Uncategorized

Rinkelin tulevaisuus

Uusi vuosi, joten uudet kujeet. Näinköhän?
Koko viime vuoden, varsinkin loppupuoliskon, kirjoittelin sormet sauhuten itseni löytämisestä ja sen tuomasta huippufiiliksestä. Ehkä toisinaan vähän liikaakin – ei itseni, vaan teidän lukijoiden näkökulmasta. Heh. Mutta olin innoissani. Ihan hurjasti. Onhan se aika ihanaa saada lähestulkoon vanha Elina takaisin. Sitä paitsi olen lähtenyt tähän koko bloggailutouhuun alunalkaenkin vain yksi periaate mielessäni: kirjoitan pääasiassa itselleni. En tavoittele huippusuosittua sivustoa ja tuhatpäistä lukijakuntaa – vaikkakin olen otettu jokaikisestä uudesta seuraajasta. Periaatteeni alle linkittyy asioita: kirjoitan juuri niistä aiheista kuin itse haluan, minä vedän itse rajanviivan lähestyttäessä liian henkilökohtaisia asioita, minä määrään kirjoitustahdin. Luulisin, että listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Lopuksi kuitenkin törmättäisiin yhteen ja samaan päätepisteeseen: teihin lukijoihin. Viime vuoden aikana huomasin, kuinka paljon mielekkäämpää on kirjoitella, kun joku ihan oikeasti lukee rustailujani. Olen lähestulkoon liikuttunut, kun joku kertoo samaistuneensa tekstiini. Tekisi mieli rutistaa häntä. Ja tietenkin väistämättä minut valtaa tunne, että haluan tarjota teille lukijoille mielekästä luettavaa. Tässä kohtaa huomaan kuitenkin keikkuvani asettamani pääperiaatteen rajamailla: blogi ei ole enää vain itseäni varten.
Tuntuu, kuin minun olisi aika löytää itseni myös bloggaajana. Olen viime päivät ajatellut paljon näitä asioita – luultavasti juurikin täysin blogittoman loman jälkimaininkien vuoksi. Vai sittenkin ansioista?
Viime syksynä ja alkutalvesta kirjoittelin paljon pohdiskelevia tekstejä. Sain niistä kiitosta kommenttejen ja uusien lukijoiden muodossa. Olin iloinen ja onnellinen, otettu. Kuitenkin tunsin, kuinka paineet alkoivat kasaantumaan hartioilleni. Suorastaan jysähtivät. Niin tietenkin ihan itse luomani. Ei se kissa karvoistaan nähtävästi pääse koskaan eroon (vaikka poskien ja masumakkaroiden kokoa voikin venkslata). Kepeät aiheet ja tavalliset arkipostaukset jäivät taka-alalle pikkuhiljaa. Tunsin, että minun on annettava teille hepsankeikkakirjoitusten sijasta  koko ajan vain syvällisempää ja oivaltavampaa. Älkää käsittäkö väärin, nautin jokaikisen tekstin kirjoittamisesta: tuntui kuin olisin joka kerta vajonnut sanoinkuvailemattomaan, euforiseen tilaan. Itse asiassa näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, kuin koko viime syksy ja alkutalvi olisivat kuluneet tuossa samaisessa tilassa – osaksi järkyttävän kiireen vuoksi yksityisessä elämässäni. Kuitenkin voin kertoa, että juuri tällaisten pohdiskelevien tekstien kirjoittaminen on rankkaa. Todella rankkaa. Suorastaan uuvuttavaa. Olin usein aamuyhdeksältä melkein valmis painelemaan jälleen sänkyyn nukkumaan, kun olin vuodattanut heti aamutuimaan sisältäni kaikki senhetkiset ajatukseni. 
Kaiken tämän vuoksi kynnys kirjautua bloggeriin ja painaa uusi teksti -nappulaa on lomani jälkeen kohonnut ennennäkemättömän korkealle. Uskon, että monet muutkin bloggajat ovat kokeneet samantapaisia tuntemuksia jossain vaiheessa mahtavaa bloggailu-uraansa, heh. Itse kuitenkin olin ajautumassa jo loppulliseen pisteeseen: olin melkein valmis laittamaan pillit pussiin. Sittemmin aloin miettimään, voisiko suhdettani (ja suhtautumistani) blogiin pelastaa mikään. Kenties elvyttää jollain tapaa. Tiedättekö, onhan niitä olemassa aviopareillekin kaikenmaailman terapioita. Blogiterapiaa? Hahaa! Siinä se. Minun on (tässäkin asiassa!) vain löydettävä oma polkuni kulkea. Ja toivottava, että joku toinenkin haluaa liittyä kanssani matkalle – jota minä siis johdan (pieni itsekkyys on välttämätöntä, sen olen ainakin oivaltanut).
On niin paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa ja niin erityyppisiä tekstejä, joita haluaisin rustata. Aina ei jaksa vuodattaa kirjaimellisesti koko sisustaan, toisinaan mieleni tekee vain lörpötellä mukavasti menneestä arkipäivästä. Toisaalta on päiviä, jolloin seilaan syvällä omissa mietteissäni ja tuolloin tunnen suorastaan pakottavaa tarvetta kirjoittaa mietteet ulos. Aion lisäksi kirjoittaa juuri silloin, kuin minusta siltä tuntuu. Jätän totaalisesti blogistressin. Uskon sen helpottavan ja tuovan vain pelkkää hyvää – itselleni ja lukijoille. 🙂

                   #1Höpsöt, hassut asiat niin arjessa kuin juhlassa. #2 Pohdiskelevat, syvällisemmät aiheet

#3 Terveys ja ruoka.

#4 Tyttöjen jutut, vaatteet, shoppailu.  #5 Liikunta.
  #6 Tulevaisuus, tavoitteet.

Kun en minä ole oikeasti kovin vakava ihminen. En todellakaan sellainen juro, nurkassa kyhjöttäjä ja siellä pääparkaansa synnyillä syvillä rääkkäävä. Paitsi huonoina päivinä ehkä. Pohdiskelen paljon, mutta kokonaisvaltaisesti olen mielestäni aika säpäkkä ja eloisa – hyvässä ja pahassa. Heh.

Mitä mieltä olette? Thumbs up or down? 🙂

6 thoughts on “Rinkelin tulevaisuus

  1. No, täytyy taas samaistua. 🙂 Tiedän sen paineen, kun on ottanut blogilleen tietynlaisen suunnaan. Itselläni kävi niin ensimmäisen blogini kanssa. Ensimmäinen teksti määräsi tyylin ja sinne piti aina kirjoittaa hienosti. Jouduin aina vetäytymään kirjoittamaan, tekstistä piti tulla tunteikasta ja kuvailevaa. Tämän vuoksi jäi lopulta paljon kirjoittamatta, koska kaikista aiheista ei yksinkertaisesti saanut aikaiseksi sellaista tekstiä. Jossain vaiheessa huomasi aina, että taas on kuukausi mennyt ja jotain olisi varmaan pakko kirjoittaa.. Hirveitä paineita. 🙂

    Täällä kannatetaan ehdottomasti sitä suuntaa, minkä itse tahdot ottaa ja luetaan tekstit aina yhtä suurella innolla! 🙂

    Tykkää

  2. Thumbs up! 🙂
    Musta sellaset syvällisemmät tekstit on sillon tällöin kivoja, mutta mut tekee erityisen iloseks se, että saan lukea sun perusarjesta ja elämästä. Musta on ihana lukea kuinka puksuttelet elämässäs eteenpäin ja arvostat pieniä hyviä asioita + nähdä kuvia joista välittyy eri tunnetiloja 🙂 Mulla on anoreksia ja ihastuin sun blogissa siihen, miten annat toivoa paremmasta ja normaalimmasta elämästä.
    Ja itse ainakin oon sen tyyppinen lukija, että aina ei jaksa niin hirveän syvällisestä syttyäkkään. Mielummin lukee sit vaikka siitä, kuinka ruoka paloi pohjaan ja roskapussi levis rappuun. 😀 Tai vaikka, että ”tänään oli hyvä päivä, koska nyt vaan tuntuu siltä” ❤

    Tykkää

  3. Ite kävin oman blogikriisini viime syksynä ja pääsin siitä yli konkreettisilla muutoksilla:muutin ulkoasun ja blogin nimen.tismalleen samat asiat pyörivät silloin mielessäni ja lisäksi halusin jollain tavalla enemmän yksityisyyttä ja rajata enemmän mitä kirjoitan.pidin taukoa ja pääsin lopputulokseen ja sen jälkeen suhde bloggaukseen on ollut tasapainoinen ja ”terve”.

    Tykkään sun pohdiskelevista teksteistä mutt jollain tapaa kaipaan väliin sitä kevyempääkin,eli rohkeasti vaan höpöttämään 😉 tiiän hyvin miten raskasta pohdiskelevien tekstien kirjoittaminen on ja oonkin miettinyt miten jaksat!! Eli tsemppiä elina ja tee tästä blogista just omaslainen,ei me lukijat ooteta sulta mitään tiettyä!:) oot ihana!

    Tykkää

  4. No juuri tätä tarkoitin!
    Mutta nyt tosiaan ne paineet romukoppaan. Itse asiassa en tiedä tarvitseeko edes mitään tiettyä suuntaa ottaa (paitsi ehkä se paineettomuus), kunhan kirjoittelen siitä, mikä tuntuu juuri sinä hetkenä parhaimmalta:-)

    Tykkää

  5. Jeejee!
    Hei, kiva saada tällaistakin palautetta välillä, koska tykkään ihan oikeasti kirjoitella myös ihan tavallisen arjen asioistakin: treenailusta, ruoasta ja muista jutuista:-) Ja itse asiassa nyt, kun mietin itseäni lukijana, tykkään minäkin eniten juuri ihmisten tavallisesta elämästä kertovista postauksista.

    Tykkää

  6. Hehe, todellakin tasapainoista ja tervettä suhtautumista blogiin tavoittelen minäkin! Syvällisten tekstien kirjoittelu on tosiaan hyvin raskasta, mutta niiden lukeminenkin ainakin jollain tavoin on kyllä varmasti myös raskasta. En ole tullut ajatelleeksi aiemmin.

    Itse olet!:')

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s