Uncategorized

Onnellinen.

Jokunen postaus sitten aloittamani projektini myötä olen alkanut miettimään enemmän itseäni, toimintaani ja tuntemuksiani. Täytyy tosin myöntää, että kunnolla en toteutuksessa ole vielä päässyt vauhtiin, mutta kuten yleensä, loistavia havaintoja kyllä olen tehnyt ja uusia ideoita syntyy. 
Olen lähiaikoina opetellut kuuntelemaan paremmin omia tuntemuksiani ja sitä, mitä kehoni minulle pyrkii viestittämään. Pikemminkin voisin sanoa opetelleeni uudestaan tunnistamaan signaalit, opetellut olemaan tyrehdyttämättä niitä. Keho ja mieli toimivat tiiviisti yhdessä ja olen vahvasti sitä mieltä, että nykyihminen ei ole edes aivan täysin selvillä siitä, kuinka suuresti ajatus ja ihmismieli voivat vaikuttaa fyysiseen terveyteen ja kehon toimintaan. Itse asiassa olemme tutkineet Santun kanssa netistäkin artikkeleita kyseisestä aiheesta; toki monet jutut ja ihmisten ”kokemukset” ovat pelkkää huuhaata ja liirumlaarumia, ehkä pelkkää toiveajatteluakin, mutta osa on ihan järkeen käypää – jos ei faktaa, niin ajattelemisen arvoista ainakin. 

Kun minulla on hyvä olla itseni kanssa pystyn paremmin; 1) Pitämään yllä kirjoitusharrastustani niin päiväkirjamuodossa kuin muutenkin.
Kuten Little M kirjoittikin omassa blogissaan, mielestäni monet nyky-yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja ongelmat (laihuus, suorituskeskeisyys, yleistyvät burn outit etc.) henkivät juuri sitä, että emme kuuntele kehomme meille välittämiä viestejä, emme kuuntele itseämme. Jos esimerkiksi antaisimme periksi, kuuntelisimme ylirasittunutta ja stressaantunutta kehoamme ja toteaisimme, että nyt on työtahtia hidastettava, annettava itselle vapaa-aikaa ympärivuorokautisen pakertamisen sijaan, ei burnout-tapauksia varmasti syntyisi ainakaan samaan tahtiin kuin tällä hetkellä.

2) Rauhoittumaan taas lukuhetkiin ja jättämään jokasekuntisen sinkoilun hetkeksi;)
Olen varma, että onnellisuus on lähtöisin siitä, että osaamme kuunnella itseämme. Ja kun olemme onnellisia itsemme kanssa, levitämme sitä myös ympärillemme: pystymme olemaan esimerkkinä muille, keskittämään ajatuksemme oman itsemme ulkopuolelle, tekemään asioita toisten hyväksi – ja vain koska oma hommamme toimii. Masentunut ei kykene tai jaksa olemaan toisen masentuneen tukena, terve mieli taas jaksaa tsempata hieman maassa olevaa ja sitä rataa. Varmasti saitte ajatuksesta kiinni?

3) Nauramaan itselleni. Pitämään itsestäni.
Joka tapauksessa, pyrkimys onnellisuuteen ja eheään minään on tälläkin tytöllä täällä ruudun toisella puolella. Pienin askelin on hyvä edetä. Ja itse asiassa niiden pienimpien askeleiden huomaaminen on kaikkein parasta; eilen en mennyt lenkillä, koska jalat huusivat kirjaimellisesti apua työpäivän jälkeen, olen käynyt tutimaan kahtena viime päivänä klo 20.00 heti Salkkareiden jälkeen, koska on vain tuntunut siltä, en eilen stressannut töissä kiireestä ja päivän kulusta, vaan tein juttuja omaan tahtiini – ja kaikki sujuikin lopulta melkein paremmin kuin muina päivinä. Olen huomannut, että tietty löysäranteisuus varsinkin tällaiselle stressaaja- ja kontrollitypylle on tervettä; kyllä ne asiat lutviutuvat. Tietenkin tietyissä rajoissa, heh.

4) Hellimään itseäni – vaikkapa äidiltä saadulla hiusnaamiolla.
Tässä itsetutkiskelua viime aikoina tehneenä olen tullut tulokseen, jota ehkä on vaikea myöntää ja joka mitä luultavimmin on kovin monelle bloggaajallekin tuttua: vietän liian paljon aikaa tätä kirkasta näyttöä tuijotellen. Tilanne vain on luisunut siihen, että on helpompaa läsähtää rättipoikkiväsähtäneenä sängylle ja napata kone kuin kirja syliin. Olen havainnut, että tämä on johtanut selviin muutoksiin minussa: liika koneen ääreessä oleminen tekee minusta apaattisen, vähemmän luovan ja eläväisen. Se kuihduttaa värikästä ja vauhdikasta mielikuvitustani. Ja ennen kaikkea se riistää aikaa muulta ajattelulta.
5) Ymmärtämään miesten ajatusta salaatista:D
Olenkin tehnyt päätöksen koneajoista. Tästä eteenpäin sovin itseni kanssa hetket, kun saan jakaa ajatuksiani kanssanne täällä blogeissa ja surffailla muiden kirjoituksia lukien, mutta muuten aion sisällyttää vapaa-aikaani jälleen muutakin aktiviteettia (urheilun lisäksi), kuten lukemista, jota olen kaivannut aivan hirveästi, päiväkirjan kirjoittelua, Santun kanssa köllöttelyä ja itseni hoitamista erilaisten purkkien ja purnukoiden avustamana, heh. Niin ja meditointi meidän piti herätellä Santun kanssa taas henkiin. Ehkä tämä taas on pieni askel kohti eheää minää🙂
Nyt suunnittelemaan viimeisiä silauksia inkkaripukuuni! Kiva lauantai tiedossa, toivottavasti teilläkin!:)

2 thoughts on “Onnellinen.

  1. Voi ei, ihana kuulla! Tuntuu vieläkin jotenkin niin ihmeelliseltä, että joku ihan oikeasti lukee sepustuksiani:D Mä vaan tykkään niin tehdä tätä blogia:)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s