Toistankohan itseäni, jos kerron viimepäivien olleen yhtä hullunmyllyä: tavaroita on öö kolmessa osoitteessa (täällä vanhassa kodissa, äidin uudessa asunnossa ja Santulla), kohta neljässä, ja ne tavarat ovat aina kuitenkin väärässä paikassa, eli siellä missä niitä ei tarvitsisi. Lisäksi viikonlopun muuttorumba meni omalta osaltani ainakin hieman ohi. En pystynyt auttamaan juurikaan.

Koska niinhän siinä sitten kävi, että leikkurilla uudestaan muotoiltu peukaloni olisi pitänyt heti onnettomuuden jälkeen kursia kokoon, kuusi tuntia on kuulemma maksimi. No, meikätyttö marssi päivystykseen vasta seuraavana päivänä, jolloin operaatio oli enää mahdoton suorittaa; ihopala oli jo kuollut ja mustunut. Ja siis tuolla samalla sormellahan jatkoin perjantaina työpäivän loppuun ja ähersin vielä illalla salillakin. Eikä siinä vielä kaikki: tein ennätykseni jalkaprässissä sekä penkissä, jossa peukalo ei ole ihan sivuroolissa! Sellainen normaalia korkeampi kipukynnys taitaa olla minun juttuni, haha.

(No okei. Oli itku ja niiskutuskin osasyynä siihen, että en kyennyt paljon avustamaan huonekalujen raahaamisessa – kasvaneen haban ansiostahan se olisi muuten kyllä onnistunut…. Hiukan haikea olo piti minua vallassaan koko viikonlopun. Hei, tiedätte varmaan, kuinka paljon taukoamaton vollotus väsyttää?!)

 No niin hei, yritä nyt pysyä housuissasi, vaikka se lihapulla siinä haarukassa onkin…

Sunnuntaina pääsin miettimään jo omaa kotianikin, kun lähdettiin heittämään kierros Ikeassa. Toki sinne on tehtävä vielä toinen, ellei kolmaskin, reissu, kun huonekalujen osto tulee ajankohtaiseksi ensi viikonloppuna. Nyt katseltiin lähinnä valmiiksi vaihtoehtoja ja löysi Ikea-pussiin tiensä muutama pikkujuttu, kuten vaaterekki ja huivihenkari (minulle). Ne tärkeimmät ostokset aina ensin, muu voi odottaa, haha.

 Olenko ikinä maininnut rakastavani kippoja ja purnukoita, etenkin pieniä ja söpöjä sellaisia? Joka tapauksessa nytpähän tiedätte. Mieleni lepää, kun riisit, myslit ja makaronit ovat siististi ja selkeästi omissa purkeissaan. Inhoan puoliksi avattuja pusseja, jotka levähtelevät hyllyille, kun kaapista yrittää kaivaa jotakin. Siispä mukaan tarttui myös pussinsulkijaklipsejä;D Pienoinen perfektionisti taisi päästä jälleen valloilleen… Ikea on vaarallinen paikka.

Ikean lihapullista on puhuttu jo pitkään, joten käytiin tankkaamassa ennen shoppailukierrosta muutama pullanen: Santun vatsa olisi kuulemma vetänyt ihan keposasti vielä toiset kymmenen, äiti taas tuli liian täyteen kymmenestä kasalla muusia, joten hyvä, että itse valitsin viisi. Oli kyllä namnamia perunamuussin ja kastikkeen kera! Yksinkertaista ja tavallista ruokaa, mutta silti niin hyvää (vaikka eiväthän lihispullat vetäneet vertoja äidin pyörittelemille).

Miksi tuollaisia ruokakärryjä ei saa ostaa kotiin!? Ajatelkaa, miten kätevää olisi noilla kärryillä kuskata alkupala, pääruoka+jälkkäri olohuoneeseen ja lysähtää sohvalle mussuttamaan.

Eilen illalla työpäiväni jälkeen me innostuimme Santun kanssa ihan kunnolla: en tiennyt, että kodinkoneiden shoppailu voi olla niin kivaa! Vertailtiin hintoja, pohdittiin ja pähkäiltiin vielä vähän lisää. Lopputuloksena meillä on nyt omaan kotiimme jo Rosenlewin valkoinen mikroaaltouuni, Whirlpoolin päältä täytettävä pesukone 6kg täytöllä sekä maailman söpöin minipakastin<3 Vaaleanpunaiset silitysraudat, kahvinkeittimet ja hiustenkuivaimet sisälsivät kaikki nähtävästi jonkin värilisän, kun olivat sen verran hintavampia valkoisiin verrattuna, murr. Ihan tyhmää, sen pinkin jäätelökoneen olisin oikeasti halunnut!:(