Nykyisin arkeni on kiireen täyttämää. Ainakin työpäivinä. No jaa, aika vikkelästi vapaat päivätkin hujahtavat. Touhutessa. Arjen ihan tavalliset askareet ja oman talouden pyörittäminen syövät aikaa hurjan paljon. Enemmän kuin kuvittelin. Pesukonetta ei kannata pyörittää tyhjänä. Se täytyy ensin täyttää. Sitä ennen on lajiteltava pyykit värien mukaan kasoihin. Ja muistettava ostaa pesuainetta. Pyykit on ripustettava kuivumaan ja kuivat on viikattava kaappiin. Jotkut silitettäväkin. Ainoastaan pesukoneen täyttäminen ei riitä, vaan on pidettävä huoli jääkaapin ja leipäkorin sisällöistä. Imurinkin pölypusseja on täytettävä säännöllisin väliajoin, roskapusseista nyt puhumattakaan. Astiakaapissakin pitäisi yrittää pitää edes muutamia puhtaita laseja, tiskipöytä on usein aivan liian täynnä. Kaikki tämä tietenkin töiden jälkeen (vaihtoehtoisesti niinä vapaapäivinä), kun on muutenkin tiskannut, luutunnut lattioita ja vääntänyt salaatteja sämpylöineen koko päivän.
Niin, vieläkö pitäisi ehtiä, tai ylipäätään jaksaa, tehdä muuta kuin rojahtaa sängylle nukkumaan? Entäs se seuraavan päivän työeväiden suunnittelu tai päivällisen kokkailu? Jopa hiustenpesun mahduttaminen johonkin väliin on toisinaan haastavaa.
Arjen pikkuniksejä tarvitaan.
Ei niitä kananmunia tarvitse joka aamu keittää ja menettää hermoja liian hitaasti lämpenevän keitinveden kanssa. Keittää kerralla isomman erän ja nappaa aamulla jääkaapista valmiin munan.
Hiusten kuivailuun tuhraantuu arvokasta aikaa. Saman asian ajaa auton täydelle teholle väännetty puhallus. Märkä pehko kuivuu kätevästi huristellessa töihin. Ja kuohkea tukka on taattu.
Einekset ovat joskus sallittuja – jos ne vaan suinkin saa kurkusta alas. Ei aina tarvitse olla ruokanatsi. Varsinkaan silloin, kun on kiire ja väsynyt. Ja miksi turhaan tuhlaamaan ja kerryttämään tiskivuorta lisää likaisilla astioilla, kun mikrolitkut ja -laatikot voi syödä suoraan niiden omasta pakkauksesta. Skyr-rahkakin on kätevä mukana tulevan muovilusikan vuoksi. Oikeasti, minusta on tullut pihi puhtaiden astioiden suhteen!
Entä jos ei jaksa käydä edes lähikaupasta nappaamassa sitä pinaattikeittoa? Silloin ei takuulla jaksa kyllä alkaa kokkailemaankaan mitään. Kuulostaa laiskalta tai superväsyneeltä ihmiseltä. Joskus aamulenkin ja työpäivän jälkeen jalkani yksinkertaisesti sanovat itsensä irti, eivät suostu minkäänlaisiin ylimääräisiin kiekuroihin, vaan kykenevät vain kaasuttamaan suoraa tietä kotiin. Ja vatsa murisee kiukkuisena. Tällaisia ristiriitaisia tilanteita varten on hyvä olla kaapissa aina varalta aineksia hätäsörsseleihin. Kaurahiutaleet, pakastevihannekset, kalkkunanakit, tonnikala, kananmunat ja raejuusto kuuluvat omiini. Unohtamatta tietenkään ketsuppia. Sillä saa nimittäin huuhdottua kaiken alas vieläpä ilman ruttuista naamaa. Hehe.
Kannattaa myös ostaa uusi puhelin ja olla perehtymättä (kiireen vuoksi:D) sen toimintoihin sen tarkemmin. Saattaa nimittäin olla niin, ettet löydä toimintoa ”torkuta” tai ”jatka uniasi hälytyksestä huolimatta”. Herääminen vaille viisi aamulla on huomattavasti helpompaa!
Tai sitten kannattaa opetella syömään aamupalaa. Minulla ainakin jumalaton nälkä ja kurniva vatsa aamuisin toimivat porkkanana nousta ylös. Ruoka ajaa unen edelle, haha.
Vai aamupuuron keittäminen vie liiaksi aikaa? En usko! Annospussipuurot ovat käteviä: kiehauta vain vesi ja kaada se kulhoon, johon tyhjennät pussin hiutaleet. Keso- tai kasa raejuustoa proteiinin lähteeksi ja ääntä kohti. Pelkkä tekosyy on sekin, että veden keittäminen on liian haastavaa aamu-unisena, sillä mikropuuro on pussipuuroakin kätevämpi ja nopeampi.
Jos aamu ei lähde hyvin ja napakasti käyntiin, koko päivä kuluu usein kuin unessa. Ainakin omalla kohdallani. Olen verkkainen ja kärttyinen. Mikään ei onnistu ja kallisarvoista aikaa kuluu ongelmien setvimiseen. Toiset ratkaisevat tämän ongelman aamukahvin kofeiinilla (tai Pepsi Maxilla, toimii aivan yhtä hyvin), mutta minä suosittelen aamulenkkiä. Kello puoli yhdeksän tuntuu jo puolelta päivältä, kun olet käynyt seitsemän aikaan hölkyttelemässä kirpsakassa pakkasessa!
Minä käyn aina edellisenä iltana läpi päässäni seuraavan päivän ja sunnuntaina usein alkavan viikon kokonaisuudessaan. Aikataulutan ja mahdutan salitreenit sekä muut pakolliset työaikojen määräämiin raameihin. Samalla myös valmistaudun henkisesti jollain tapaa tulevaan: tiedän, mitä on tulossa, eikä yllätyksiä pääse syntymään. Ei sillä, ettenkö yllätysistä pitäisi, mutta ikävistä sellaisista minulla on tapana hermostua vähän liikaakin. Ylireagoinniksikin joku voisi sitä kutsua.
Ja se priorisointi. Johtajien ja yliukkojen lempisana, mutta valitettavan pakollinen (ja hyödyllinen) myös minun arjessani. Kaikkiin elämän osa-alueihin ei vain ehdi panostaa sataprosenttisesti. Senpä vuoksi Santtu, ystävät ja urheilu kiilaavat selkeästi siivoamisen ja tiskivuorten edelle. Niin ja tietysti myös äiti.
Toiset vannovat tekoripsien ja -hiusten, tatuoitujen kulmakarvojen ja solariuminrusketuksen nimeen. Ihan vain sen vuoksi, että arkiaamut ovat kuulemma huomattavasti helpompia kaunistautumisen suhteen. Itse olen ratkaissut ongelman taas paljon yksinkertaisemmin (ja halvemmin): sipaisen hiukan ripsiväriä, peitän ehkä tummia silmänalusia muutamalla peitevoidevedolla, harjaan hiukseni ja olen ready to go. Ei siis kolmen sentin pakkelikerrosta tai viittä eri ripsiväriä, puolen tunnin kampaussessiota tai peilille keimailua. Sitä paitsi luonnollisuus on kaunista, ja juhlatilanteet aivan oma lukunsa.
Järjestelmällinen ja tehokas ajattelu ja toiminta. Olen huomannut, että miehille tämä on erityisen haastavaa. Ainakin toisinaan. Hyödyllisintä ei ole vain istua jakkaralla ja katsella sen puuron pyörimistä mikrossa, kun tuon kolme minuuttia voisi aivan hyvin käyttää leivän voiteluun ja juustoviipaleiden höyläämiseen. Makaronivesi on kannattavinta laittaa ensin kuumenemaan ja vasta sitten kaivella paistinpannua kaapista jauhelihalle, koska makaronien valmistus 5+8 minuuttia, jauheliha vain 2-3+6. Liesikohtaiset eroavaisuudet ovat toki mahdollisia, haha.
Niin ja lopuksi kaikista tärkein: avomies, jolla pysyy soppakauha ja imurinvarsi kädessä, jolle tiskiharja pölyrätti eivät ole tuntemattomia kapistuksia ja sängyn petaus aamuisin on itsestäänselvyys. Paljastan, että Santtu tekee toisinaan jopa enemmän kotitöitä meistä kahdesta. Mutta vain sen vuoksi, että fyysinen työ imee minusta voimia hirvittävästi.
Toisinaan myös nauru auttaa jaksamaan ja säästää hermoja kiireen keskellä. 🙂
Elina Heidi Rinkeli 
syötkö koskaan kesoa suoraan purkista, tai vaikka koko sellasen purkillisen 200g silleen niinku jugurttipurkinki, että kaikki siitä purkista? Ku mä syön 😀 Otan joskus koko purkin evääks ja syön sen purkillisen siitä sellasenaan. Kaadatko sen nesteen pois vai syötkö sen? Kun mä en koskaan kaada siitä mitään pois vaan syön kaiken ja nyt aloin miettii et mitähän se neste on? 😀 Tulipa paljon kysyttävää 😀
TykkääTykkää
Oi, mahtava postaus ja paljon hyviä niksejä! Arkiaamut todellakin ovat aika rankkoja ja jokainen minuutti ratkaisee 😀
TykkääTykkää
No syön! Ja menisi helposti se isompikin pakkaus:3 Olen hulluna Kesoon ja tungen sitä myös ihan joka paikkaan:-) Mulla on usein töissä eväänä Keso-purkki ja tonnikalaa tai protskupatukka tai jotain sen tapaista. En kaada mitään pois, vaan se ”maitiainen” (oikeasti varmaan jotain maidon tapaista) juuri on mun herkkua ja tekee Kesosta voittamattoman, heh.
TykkääTykkää
Haha, jepa! Onneksi itse olen aikamoinen aamuvirkku ja tiedän, että monille aikaiset aamut ovat ihan oikeasti paljon, paljon vaikeampia:D
TykkääTykkää
Mitkä tonnikaloja otat evääksi? Voitko sanoo jotain esimerkkejä 🙂 Niitäkin on niin joka lähtöön. Ja tosta raejuustosta, niin kesosta tekee maukkaan juurikin se ”maito”. Erehdyin ostamaan sellasta rasvatonta raejuustoa, niin se ei maistunut kyllä miltään! 😮 En kyllä osta toisten, sillä keso on kuitenkin melko kevyttä, mutta se on maukasta 🙂
TykkääTykkää