Uncategorized

Sunnuntaisalia.

Kädet tärisevät. Jalat lyövät loukkua. Nauramisesta ei tule mitään. Nälkä on valtava. Kaiken lisäksi nyt alkoi paasto.
Mutta älkää peljästykö,
en ole alkanut muslimiksi. Enkä sen enempää nälkäkuurille. Tulin vain juuri salilta pusertamasta ja se tuntuu mukavasti lihaksissa. Siis ihan oikeasti mukavasti. Tiedättekö sen olon, kun tuntuu aivan kuin lihaksia kutittaisi kovan sarjan jälkeen? Siis sen tunteen, joka tulee rutistettuasi viimeisillä voimillasi sarjan viimeiset toistot. Vatsalihakseni ovat juurikin tällä hetkellä kuvailemassani tilassa. Eivätkä kädetkään kaukana ole. 
Kun otetaan huomioon, että lähtötilanne oli zero, voidaan todeta tehneeni jotakin oikein – siitä huolimatta, että aika säälittävältä vielä näyttää, heh. Kehityksen huomaan kuitenkin painoissa: suurempia kohti mennään koko ajan!

Nyt alkaa toinen urakka, nimittäin syöminen. Eilen kahdeksan tuntia syömättä työkiireiden vuoksi otti koville ja halleluja kun olin kiukkuinen kotiin päästessäni: nälkä oli waltava ja verensokerit vähintäänkin Mariaanien haudassa. Vatsa ei vain vetänyt yhdeltä istumalta hurjan kulutukseni verran muonaa, joten nälkä on seurannut minua tämän päivän puolelle. Onneksi tuota vajetta korjasi hieman eilen illalla töiden pikkujouluissa tarjoillut patongit, juustot, viinirypäleet ja voileipäkeksit, heh.
Sen lisäksi, että painojen nostelusta tulee hyvä olo ja mielestäni on kivaa käydä kiusaamassa lihaksia, salitreenauksella on minulle syvällisempääkin merkitystä. Olen saanut tarpeekseni sairauden jättämästä heiveröisestä olosta. Olen kyllästynyt olemaan pieni ja voimaton – fyysisesti, mutta myös henkisestikin. Miksi? Koska oikea Elina on pienestä asti ollut vahva kaikin tavoin: määrätietoinen, voimakastahtoinen, energinen, itsenäinen. Elinan hiukset ovat aina olleet pitkät ja vahvat. Elina ei ole ulkoisesti ikinä ollut pelkkä rimpula, vaan urheilullinen, vankka ja vahva. Elina on aina halunnut tehdä kaiken itse, halunnut olla riippumaton muista. Sairauden myötä kaikki tämä katosi, toisin sanoen oikea Elina upposi jonnekin syvälle. Salitreenaus symboloi jollain tapaa vanhaa Elinaa, jonka haluan taas tavoittaa  – ihan kaikella tapaa. Yksi pala tästä oikeasta Elinasta onkin kiistämättä vahvuus.
Ai, mikäs tämä alussa mainitsemani paasto sitten on? Se on sellainen vähän erilainen paasto kuin Ramadan. Se liittyy uhkaavasti tyhjenevään tiliin ja elämäntapashoppailuun. Olen säästökuurilla. Vaateostokset ovat kiellettyjä. Samoin kuin muukin sellainen, joka ei ole aivan välttämätöntä, kuten ruoka (ja vessapaperi). Ja paasto kestää ainakin seuraavaan palkkapäivään asti. Joka muuten koittaa ensiviikolla. Hahaa:3

Maailman suloisin hauvavauva heti Vilin jälkeen<3

2 thoughts on “Sunnuntaisalia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s