaksamisessa, jos paino jostain syystä laskee tai nousee liikaa. Sitä paitsi suolistossa olevan tavaran määrä (:D)  ja nestetasapainon vaihtelut voivat vaikuttaa jopa useita kiloja painoon ja aiheuttaa heilahteluja. Ja se kuuluisa lihasmassa. Kaikkihan nyt tietävät, että kaksi kokoa pienemmissä vaatteissa kulkeva timmi mimmi voi painaa numeroissa selvästi enemmän kuin lihakseton ja suurempi ystävänsä. Kyllä tavallaan ymmärrän joitakin selvästi ylipainoisia laihduttajia, jotka haluavat nähdä joitakin konkreettisiä tuloksia nopeasti säilyttääkseen motivaationsa ja siksi hyppäävät vaa’alla. Toisaalta luulen (koska minulla ei tähän hätään nyt mitään todistettua faktatietoa ole) myös, että kyllä se paino laihdutuksessakin hakeutuu omaan luonnolliseen painoonsa samaan tapaan kuin liiallisen laihdutuksen jälkeen painonnostoprojektissakin, jolloin vaa’an kyttäily on itse asiassa aivan turhaa. 

Itselläni oli pitkä vaihe, kun hyppäsin vaa’alla monta kertaa päivässä, mietin juomiani vesilaseja ja niiden vaikutusta vaa’an numeroihin, ahdistuin, jos muutosta oli edelliseen aamun pari sataa grammaa (hei haloo!!??) ja päivä oli automaattisesti tällöin pilalla. Tämän ja vaa’asta vieroituksen jälkeen seurasi vaihe, kun ummistin täysin silmäni numeroilta, en uskaltanut edes ajatella asiaa, eikä tullut kuuloonkaan, että olisin astunut varpaallanikaan vaa’alle. Tällä hetkellä tiedän senkin takia olevani jo terve, että pystyn menemään vaa’alle, jos tulee tarve, mutten syyttä suotta hyppää siinä pävittäin. En vieläkään mielelläni käy vaa’alla tai mieti painoani, sillä sairas kontrollin tarve nostaa päätään vielä helposti. Mutta eihän minulla olekaan syytä painon aktiiviseen seurantaan tai kontrollointiin, sillä luotan kehooni. Yleisterveellinen ruokavalio ja herkkupäivät, liikunta ja terve pääkoppa ovat ainoat asiat, mistä minun täytyy huolehtia:-)