Uncategorized

Hölläilyä (yöks, mikä sana, kuvaa kuitenkin osuvasti viime päiviä)

Ai miten niin väsynyt? Nukahdin eilen puoli kahdeksan aikaan illalla, vaikka ajatuksena olikin kerrankin ehtiä lukemaan ostamaani pokkaria. Toinen kerta sitten. Vajaa yhdentoista tunnin yöunet tekivät kyllä terää – en ollut tajunnutkaan, kuinka väsynyt olin. Tai no, kyllä vähän pohdin, onkohan univelkaa kertynyt snadisti, kun töihin kävellessäni ihan vain hiukan lepuutin silmiäni – siis sulkemalla ne, haha. Työn raskaan raataja.
Olen nyt nauttinut parista vapaapäivästä ja todellakin yrittänyt nauttia niistä. Työputki on vissiin jäänyt vähän päälle, sillä kumpanakin aamuna olen ollut valmiina syöksymään juna-asemalle. On muuten mahti fiilis, kun tajuaa, että hei koko päivälle ei ole kerrassaan mitään ohjelmaa. Eilen jo sitten kyllä valittelin tylsyyttäni puhelimessa…

Tosin olen minä pieniä juttuja saanut aikaiseksi nyt vapaallakin. Kävin mm. varaamassa sen tatutointiajan (!!!). Ihan sellainen pikkujuttu. Jonkun pitää varmaan tulla ihan oikeasti raahaamaan minut sinne maanantaina 13.8, sillä sain taistella tottelemattomien jalkojeni kanssa nyt jo mennessäni varaamaan vasta aikaa. Että sen verran jänskäsi, heh.

Santtu iloitsi, kun pääsi ilmaiseksi laitteisiin ja herkutteleeman softiksella. Oli sitten pakko huomauttaa, että minä ne ilmaisliput olen kyllä niska limassa ja rankalla työnteolla ansainnut, haha. Mikään ei ole ilmaista.
Niin ja tilasin itselleni K-plussa-kortinkin. Ja suunnittelin uuden puhelimen ostoa (mutten sentään vielä sännännyt kauppaan) ja tein vertailuja. Kävin myös lenkillä ja kuvittelin muutaman salikerran vaikuttaneen reisilihaksiin niin, että juoksu kulki lentäen. Ehdittiin me Santun kanssa Lintsillekin, kun en malttanut pysytellä työpaikalta poissa vapaapäivänäkään… No se oli kyllä vitsi.

Emme me loppujen lopuksi jaksaneet kovin monessa laitteessa riekkua: vuoristorata ja maailmanpyörä olivat tietenkin pakollisia – ja maisemajuna Santun mielestä, hehe. Tajusin muuten vasta, että nykyinen maailmanpyörähän on Rinkeli nimeltään, toisin sanoen blogini nimikkolaite;) Blogin Rinkeli on tosin maailmanpyörää huomattavasti vanhempi nimitys, kuta kuinkin kohta kaksikymmentä vuotta vanha.

Pitihän sitä vähän työkavereiden tuotoksia arvioida – taitaa muuten olla hiukan Spice Icen standardikokoa suurempia nuo dippisoftikset haha. Onneksi en ole saanut koulutusta Spice Ice -kopperoon, himoitsisin kuola valuen koko työvuoron asiakkaiden annoksia. Muuten se on jännä, miten kaiken maailman makkaraperunat (ranskalaiset eritoten), hodarit ja pitakebut ällöttää, eivätkä ole sen ensimmäisen päivän jälkeen houkuttaneet. Toivottavasti tämä työurani eri herkkupaikoissa ei tästä kovin paljon laajene tai en voi kohta syödä ulkona enää mitään. Lintsi-safkat ja Valion irtojäätelöt kun etovat jo.

Rinkeli Rinkelin kyydissä. Olen oikeasti aika jänishousu ja maailmanpyörässäkin jänkäsi ihan tarpeeksi. Siellä se pelko kohdistuu kuitenkin vähän eri asiaan kuin muissa kieputtimissa: pelkään aina, että juuri sen meidän korin tekniikka pettää ja se tipahtaa alas me mukanaan. Asiaa ei auta se, että näin vanhemmiten olen huomannut kuinka (äidiltä peritty) korkeanpaikankammo vahvistuu ja vahvistuu.

Vähän epäilen, että Santtu oli käynyt urkkimassa Natalian blogissa tämän poikaystävän tyyliä ja tilannut netistä uuden t-paidan isommalla kaula-aukolla, haha. Noei, vitsit vitseinä. Tosin se ei ole vitsi, että poikaystäväni taitaa olla parempi alennysmyyntishoppailija kuin minä. Siis neljälläkympillä Hilfigerin farkut! Ja lähti tuo paitakin useampaa kymppiä halvemmalla (G-Star Raw). Hienosti shopattu<3

Kesä-Helsinkiä (<3) vaihteeksi yläilmoista.

Piti ottaa vähän lepiä Lintsi-illan aikana. Suosittelen muuten ehdottomasti lähtemään Lintsille vasta illasta hurvittelemaan, jos huvipuistopäivä uupuu vielä tältä kesältä. Tunnelma Linnanmäellä on nimittäin aivan eriainen kuin päivällä lapsiperheiden hääriessä tuttipullojensa kanssa penkeillä. Lisäksi varsinkin nyt kesän kääntyessä jo syksyyn illasta alkaa jo hieman hämärtämään ja laitteiden valot luovat ihanaa tunnelmaa. Muutenkin illalla ihmiset ovat jotenkin rennompia – johtuneeko siitä, että kaikki rupeavat olemaan jo niin väsyjä, että juttua riittää ja kaikki alkaa menemään vähän yli:D Tiedättekö, vähän kuin sokerihumalassa (mikä sekin tietysti on mahdollista Lintsillä), haha.

Mielestäni oli ihanasti sanottu, kun Santtu kertoi, että parasta on nähdä minut hymyilemässä aidosti silmät loistaen:) Minusta itsestäni on puolestaan ihana huomata se, kuinka vapaudun päivä päivältä enemmän. Tällaista sen elämän kuuluu olla: elämistä täysin rinnoin! Vaikka vieläkään en kyllä tykkää tuosta hamsterihymystäni…
Sain Lintsi-tulijaisena Hello Kitty -mukin hehe:-))
Tänään aion ylittää itseni ja jaksaa vielä yhdeksän ja puoli tuntisen työpäivän jälkeen klo 22 lähteä juhlistamaan ystävääni Helsingin yöhön. Paha vain, että se Pepsi max -lakkoni alkoi jo. No jaa, Rosa  lupasi meille Pallokalat. Ehkä sen turvin sitten. Lauantait kaikille!:-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s