Itsetutkiskelu on hyödyllistä. Se on oiva tapa oppia itsestä uutta, jotain tiedostamatonta, sellaista, mitä ei välttämättä tule ajatelleeksi tai edes huomaa. Itsestään hyvin tietoinenkin ihminen voi löytää uusia ulottuvuuksia minästään, jolloin elämään aukeaa ennen kokemattomia, kenties houkuttelevia polkuja. Toisaalta ihminen voi oppia tiedostamaan esimerkiksi käyttäytymisessään tai reagointitavassaan seikkoja, joita haluaa kehittää – tai joita muut kanssaihmiset haluaisivat hänen kehittävän. Kun tuntee itsensä, tietää, millainen oikeasti on, on sinut itsensä kanssa, on elämä kaikin tavoin mielekkäämpää: terve varmuus itsestä ja oman arvon tunteminen, kyky myöntää omat virheet ja tiedostaa heikot kohtansa, mutta myös ottaa kehut vastaan ja uskaltaa kertoa ääneen olevansa hyvä jossakin asiassa, oman identiteetin tiedostaminen ja sen hyväksyminenkin luovat rauhaa ja levollisuutta myös itsesi ulkopuolelle. Tunnet olevasi kokonainen. Kykenet siirtämään ajatuksesi ja keskittymisesi muihin asioihisi kuin itseesi, toisiin ihmisiin. Kuuntelemaan heitä. Ehkä auttamaankin. Kykenet olemaan toisista rehellisesti välittävä ja toisia rakastava henkilö. Jos vain haluat.
 |
| Jääkaapin oveen oli ilmestynyt eräs aamu muistilappu elämää varten<3 |
Lähivuosina olen keskittänyt ajatukseni itseeni – se on ollut välttämätöntä tervehtymisen vuoksi. Kuluneena vuotena, etenkin lähikuukausina, olen yhä edelleen miettinyt paljon itseäni. Tosin aivan toisella tapaa. Millainen oikeasti olen? Kuka on Elina? Miksi suhtaudun toisiin asioihin näin ja toisiin niin? Kuinka voisin kehittää itseäni? Korjata epäkohtia itsessäni? Olisiko minun aika päivittää käsitystäni itsestäni? Rakentaa ehjää minäkuvaa? Tämä kaikki itse asiassa kuitenkin täysin sama tavoite mielessäni: kokonainen Elina. Toivon pääseväni pian askeleen eteenpäin: keskittämään ajatuksiani yhä enemmän toisiin ihmisiin. Itseäni en kuitenkaan aio enää ikinä unohtaa.
Olen törmännyt itsessäni ristiriitoihin. Ne ovat saaneet minut hämmennyksen valtaan. Olen todenteolla joutunut pohtimaan, mikä on minua itseäni ja mikä jonkin ulkopuolisen aikaansaamaa. Olen huomannut työelämään siirtyessäni käyttäytyväni siinä maailmassa kuin typerän lauhkea lammas: jootottakaijuuvoinaivanhetinytteensen. Toisaalta taas tiedän olevani temperamenttinen, herkästi syttyvä, toisinaan ehkä räjähtävä, selkeän mielipiteen oikeastaan aikalailla kaikkeen omaava kyseenalaistaja. Ihan positiivisessa hengessä. Kotiväki varmasti kaiken tämän vahvistaa. En kuitenkaan koe vetäväni mitään roolia töissä. Tunnen olevani oma itseni. Mitä ihmettä? Samalla tavoin tunnen järkevän Elinan, tytön, joka ajattelee käytännöllisesti, osaa organisoida asioita, tietää elämän realiteetit, tukeutuu tosiasioihin, jopa tarvitsee niitä pysyäkseen järjissä. Vastaavasti taas tiedostan myös sen osan itsestäni, joka elää tunteella, ajattelee tunteella, kiivastuu tunneryöpyn vallassa, suree saman vyöryn alla, iloitsee ja nauraa täydellä tunteella, tekee päätöksiä ja pohtii asioita tunteiden ohjaamana. En vain yksinkertaisesti pysy perässä. Voiko ihminen tosiaan olla tällä tapaa näin moniulotteinen? Voivatko nuo kaikki ominaisuudet todella olla osa todellista, aitoa ja rehellistä Elinaa?
Tuntuu, kuin vähä vähältä pikkuruiset lukot naksahtelisivat auki. Alan ymmärtämään, mikä juju tässä elämässä on. Alan saamaan räpylöilläni otetta siitä, kuitenkin vielä varovaisesti tunnustellen. Ja arvatkaa, mikä tässä kaikessa on huvittavinta?
Ei tämä elämä oikeastaan niin monimutkaista olekaan. Ihan helppoa, kun vain ensin käsittää pelisäännöt.
Sen lisäksi, että olen opetellut sääntöjä itseni kautta, tutustunut ensin itseeni, olen myös ollut todella onnekas. Olen saanut ympärilleni aivan mahtavia ihmisiä: perheen lisäksi kultaakin kalliimpia ystäviä. Heistä olen koettanut imeä itseeni arvostamania piirteitä. Eräs ystäväni lähtee ensi keväänä kolmeksi viikoksi Keniaan vapaaehtoistyöntekijäksi. Voitteko kuvitella? Auttamaan kenialaisia lapsia, opettamaan heille englantia, tekemään kunnostustöitä kylässä. Kuullessani asiasta menin aivan sanattomaksi. Täydellinen esikuva minulle rohkeudesta, unelmien toteuttamisesta, täydellä sydämellä elämisestä.
Kauneus ei tosiaan ole katsojan silmissä. Tai ehkä sielläkin, mutta paremminkin se on ihmisen mielessä. Tietynlainen aitous, ajatus elämästä, luonne, persoona ja suhtautumistapa toisiin tekevät henkilöstä sädehtivän. Kauneus on ihmisen sisällä. Ei niinkään ulkokuoressa.
Ps. Asia, joka ei millään tavoin liity tähän kyseiseen tekstiin, mutta joka kuitenkin vaivaa minua ja muutamaa teistäkin: miksi ihmeessä blogini ei näy oikein bloggerin syötteessä. Uudet tekstit eivät päivity ja vanha nimikin näkyy yhä? Olen kahlannut koko bloggerin läpi tuhanteen kertaan, mutten keksi, missä vika. Help, anyone? 😦
Elina Heidi Rinkeli 
No nyt näkyy! Äsken ilmestyi noin kaksikymmentä tuoreinta tekstiä putkeen bloggerin syötteeseen, ikäänkuin olisit ne juuri kaikki kirjoittanut. :O Joskos se siitä!
TykkääTykkää
Oijoi, painoin jotain nappulaa, mutten muista enää mitä, heh. Katsellaan!:~)
TykkääTykkää
Ei tosiaan oo blogger ilmottanu sun postauksista, oon eläny luulossa että et vaan oo kirjotellut pitkään aikaan 😦 Nyt ne sitten tuli yhtäkkiä kaikki kerralla! : D
TykkääTykkää
Joo, nyt näkyy kaikki kirjotukset mullakin, heh 😀 Ihana postaus taas ja sulla on iiihanat hiukset!
TykkääTykkää
mullakin näkyy nyt sun kirjoitukset, ennen ei ole tulleet ! jes :)<3
TykkääTykkää
mitä pyykinpesuainetta teil käytetään?
TykkääTykkää
Hehe, no joo. Toivotaan, että nyt toimisi 😀
TykkääTykkää
Jeejee, toivotaan, että näkyy tulevatkin 😀 Ja voi kiitos ❤
TykkääTykkää
Jesjes<3:)
TykkääTykkää
sun tekstit on aina niin mahtavia, saa paljon ajatuksia päähän 🙂
TykkääTykkää
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
TykkääTykkää
Voi, ihana Jenni:)<3
TykkääTykkää